Hankin Suuren Pohjolan miehen torstaina ja nyt sain sen luetuksi. Vaikka tarina on selkeä ja helposti seurattavissa, ei Pratt tälläkään kertaa päästänyt lukijaansa helpolla. Minun oli vaikea tajuta noin arvaamattoman päähenkilön ajatuksenjuoksua.
Ilmeisesti Jesuit Joe ei muissa albumeissa seikkaillut? Hahmo on kaikesta huolimatta kiehtova, hänestä olisi saanut enemmänkin tarinaa aikaiseksi.
Kokonaistuomio: Pidin albumista. Graafisesti taas kerran kaunista työtä. Hieno ratkaisu tehdä 12 ensimmäisestä sivusta täysin sanattomia, antaa kuvien puhua puolestaan.
Ahaa, katsoin Bedetheque-sivustolta, että yksi 17-sivuinen keskeneräiseksi jäänyt Jesuit Joe-tarina olisi vielä olemassa, julkaistu 1984 La Marge-lehdessä.
http://www.bedetheque.com/serie-2810-BD-Jesuit-Joe.html