Sarjakuvapaketti ruotsalaisesta Adlibris.comista saapui ja toi mukanaan Fablesin kuudennen osan "Homelands", ja aloitetaanpa sen kunniaksi uusi keskustelu tästä Bill Willinghamin käsikirjoittamasta sarjakuvasta (Vertigo-sarjoja käsittelevässä ketjussa onkin ollut jotain aikaisemmin):
"Fables" tuli allekirjoittaneelle tutuksi Tähtivaeltajan sarjiskatsauksen välityksellä. Willinghamista en ollut aikaisemmin kuullut, mutta aihepiiri vaikutti kiinnostavalta, ja niinpä tilasin kokeeksi muutaman ja jäin melkein välittömästi koukkuun.
Perusidea pähkinänkuoressa: satujen myyttisten hahmojen kotikonnut ovat joutuneet salaperäisen Vastustajan johtaman miehitysarmeijan jalkoihin, ja niinpä Lumikki, Iso Paha Susi (Bigby Wolf) ja kumppanit ovat joutuneet lähtemään maanpakoon meidän ulottuvuuteemme, ja yrittävät elää ihmisten keskuudessa mahdollisimman hyvin rauhassa. Se ei ole kovinkaan helppoa, sillä miehittäjän uhka leijuu yläpuolella kuin Damokleen miekka ja hahmojen välillä on kaikenlaisia jännitteitä ja skismoja.
Sarjakuvaa on verrattu useampaan otteeseen Vertigon lippulaivaan "Sandmaniin", eikä ihan suotta. Saduista tutut hahmot on otettu taitavasti käyttöön. Ne voi edelleen yhdistää vanhaan kontekstiinsa, mutta kaikkein pölyisimmät kliseet on tomutettu pois. Päivitetyt roolit pukevat päähenkilöitä kohtalaisen hyvin: esimerkiksi Prinssi Rohkea ja Ritari Siniparta toimivat hyvin uusissa rooleissaan juonittelevana playboyna ja hämäränä miljonäärinä.
Ensimmäinen osa on vielä vähän hakemista, mutta sitten alkaa tapahtua: "Animal Farm" ja etenkin "March of the Wooden Soldiers" ovat ehdotonta parhautta ja mahtavuutta. Viimeksimainitun "The Last Castle" -episodi oli kaikessa eeppisyydessään parasta jenkkisarjakuvaa mitä olen lukenut parin viimeisen vuoden aikana. "Homelandskaan" ei ole sieltä heikoimmasta päästä, vaikka ihan kaikki juonenkäänteet eivät mieleeni olleetkaan (esim. Punahilkka sekä Little Boy Bluen - mikä tämä sitten onkaan suomeksi - hieman epäuskottavalta tuntuva menneisyys).
Sarjakuvan kuvitus ei ole aina sitä ikimuistoisinta, mutta tarina on itsessään niin hyvä, että se kantaa eteenpäin yksistään (sama pätee vielä näkyvämmin myös "Sandmaniin").
Suosittelen!