..ja tämä poikkeaa muista supersankareista miten?
60- ja 70-luvuilla suurin osa hahmoista jotka eristäytyivät tarkoituksella muusta maailmasta eivät pahemmin toistensa kanssa olleet päivittäin tekemisissä, saati sitten että tapaamisilla olisi ollut jotain merkitystä enää seuraavassa numerossa.
Toisaalta Elohopea repi Kostajissa kauheat skitsoilut "kaikki vihaa mutantteja" pakkomielteestään, jopa siinä määrin että liittoutui Magneton kanssa Avengers #48:ssa (tai niillä paikkein) josta seurasi ensimmäinen isompi crossover Avengers- ja X-Men lehtien välillä pari kuukautta myöhemmin. Avengersin ylittäessä sadan lehden merkkipaalun palasivat Vahditkin vainoamaan mutantteja mutta tällä kertaa angsti kohdistui Kostajien jäseniin. Kymmenisen numeroa myöhemmin Magneto hyökkäsi taas. Jne jne.
Niin, mutta ota huomioon, että jo lähtökohtaisesti mutanttijulkaisuissa on ollut jo pitkään tärkeää, että heillä on jonkinlainen suhde muihin supersankareihin ja saman maailman ihmisiin. Ann Nocenti loi linkin Daredevilin ja mutanttien välille. Samalla kun rakensi katutason sankareista yhtenäisemmän. Ja tuolloin aiheisiin palattiin.
Jotta mutanteista saadaan kiinnostavampia ja erityisiä, pitää heidän yhteyteen liittää tavallisia sankareita ja ihmisiä, hyviä ja huonoja. Esimerkiksi mutanttien sukupuutto tarina ei olisi tuntunut ennen 80-lukua ollenkaan uskottavalta. Mutta 2000-luvulla jolloin tarinassa on jo hieman globaalimpi poliittinen tunnelma, tarina on jo ajtuksena hyvin voimakas.
Aivan kuten Josh Whedonin juoksu, jossa käydään hyvin globaalisti mutanttiaihetta läpi lääkkeen tullessa. X-Men 3 elokuvassa piti rakentaa hyvin paljon mutanttien maailmaa lisää, että se tuntui tarpeeksi isolta.
Ja vasta 80-luvulla Magneton toiminta sai suuremmat mitat, kun häntä alettiin kutsua terroristiksi ja hän oli jo kohdannut Kostajat, jotka tuolloin olivat jo maailman suurin supersankaritiimi.
Samaa käytettiin myös Spider-Manissä. Muista supersankareista tehtiin ns. parempia, jotta Hämis oli helppo saada näyttämään pahalta kansan silmissä.
Kyse on siis kompensoinnista. Mutanttien maailmaa ei rakennettu parissa vuodessa, vaan 30 vuodessa. Jostakin on siis aloitettava elokuvissakin, ja Ihmeneloset on "hyvinä sankareina" hyvä esimerkki.