Tulipas tässä napattua Reiman Mustis-arvostelun innoittamana kirpparilta pari uudehkoa Mustanaamiota.
Sattuikin mielenkiintoinen numero käteen; 10/2000.
Taasen olivat sivusarjat kiintoisempia, monellakin tapaa. Ikivanha Taika-Jim (vuodelta 1952) oli erittäinkin hauskaa luettavaa. Kummasti Phil Davis osasi tehdä kaikista hahmoistaan toistensa näköisiä, etenkin mieshahmoilla on kaikilla samanlaiset elottomat silmät, muutenkin hahmot ovat hauskasti jäykkiä, robottimaisia. Se ei silti poista sitä pointtia että Davis piirtää periaatteessa hyvin. Jutussa vanha mies antaa Taika-Jimille tehtävän etsiä etelä-Amerikan viidakosta miehen pojantytärtä. Kimmokkeena lehtileike, jossa huhutaan Tabumaan "valkoisesta kuningattaresta". Äijän viisivuotias lapsenlapsi Diane nimittäin katosi vanhempineen tutkimusmatkalla Tabumaan rajoilla 15 vuotta sitten - vanhemmat kuolivat. Tietysti ukolle tuli mieleen että oma pojantytärhän se oli. Tabumaa on tulivuorten ympäröimä syrjäinen paikka. Ukko pistää Taika-Jimin testeihin ensin. Pitäähän katsoa onko tuommoisesta hienohelmasta mihinkään (smokki päällä joka säällä ja imelät viikset). Ensin ammutaan savikiekkoja ja sitten uidaan täyspakkaus selässä ja kiipeillään. Toiseksi viimeinen testi on palapelin kokoaminen! No Taika-Jimhän selviää kaikista kokeista. Palapeli kasaantuu puolessa minuutissa.
Sitten mennään viidakkoon, Taika-Jim, Narda ja Lothar.
Matkalla on muutamia vaikeuksia, piraijoita ja kauhia sotilasmuurahaislauma (ja alkuasukkaita, jostain syystä afrikkalaisten näköisiä vaikka etelä-Amerikassa pitäisi oleman).
Helikopterilla päästään tulivuorten yli ja sitten kun kauheat savut hälvenevät avautuu edessä Maya-kaupunki. Asuttu sellainen! Heti ensiksi Mayat kumartavat tulokkaita (no tietenkin!). Sitten ensitöikseen Taika-Jim ja Lothar estävät ihmis-uhrauksen pyramidin huipulla. Taika-Jim tekee luonnollisesti hypnoottisen eleen ja äijät lentelee. Mutta Narda kaapataan puolestaan uhrattavaksi valkoisen jumalatarkuningattaren eteen. Kivipaadelle sidottu Narda yrittää ympäripuhua kuningattaren "Me tulemme lapsuutesi maailmasta. Etkö muista vanhempiasi? Tulin hakemaan sinut takaisin kotiin." Kuningatar on haluton vaikka Narda kertoo mitä kaikkea kivaa amerikassa olisi (kuvassa näytetään miten kuningatar saisi pelata tennistä, meikata, lukea kirjaa ja deittailla). "Sellainen ei minua kiinnosta! Jään tänne... ja olen kuningatar! Tämä on viimeinen hetkesi!" Sitten Taika-Jim ja Lothar syöksyvät paikalle, Taika-Jim hypnotisoi kuningattaren: "Anna kansallesi käsky, että ihmisuhreista ja orjista on luovuttava. Kaikkien on opittava elämään sovussa muiden kanssa."
Sitten lennetään Yhdysvaltain Amerikkaan. Alkuun kuningatar.. tai siis Diane... on koppava ylimys. "Isoisä? Olen jumalatar! Saat suudella jalkojani!" jne..
Mutta oppiipa hupakko kun isoisä lopulta antaa selkään. Vuosi kuluu: "Nyt olen onnellinen. Taisitte pitää minua typeryksenä."
Taika-Jim ja Narda vierailevat nyt ulkomaailman kanssa yhteyteen saatetussa Tabumaassa:
Tabumaasta on tullut suosittu matkakohde. Hieno "Valkoisen jumalattaren hotelli" siellä on ja ylipapista on tullut turistiopas. Entiseen malliin pukeutuneet intiaanit tanssivat mamboa jukeboksin tahdissa ja alkuperäisen omakulttuurisen pallopelinsä sijasta Mayat pelaavat baseballia. Taivaalla kelluu mainosilmalaiva: "Juo Tabu-Colaa". "Nyt meidän ei tarvitse kantaa huolta Tabumaasta. Sivistys on tavoittanut tämän maan asukkaat". Huh huh
Maya-kulttuurista esiteltiin tietysti vain brutaalimmat puolet ja sivistys merkitsi täydellistä amerikanisointia (no, vanhat lannevaatteet saatiin vapauden nimissä ilmeisesti pitää). Ja kaikki vuodessa.
Lehdessä oli pari muutakin mielenkiintoista juttua. Palaan niihin myöhemmin toisessa säikeessä.
Timo
