Kirjoittaja Aihe: Jeffrey Brown  (Luettu 15720 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Petteri Oja

  • Juudas itselleen
  • Jäsen
  • Viestejä: 8 151
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #15 : 22.12.2006 klo 00:45:18 »
Hmm, mitenkähän homma menee? Kirjastopalvelulle on kyllä toimitettu kappale tietoineen pikimmiten kirjan ilmestyttyä. Tilausta ei kyllä vielä ole kuulunut.

Niillä kestää, tilauksia tulee vissiin parin kuukauden välein tai jotain.

Mun mielestäni pokkari oli ärsyttävä. Rupesin inhoamaan herra Brownia lukemani perusteella. Eli siis helvetin  hyvä että tyyppi on rehellinen, mutta... Täytyykö sitä nyt omaa vajavaisuuttaan koko maailmalle esitellä... Kaippa.

Kyllä toi pokkari lukea kannattaa ja monet varmaan tykkäävät. Mutta perhana, julkaiskaa mieluummin vaikka Chester Brownia kuin Jeffrey Brownia, joohan.

tomu

  • Jäsen
  • Viestejä: 451
  • the book is good but misunderstood
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #16 : 22.12.2006 klo 01:11:08 »
Mun mielestäni pokkari oli ärsyttävä. Rupesin inhoamaan herra Brownia lukemani perusteella. Eli siis helvetin  hyvä että tyyppi on rehellinen, mutta... Täytyykö sitä nyt omaa vajavaisuuttaan koko maailmalle esitellä... Kaippa.

Eikös tuo ole enemmän ihmisyyden kuvausta. Sen voi tehdä myös vajavaisuuden kautta. Näin reaktio on käänteinen kuten sinun. Lukija siis huutaa 'EI EI EI' ja miettii miten tässäkin tilanteessa olisi kuulunut toimia.

Tähän liittyenhän Jeffreyltä ilmestyi Top Shelfin kautta se pieni vihkonen ('Be a Man'), joka kertoo Haparointia -kirjan tapahtumia fiktiivisenä versioina. Siis miten tosimies olisi näissä tilanteissa toiminut.

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 047
  • <><
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #17 : 22.12.2006 klo 12:13:22 »
Siirsin Suomalaista kirjakauppaa koskevan keskustelun keräilyyn. Siellä voi sitten keskustella siitä. Tässä Haparoinnista.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

Mikko A

  • Jäsen
  • Viestejä: 343
  • ostan omakustanteita - uudet & vanhat - tarjoa!
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #18 : 22.12.2006 klo 12:48:21 »
Mun mielestäni pokkari oli ärsyttävä. Rupesin inhoamaan herra Brownia lukemani perusteella. Eli siis helvetin  hyvä että tyyppi on rehellinen, mutta...

Tuosta olen samaa mieltä. Jos tuollaista nyyhkytystä joutuisi ihan oikeassa elämässä kuuntelemaan, niin voi olla että joutuisi viemään "miehen" nurkan taakse pienelle selkäsaunalle, että tulisi jotain tolkkua toimintaan. Fiktiivisenä tarinana siihen pystyi suhtautumaan jonkinlaisena ali-ihmisen elämään keskittyvänä farssina - jollaisena albumi mielestäni toimiikin - mutta kauhistuttaa ajatus että joku sitä lukee oikeasti miettien miten henkilökohtaista / suloista / lämminhenkistä / tunteikasta / whatever kamaa se on.
Ts. suosittelen lämpimästi ihmisille jotka haluavat nähdä miten pohjamutien alle joku herkkä poju voi ryömiä ja repiä siitä sitten huumoria. Siis ei albumin omien arkielämän komiikan aiheuttaman "huumorin", vaan koko albumin epämiellyttävän ihmiskuvauksen naurattavuudesta  ;D

Idea taisi olla sensuroimatta julkaista kaikki sarjakuvat mitä tuona ajanjaksona poju sai tehtyä. Mielestäni siinä on se virhe, että vaikka henkilökohtaisten asioiden sensuroimaton esittäminen olisi ihannoitavaa, minusta turhanpäiväisen täytteen pois jättäminen ei ole "sensurointia".

