Selatessani internetissä ilmestyviä sarjakuvia olen ihmetellyt erästä asiaa. Sarjat noudattavat kuvallisesti samaa kaavaa kuin painetussa muodossa vaikka internetissä olisi mahdollisuus kokeilla uusia esitysmuotoja.
Mahdollisuudethan ovat melkein rajattomat. Kuvissa voisi olla ääntä, liikettä, linkkejä ja kerroksellisuutta melkein miten paljon vain. Rajoittavia tekijöitä ovat lähinnä mielikuvitus ja resurssit. Ongelmina näkisin sen että työmäärä räjähtää taivaisiin verrattuna tavalliseen (työlästä sekin) sarjakuvaan, joten yksinäinen tekijä ei paljoa enää saisi aikaan.
Isomman porukan värvääminen taas vaatisi jonkinlaista ansaintalogiikkaa joka ei netissä ole vielä oikein toteutunut. Sinänsä harmi että esimerkiksi tietokonepelit ja sarjakuvat ovat tyystin eriytyneet toisistaan. Olisi vallan nasta pelata jotain surrealistista Sokeri Sakari seikkailua jossa tulisi romua ja ruumiita.
Luulen että homma ottaa hiljalleen tulta kun nettiin kasvanut porukka tulee julkaisuikään. Heille netti on väline toisten joukossa ja eri ilmaisumuotojen rajat joustavampia kuin meillä kalkkiksilla. Ainakin minä olen liian kärkäs rajaamaan jonkun "epäsarjakuvaksi" tai "itsetarkoitukselliseksi teknokikkailuksi"