Crossover

[Jiksi]

Ei voi kovin kehua näitä Marvelin tuoreimpia crossover-tapahtumia. Civil War II (2016) on kovin väkinäinen tekele. Siitä oikein paistaa, että on keksimällä ravistettu jokin tekosyy buuttaa vanhaa ja tuuttaa uutta.

Ilmeisesti pitäisi lukea kaikkea muuta siitä ympäriltä, mutta kyllä näiden pitäisi toimia myös itsenäisinä kokonaisuuksina.

Hieman sama tauti on myös Secret Empire -sarjassa. Sen aloituspiste ei tule sarjan ensimmäisessä numerossa, ei tietenkään, vaan tarinasta nauttiakseen pitäisi lukea alle jotain muuta.

Ja voi pojat, on tämä myös ihan puuduttavan tylsä. Olen lukenut viidenteen numeroon, eikä jatko kiinnosta ei sitten yhtään.

Kuvittajina on mestarit areenalla, jotka vuoroillaan vetäisevät paperille jotain vasemmalla kädellä. Oli varmaan lerssi päässä, kun tiesivät etukäteen miten hyvin "Kapteeni Amerikka on Hydran agentti" otetaan vastaan.

Olisi ilmeisesti tähän väliin pitänyt lukea vielä Avengers: Standoff! ts. yksi lehdestä toiseen pomppiva crossover-tapahtuma. Kuinka huono se taas mahtaa olla, jos jo nämä ovat näin huonoja.

Olen lukenut pitkän aikaa mm. Dark Reign -kauden juttuja ja nämä ovat niihin verrattuna ihan negatiiviselta vyöhykkeeltä.

[Jukka Laine]

Oli Standoff paljonkin parempi kuin nuo mainitut. SHIELD kehittää superrikollisille erityislaatuisen vankilan. Ja siitä jatketaan eteenpäin.

Secret Empiressä piti lukea 20 numeroa Steve Rogersia pohjiksi, ja niissä on sen sarjan paras osa, vaikkei se virallisesti edes ole Secret Empirea.

Civil War II oli edellisen version hätäisesti kyhätty kopio. Ei voi suositella. Taas karsittiin yksi musta sankari pois, joka oli vanhemman valkoisen sankarin kopio. Tai perillinen.

[X-men]

Civil War II oli edellisen version hätäisesti kyhätty kopio. Ei voi suositella. Taas karsittiin yksi musta sankari pois, joka oli vanhemman valkoisen sankarin kopio. Tai perillinen.

Väliaikaisesti, herätettiin henkiin äskettäin.

[Jiksi]

Väkisin luin Secret Empire -sarjan loppuun. Kertojanääni, eli runsaat tekstilaatikot, teki sarjasta raskaan lukea. Eipä ole vaaraa, että tulisi noihin muihin Secret Empire -juttuihin koskettua.

En muista Marvelilta kyllä yhtä huonoa tapahtumaa. Age of Ultron, Original Sin ja jopa Secret Wars jättivät hyvän maun suuhun, mitä tämä ei tee lainkaan.

Samalla meni maku tarttua mihinkään uudempaan Marveliin. On ankeaa ottaa vaikka joku X-Men Gold ja Blue luettavaksi, kun heti alkuun on tiedossa tähän liittyvää täytemateriaalia.

[X-men]

Deadpoolin lehdessä (lehdissä) on vielä enemmän tekstiä.

SEn tie-init olivat kuten usein parempaa luettavaa kuin itse päätarina.

[Jiksi]

Keith Giffenin kirjoittama Annihilation (2006) jäi mieleen siitä syystä, että amerikan elävät tuntuivat pitävän sitä arvossaan.

Olisi varmaan pitänyt lukea alle numeron verran esinäytöstä, koska keskeltä toimintaa aloittaminen oli hieman kylmä suihku siihen alkuun.

Toisaalta ei tämä niin hyvä ole, että se enää kiinnostaisi sen enempää kuin tuohon päätapahtumaan liittyvät lehdetkään.

Samoin voi kuitata jatko-osan Annihilation Conquest (2007–2008), mutta Tom Raneyn kuvitusta sentään jaksaa hieman pidempään.

Annihilators (2012) ei enää liity millään tavoin edellisiin, mutta nimi oli niin erehdyttävästi samankaltainen, että otin sen siihen samaan putkeen. Kirjoittaja Dan Abnett sentään yhdistää tätä ja noista em. sarjoista jälkimmäistä.

Tämä kolmas oli jo sitten täysin lukukelvoton ja muistutti, miksi en tyypillisesti tartu tähän "kosmiseen" osaan Marvelia.

[X-men]

Jos Marvelin ja DCn crossövereissä riittää popuiaa kuin meressä mutaa niin War of the independents pisti kertaheitolla paremmaksi kun sankareita oli kuin saharassa hiekkaa ja isohko osa esiintyi vain parissa ruudussa.

[Jiksi]

Fear Itself (2011) jäi minulta välistä, koska se osui sellaiseen aikaan kun elämässä tapahtui paljon muutoksia. Tuon pääsarjan ulkopuolelle valuvat tapahtumat olivat Rautamiehen osuutta lukuun ottamatta samaa yhdentekevää materiaalia kuin nämä aina ovat, joten siksi pääsarjaan en koskaan tarttunutkaan. Lukematta tuomittu sarja osoittautuikin ihan toiseksi, kuin olin sen kuvitellut olevan.

Tämä on kyllä paljon parempi kuin Marvelin moni tapahtuma molemmin puolin. Matt Fraction kirjoittaa ihan Civil War -tasoisen tapahtuman, jossa tuntuu olevan meneillään kova hulina, mutta joka kuitenkin on riittävän tiivis paketti että hauskaa riittää. Stuart Immonen on juuri niin kovatasoinen kuvittaja, joka kannattelee yhtä tukevasti omaa puoltaan.

Sen verran ehkä eventeihin oli jo kymmenen vuotta sitten väsytty, ettei minulle jäänyt mielikuvaa, että:

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Thor taas kuoli tuon sivuilla, eikös se ollut kuolleena Civil Warin aikanakin.

Tuo Asgard jossain keskilännen kaupungissa muistui mieleen lähinnä sen verran, että Thor oli aika ankeaa luettavaa niillä tienoin, mikä siis on varmaan vähän ennen kuin Jason Aaron otti hahmon käsittelyynsä.