Mitähän Linnunradan Käsikirja Liftareille mainitsi Arthurin elämän koko totuuden esittämisestä? No loppukaneettina ainakin sen että se on jotain mitä lukijat eivät halua tietää, mutta jonka kirjoittamalla isot julkaisijat repivät reilusti tuohta. En usko että julkaisijat repivät yhtään tuohta mistään, vaan lähinnä menettävät rahaa siinä että suostuvat julkaisemaan lukemattomia parin sivun "tarinoita" joiden juoni on a'la: Jeffrey istuu sängyssä. Jefrey lukee kirjaa ja juo kahvin. Jefrey soittaa tyttöystävälle ja sanoo "moi". Ja se onkin siinä. Mikään kuva ei sinänsä kerro mitään. Tarina ei ala mistään eikä lopu minnekään. Genrenä 100% samanlainen kuin tehdä sarjakuva sarjakuvan piirtämisestä. Jos ei ole ideaa, minusta on turha tehdä sarjakuva siitä, että "kävin paskalla, söin aamupalan, sitten katoin telkkaria. Alkoikin jo nukuttamaan. the end."   Toki voidaan sanoa että ko. välipätkät ovat siellä hengähdyksenä noille pidemmille & sisältöä omaaville tarinoille jossa jotain jopa tapahtuu. Julkaisuhan on aika paksu, joten sinne mahtuu myös täytettä.

Ihan täyshintaisena tuli hommattua ja teknisesti (painoasu, hinta jne) kaikki kohdallaan, joten voisin onnitella julkaisijaa hyvästä työstä. Voin myös kuvitella että EHKÄ (toivottavasti ei) vastaavia jätkiä on enemmänkin, jotka pystyy samaistumaan sisältöön muutenkin kuin inhon sekaisella irvistyksellä varustettuna.

No, jos näin paljon palautetta ko. kirja sai aikaiseksi, kai se loppujen lopuksi oli erittäin positiivinen yllätys!

Itseäni kiinnostaisi ihmissuhdesarjakuvan genressä että joku tekisi vaikka epävirallisen jatko-osan 7.kerros albumille, joka kuvaisi saman tarinan sen sekopäisen miehen näkökulmasta, heh! Sen ostaisin heti. Voisin jo kuvitella miten tarina etenee.

tomu

  • Jäsen
  • Viestejä: 451
  • the book is good but misunderstood
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #19 : 22.12.2006 klo 13:42:54 »
Tuosta olen samaa mieltä. Jos tuollaista nyyhkytystä joutuisi ihan oikeassa elämässä kuuntelemaan, niin voi olla että joutuisi viemään "miehen" nurkan taakse pienelle selkäsaunalle, että tulisi jotain tolkkua toimintaan.

Mikko, sä varmaan veisit nurkan taakse 90% maan väestöstä, jos mahdollisuus olisi. Voisi olla kyllä aihettakin.

Idea taisi olla sensuroimatta julkaista kaikki sarjakuvat mitä tuona ajanjaksona poju sai tehtyä. Mielestäni siinä on se virhe, että vaikka henkilökohtaisten asioiden sensuroimaton esittäminen olisi ihannoitavaa, minusta turhanpäiväisen täytteen pois jättäminen ei ole "sensurointia".

Tarina ei ala mistään eikä lopu minnekään. Genrenä 100% samanlainen kuin tehdä sarjakuva sarjakuvan piirtämisestä. Jos ei ole ideaa, minusta on turha tehdä sarjakuva siitä, että "kävin paskalla, söin aamupalan, sitten katoin telkkaria. Alkoikin jo nukuttamaan. the end."   Toki voidaan sanoa että ko. välipätkät ovat siellä hengähdyksenä noille pidemmille & sisältöä omaaville tarinoille jossa jotain jopa tapahtuu. Julkaisuhan on aika paksu, joten sinne mahtuu myös täytettä.

Kommentissasi on se vika, että sen mukaan sisältö on yhtä kuin toiminta. Viihteessä ehkä näin on, mutta muuten noilla ei ole mitään suoraa yhteyttä. Jeffrey Brownin kerronta lähtee liikkeelle nyansseista. Iso osa jutuista toimii ihan henkilöiden ilmeiden varassa. Jos kirjan lukee läpi vain tapahtumien ketjuna, on se tarpeeton. Sinällään elämänkuvauksena tapahtumattomuus vastaa hyvin totuutta. Pitkäveteistä touhua alusta loppuun. Kysymys kuitenkin kuuluu, onko siitä kirjan tekevä vai kirjan ostava sitten viisaampi? Mutta kuten sanoin, Jeffin kirjaa ei pidä lukea toimintana. Ihmissuhdekuvaushan se on ja samalla välähdys yhden ihmisen taistelusta itseään vastaan. Epäonnistuminen lienee inhimillisintä. Ihminen tietää miten pitäisi toimia, mutta luonto tekee toisin.

