Minut on ikuisiksi ajoiksi traumatisoinut se, että v.1987 tienoilla Ryhmä-X:n piirtäjät ja tyylikin muuttui niin paljon, ettei sitä enää mitenkään voinut verrata edellisiin.

Eikä myöskään lukea.

Kun vielä saisi saisi lukea v.1984-1986 Ryhmä-X:iä, niin tämän pienen humanistitytön hymy ulottuisi korvista korviin.

Enkä nyt tarkoita mitään väritöntä kokoomateosta, vaikka se auttoikin ensiahdistukseen (joka muuten on kestänyt n. 15 vuotta

).
Tämän ahdistuksen tekee entistä ahdistuttavammaksi se, että minulla oli kaikki nuo mainitut lehdet, mutta muuton yhteydessä v. 1990 ne mysteerisesti katosivat.

Ryhmä-X:ttömyyden kolhoista ja kumisevista syövereistä,
Gitte