Älä ihmeessä? Vastahan se on ollut kupletin juoni vuodesta 1941.
Tintti &co tosiaan on vain mielletty homoiksi aika ohkaisin perustein. Tinttihän on eniten aseksuaalinen hahmo: aikuinen mutta ikuinen pikkupoika, jonka ihmissuhteet ovat työperäisiä tai platonisia ystävyyssuhteita.
Vaikka tuollaisia henkilöitä oikeastikin on niin kuitenkin niin harvassa että homoseksuaalisuus on nähty luontevampana lähestymiskulmana.
Tämä pani miettimään: onko näin? Minua on välillä mietityttänyt onko tosiaan monet länsimainen fiktion perinteet täysin tekopyhää sievistelyä, vai kuvataanko niissä yksinkertaisesti sellaista elämää joka vain on meille jostain syystä vieraampaa kuin ennen.
Minusta on ihan mahdollista että aiemmin on ollut, jos ei ehkä yleistä, niin ainakin tarpeeksi tavallista, että jos sosiaalisesti hyväksyttävää mahdollisuutta ei sattunut kohdalle ja uskonnolliset opetukset otti vakavasti kaikenlaisen ei-hyväksyttävän kanssakäymisen suhteen, sitten oli melko runsaasti ihmisiä joilla oikeasti oli hyvin vähän tai ei laisinkaan seksiä (saati sitten homoseksuaalista kanssakäymistä, joka oli usein syvästi rangaistavaa). Luonnollisista syistä menneestä historiasta ei oikein ole tilastollista tutkimusta, mutta nykyään on, ja nekin näyttävät tältä:
Nykypäivän vapautuneina aikoina yhdysvaltalaisten tilastojen mukaan alle kolmikymppisissä on saman verran tai hieman enemmän ihmisiä joilla ei ole koskaan ollut seksiä (20-24 -vuotiaat: n. 13%, 25-29v: 3%) kuin seksiä saman sukupuolen kanssa harrasteneita (naiset n. 10-15%, miehet n. 5% 20-30-v ikäluokassa). Näin siis
amerikoissa 2000-luvun alussa; suomalaisista THL:n ja Väestönliiton tilastoraporteista en löytänyt tästä aiheesta oikein mitään lukuja. (Juomisesta, sukupuolitaudeista ja aborteista kylläkin.)
Ja sitten sivumaininta: erityisesti katolisessa kulttuurissa erityisesti on koko pappis-/munkkiselibaatin käsite. Vaikka aiheesta on n+1 vitsiä, minun ei ole mitenkään vaikea uskoa etteikö oikeasti suuri osa papeista olisi todella elänyt valtaosan elämästään selibaattia noudattaen.
Menneinä aikoina ei tuskin ole tarvinnut olla täysin aseksuaali jotta on voinut päätyä sellaiseen aikuiselämään jossa on platonisia ystävyyssuhteita muttei juurikaan minkäänlaisia romanttisia suhteita. Jos ei nyt kovin todennäköisesti, ainakin tarpeeksi todennäköisesti että se on fiktiossa ihan uskottava tarinan asetelma.
Etenkin kun tähän vielä päälle Tintin tapaisessa genressä korostuu vielä jo mainitut ulkoiset syyt: kirjoitetaan "lapsille sopivia" seikkailuja, naimaton ja lapseton seikkailija on juonellisesti helppo protagonisti seikkailusarjakuviin, aikuinen seikkalija yleisesti 'helpompi' kuin lapsi/teini, ja kohdeyleisön iän vuoksi sukupuolielämään ei ole haluttu moralisoivista syistä viitata oli ikä mikä tahansa.