Mitäs täällä muuten SUOMALAISET äijät on näin itsetuntonsa kukkuloilla?

Mikko A

  • Jäsen
  • Viestejä: 343
  • ostan omakustanteita - uudet & vanhat - tarjoa!
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #20 : 22.12.2006 klo 15:58:46 »
heh.. Joo, kyllähän tuo kaikki pitää paikkansa. Samaa voi verrata musiikkiinkin, missä se että "mitään ei tapahdu", on se tunnelma mikä on toivottava. Samaa en itse kykene niin helposti hyväksymään sarjakuvassa. Sarjakuvan keinoin toteutettu täysin toimintaa vailla oleva pelkkä vuoropuhelu tai ihan suora propaganda kelpaa, jos vaan olisi edes jotain mielenkiintoista.


On totta että ilmeet yms on olennainen osa sisältöä. Hieman vain hirvittää kun se on melkein jokaisessa tarinassa kulku on tyyliin:
-jeffrey: "enkö näe sinua tänään?"
-joku suttura: "Et, olen pahoillani..."
ja sitten Jeffreyn suu mutrulla ja kyynel poskella.
Voin kuvitella että ko. "toiminta" menee esim. manga ihkutuksen kanssa samaan osastoon (jos olen ymmärtänyt oikein mistä on kyse, heh..). Silloin luulisi potentiaalista kohderyhmääkin olevan paljon?

Tiedän että moni arvostaa nykyisin tuota luonnosmaista piirrosta, joka tekee siitä tavallaan "kaupallisen" & "viihteellisen" vastakohdan (?), mutta samalla ruutuihin voisi välillä melkein vain iskeä pari hymiötä kertomaan milloin jeffreyllä on huono hetki ja milloin taas saa pillua. Se itseasiassa olikin albumin hyvä puoli, jonka vuoksi sen halusin loppuun asti lukea ;)

Selvähän se on että merkittävä osa ihmisistä kykenee katsomaan saippuaopperoita. Puhuvat päät, kulmakarvojen nostot ja hämmästyksestä avautuvat suut jaksaa innostaa, vaikka samaa kuviota on venkslattu 20 vuotta ilmat että edetty mihinkään. Itselläni jossain määrin tökkii se, että sarjakuvassa on tarina, joka kertoo piirtäjän tekevän sarjakuvaa ja näyttävän sen tyttöystävälleen. Onko seuraavassa albumissa kenties sarjakuva siitä että sarjakuvataitelija näyttää tyttöystävälleen sarjakuvan missä edellinen tyttöystävä lukee sen aikaisemmin piirtämää sarjakuvaa ?

Esim. Happy Horsen julkaisema Päiväkirja omaa kaikkia noita samoja "kliseitä", mutta silti siihen on saatu niin sikana enemmän eloa, niin että sen lukeminen sujui harvinaisen nopeasti ja jäi lähinnä toivomaan lisää.

Olen kyllä ollut aikeissa joskus kun aikaa riittää tehdä oman vastaavan albumin niin voi sitten katsoa tapahtuuko omassakaan elämässä sen enempää tai kiinnostaisiko sisältö ketään.

PS: Haparointia albumin fanit voisi kirjoitella välillä palautetta, niin näkisin mitä muita näkökulmia tuohon voi ottaa ;)

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 931
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #21 : 23.12.2006 klo 10:47:40 »
Fiktiivisenä tarinana siihen pystyi suhtautumaan jonkinlaisena ali-ihmisen elämään keskittyvänä farssina - jollaisena albumi mielestäni toimiikin - mutta kauhistuttaa ajatus että joku sitä lukee oikeasti miettien miten henkilökohtaista / suloista / lämminhenkistä / tunteikasta / whatever kamaa se on.

Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sarjakuvan klassista kuntosalistrippiä lainaten: "uskokaa tai älkää, mutta te olette minusta vähintään yhtä huvittavia kuin minä teistä".
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

Outi

  • Sarjakuvafestariassari
  • Jäsen
  • Viestejä: 426
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #22 : 23.12.2006 klo 15:16:08 »
Suomalainen Kirjakauppa ei kirjaa halunnut valikoimaansa. Ikävä homma näin pienkustantajalle. Tosin kirjan hinta olisi mitä ilmeisemmin ollut taas yli lipan, lähempänä pariakymppiä. Aika käsittämättömiä nuo hinnoittelut kyllä. Glömp8 myytiin sisään samalla 13 euron hinnalla kuin muuallekin, Suomalainen kuitenkin myy albumia hintaan 28.10. Suhteellisen kova kate. Ei mikään ihme, jos tavara ei myy, kun sen muualta saa 20 eurolla.

Jessus! Jo on kova menoa Suomalaisessa. Suomalaisella on kyllä aina ollut ihan tajuton ylihinnoittelu & voitontavoittelupolitiikka. Akateeminenhan hinnoittelee kaiken inhimillisemmin. Ja valikoimakin on tuhannesti parempi. Vahinko ettei A:ta ole jokapaikassa...

Mutta Brownista:
Haparointia en ole nähnyt mutta kaikki Brownin kirjat on tullut luettua, englanniksi, monta kertaa, loistavaa materiaalia. Onhan sielä ehkä vähän toistoa mutta yleisesti ottaen hauskuus ja traagisuus ja fiilis ja asenne ja komiikan rytmitys on ihan täydellisesti hanskassa. Plus Brown kyllä rakentaa juttunsa (ainakin nykyään) tosi tarkkaan joten mitään pikasten sutastua se ei ole.

Aidon Brownin elämänmelankoliikan jälkeen oli erityisen hauskaa lukea "Be a man"-lehti eli tyypin itse nurinkääntämä parodia omasta elämästään...
We all need an Alan Rickman to read Shakespeare sonnets to us every night

vesa saarinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 829
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #23 : 23.12.2006 klo 16:24:23 »
Jeffrey Brown tekee hyvää, tarkkaa ja osuvaa sarjakuvaa. Pienet tarinat ovat aidon ja lämpimän oloisia, ja selvästi hyvällä tavalla henkilökohtaisia. Pienet havainnot arjesta ovat rehellisiä, joskus hauskoja, joskus surullisia mutta kaiken aikaa todellisia. Jos omaelämäkerrallisesta päiväkirjasarjakuvasta tykkää, Jeffrey Brown hoitaa homman kotiin tyylillä.

Se, mitä Petteri aiemmin ketjussa sanoo, on myös totta. Sarjakuvahenkilönä Brown on todella naiivi, vähän konservatiivinenkin höhläromantikko jota tekisi mieli läpsiä poskelle jos toisellekin. Jos Brown-sarjakuvahahmoa ei kestä, on myös vaikea kestää Brown-sarjakuvantekijän albumia.

Itseäni Brownin naiivius viihdytti. Osittain siksi, että sain tuntea ihastuttavaa ylemmyydentunnetta kömpelöön Brown-sarjakuvahahmoon verrattuna ajatellessani, että "voi ei, idiootti". Osittain siksi, että toisaalta muistan itsekin olleeni samanlainen kömpelys vielä lukioiässä. (Oikeasti saatan olla vieläkin, en vaan myöntäisi sitä tässä ketjussa.)
"Maailman turhien asioiden joukossa sarjakuvat edustavat kärkipäätä! Kaiken lisäksi ne ovat kalliita."
-Roope Ankka
http://vesasaarinen.fi

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #24 : 23.12.2006 klo 23:42:05 »
Luin uudelleen "Ed - iloinen klovni" - teoksen (joka on siis CHESTER Brownin, ei Jeffreyn työtä) ja jotenkin Haparointia -opuksesta tuntui välillä kuin Ed olisi inkarnoitunut Jeffreyn hahmoksi... vailla fantasiaa ja poliittisia elementtejä toki.
Haparointia on hyvin viehättävä ja mukaansatempaava pieni kirja, pieni parisuhdekohtalo, kunhan siihen syventyy.
Tätä pitäisi kaupata pakollisena oppikirjana kaikille Kuakin "Särkyneiden sydänten kerhoon" riipustaville.

