Niin, ja sitten siellä olin minäkin - voisiko melkein sanoa, että tavalliseen tapaan miltei täysin eri tapahtumassa kuin kaikki muut suomalaiset. (Eli siis toisin kuin muut, minä olin jonottamassa nimikirjoituksia vanhoilta mainstream-piirtäjiltä). Myöntäkää pois: tuliko kukaan muu teistä edes KATSONEEKSI sitä kojua, jossa oli myynnissä vanhoja Khena ja Skrahilpari -originaaleja, siitä puhumattakaan, että olisitte ostaneet sellaisen kotiin tuomisiksi?
Ihan noin fani-näkökulmasta, siis jos siellä olisi ollut vain yleisön mukana, eikä ammattilais-akreditaatiolla, Angouleme on käynyt aivan liian suureksi festariksi. Jos ken yhtään valtavirtaisempia piirtäjiä haluaa päästä tapaamaan, niin tungos on aivan mahdoton. Kuulemma lauantaina oli väkeä puolta vähemmän kuin viimeksi, mutta ei se silti tarkoittanut, että siellä olisi päässyt minnekään liikkumaan: väkijoukossa eteneminen oli hyvin vaivalloista.
Piirtäjien signeerauksiin piti näköjään jonottaa keskimäärin puolitoista tuntia. Isojen kustantajien staroilla sekään ei riittänyt, vaan esim. Dupuisilla piti jo jonoon päästäkseen olla aamulla jaettu jonotuslippu mukana. Ranskaa puhumattomalle ei koskaan selvinnyt, missä ja miten niitä oikein jaettiin: viidessä minuutissa ne olivat kaikki aina aamulla menneet. Keräilijät riipivät ne käsistä ja sitten istuivat koko päivän siirtyen jonosta toiseen, retkituolilla istuen. (Oikeasti!)
Kun minä tästä tietämättömänä yritin mennä jonottamaan Pikku Pikon piirtäjän Janryn nimmaria (sillä oli yksi ainoa signeeraustilaisuus koko festareilla lauantai-aamuna) niin hyvä kun eivät heittäneet minua ulos!
Muutenkin jonot olivat hyvin holtittomasti järjestettyjä: kukaan ei tullut katkaisemaan niitä ajoissa kun aika rupesi loppumaan, joten siinä seistessä ei ollut mitään takeita siitä, etteikö aika olisi kulunut täysin turhaan. En minäkään siellä sitten ruvennut kauheasti seisoskelemaan, kun minusta tuntui inhottavalta ajatella, että tunnin jonotettuani minulle sanottaisiin, että ei kun me laitetaan tämä kiinni tästä sinun edestäsi nyt.
No, tämä siis koski vain niitä populääri-staroja. Kuitenkin semmoisia isoja nimiä kuin Loustal ja Mattotti sai kävellä ihan suoraan kojulle jututtamaan, siellä ei mitään ryysistä ollut. Ralf Königin paneelikeskustelussa suorastaan yllyttivät yleisölle, että hei, tulkaa nyt vaan ihan ujostelematta hakemaan nimmareita niihin kirjoihin, ettei Ralf joudu siellä ihan yksinään istuskelemaan. (Kuulemma ranskalaiset miehet eivät millään kehtaa mennä julkisesti ostamaan hänen kirjojaan. Aina sanotaan hyvin korostetusti, että "tämä on sitten minun TYTTÖYSTÄVÄLLENI").
Niin, ja kuten sanottua, siellä iltariennoissahan sitten olivat kaikki. Siis jos vain tunnistaa kasvojen perusteella kuka kukakin on. Minä istuin alkuiltaa Hotel Mercuressa Mike Petersin kanssa. Kun siitä lähdin, meni ohi Mike Mignola (juuri niitä toista tuntia jonotettavia). Ovelle päästäkseni piti ohittaa Mezieres, joka keskusteli Bilalin kanssa.
Minulla jäivät nuo iltariennot väliin, kun perjantaina tiesin, että halusin heti lauantai-aamuna ensimmäiseksi koittaa jonotella sitä Janryä (kuten siis kävi ilmi, täysin turhaan). Lauantaina sitten iski se lumipyry - "Suomi saapui Angoulemeen" - eikä kulkuyhteyksistä majapaikkoihin kaupungin ulkopuolelle ollut mitään tietoa. Minä asuin samassa perheessä parin ranskalaisvieraan kanssa ja ne olivat niin ystävällisiä, että oikein varta vasten soittivat minulle illalla (vieläpä englantia puhuen, joten se siitä ranskalaisten töykeydestä!), että autot eivät kulje, mutta jos haluat, niin me voidaan tulla sinut hakemaan nyt. Se oli niin ystävällinen tarjous, että piti se siinä sitten ottaa vastaan ja jättää pitkä ilta Chat Noirissa väliin...
Niin ja kyllä minä sitten sen Pikku Pikon piirtäjänkin sain lopulta yhytettyä, vaikka koko päivä siihen meni. Eksoottisena suomalaisena piirtäjänä pääsin haastattelemaan Janrya tovin Dupuis-kustantamon kaksikerros-bussiin, joka oli varattu journalistien ja piirtäjien kohtauspaikaksi. Säästän pidemmän version tarinasta Sarjainfon Keräilijän tunnustuksiin...
Festarien keräilysaldoksi kertyi seuraavat nimikirjoitukset ja pienet omistuspiirrokset: Janry (Pikku Piko), Derib+Job (Yakari), Tibet (Chick Bill), Loustal, Mattotti, Ralf König, Bercovici (Valkeat Sisaret), Mike Peters (Mother Goose and Grimm) ja Walt (Skrahilparin toisen polven piirtäjä). Originaalisivut ostin Khena ja Skrahilpari -albumista Kaksoiskuiden manner ja Francis+Tillieuxin vanhasta Non Stop -sarjasta Hyvä naapuri. (Edellinen asiakas sai napattua juuri nenäni edestä kauniin Sy Barryn Mustanaamio-stripin 70-luvulta. Auuuugh!!)
Kirjaostoksia kertyi kieltä osaamattomalle vain vähän, otin kokoelman Sergio Toppin kuvituksia ja upean uuden laitoksen vanhoja Polly and Her Pals -sunnuntaisivuja. Niin ja Pariisista löytyi vielä 40 eurolla Chris Waren Acme Novelty Datebook!
Koska Helsingin festareille saadaan ammattilaisille navettes?