Sitä mää vaan ihmettelen, kuinka tavallista tuollainen etärakkaus tuntuu jenkkimaassa olevan? Miten on varaa tolleen lennellä vaan maan laidalta toiselle? Sitten tulee otsonikato ja happosateet ja kuolema, kaikki vain parisuhteen takia. Varsinainen Alfa Romeo & Julia - meininki.
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 931
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #25 : 06.01.2007 klo 12:04:15 »
Luin viimein tyttöystävä-trilogian viimeisen osan "Any Easy Intimacy", ja sen perusteella toivoisi, että Huuda Huuda tai joku muu kustantamo toisi lisää Brownia myös suomalaisten lukijoiden ulottuviin. Samoilla linjoila mentiin tässäkin kuin aikaisemmissa osissa, mutta hyvä ihmissuhde-sarjakuva tämäkin.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

Jampam

  • Jäsen
  • Viestejä: 210
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #26 : 13.01.2007 klo 12:06:03 »
Suosittelen kuitenkin kaikille ihmissuhdesarjakuvista pitäville.
Siis myös minulle!

Muistankin lukeneeni Brownia Glömpistä. Pitkästä aikaa tahdon ostaa sarjakuvan, joka ei ole Japanissa tehty. Olen ylpeä itsestäni. ;)

Jos nyt saan teoksen luetuksi, kerron mielipiteeni täällä. Odotuksia löytyy, joten todennäköisesti joko petyn tai ihastun täysin. Saa nähdä. :D

tomu

  • Jäsen
  • Viestejä: 451
  • the book is good but misunderstood
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #27 : 14.01.2007 klo 03:20:59 »
Muistankin lukeneeni Brownia Glömpistä.

Brownin suomennetuista jutuista... Glömpin seitsemännessä numerossa oli Jeffreyltä kolme novellia. Meidän ilmaistabloidi Kutin ensimmäisessä numerossa taasen oli neljä sivun juttua otteina juuri Haparointia -kirjasta.

Materiaalia Jeffreyltä tulee kyllä tasaisen runsaana virtana. Suurin osa siitä hyvää, joukossa erinomaisia hetkiä. Uusinta Top Shelfin julkaisemaa Feeble Attempts -kokoelmaa ei ole vielä tullut luettua.

Jampam

  • Jäsen
  • Viestejä: 210
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #28 : 26.02.2007 klo 10:51:01 »
Odotuksia löytyy, joten todennäköisesti joko petyn tai ihastun täysin.
... Ihastuin täysin.

Söpön parin meno nauratti kovin. Samaistuin Jeffreyhin täysin ja totesin taas olevani huono ihminen monella tavalla, kun seurasin omasta elämästäni tuttuja Jeffin virheitä. Sarjakuvan lopussa ei enää naurattanut, minun oli pakko soittaa tyttöystävälleni ja kertoa ajatuksistani.

Haparointia jätti minulle mahtavan olon; se  näytti minulle vikani ja tarjosi minulle hyvät ja hyväntahtoiset naurut. Upea elämys, yksi parhaista lukemistani sarjakuvista. Voi, tämä meni hehkutukseksi. :D;;

Jos pääsemme kuiville niin ensi vuonna voitaisiin jatkaa trilogian toisella osalla 'Unlikely'.
Se olisi hienoa! Lykkään teoksen hankkimista hieman, josko voisin teitä tukea ja saada teoksen suomeksi. :)

Outi

  • Sarjakuvafestariassari
  • Jäsen
  • Viestejä: 426
Vs: Jeffrey Brown
« Vastaus #29 : 27.02.2007 klo 15:42:44 »
Luin viimein tyttöystävä-trilogian viimeisen osan "Any Easy Intimacy"

Luin juuri "trilogia" uudelleen läpi ja kakkonen (Unlikely) on edelleen suosikkini, toivottavasti tulee suomeksi loputkin.

Unlikelyssä Jeffreyn piirrostyyli on Suurelle Yleisölle vähän helpommin sulatettavaa eli "parempaa" (Huom tykkään alun rujostakin piirrostyylistä), kovasti söpöä - samoin tarinallisuus on vahvempaa, jutut juonellisempia johtuen varmaan siitä, että kirjan tyttöystävä on kiinnostavampi hahmo ongelmineen ja huumeineen...

Kolmososa "Any Easy Intimacy" oli musta vähän rasittava - "kaikki nämä ihqut tytöt tykkää Jeffreystä, mutta pöhkö Jeff ei tajuu mitään" jne. Mutta kaikenkaikkiaan hyvä opus sekin.
We all need an Alan Rickman to read Shakespeare sonnets to us every night