0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Surkein Aku Ankka tarina, mitä olen lukenut on sellainen, jossa Karhukopla löytää pihaltaan jotain saakelin superretiisejä. Yksi karhukonna syö yhden ja muuttuu superkarhuksi. Hän lähtee liitämään kohti rahasäilötä, mutta voimat loppuvat kesken matkan. Karhuveijari hakee toisen hillosipulin (tai retiisin, tai mikä hitto se ikinä nyt sitten olikaan) ja lähtee liitämään kohti rahasäiliötä. Voimat loppuvat taas kesken. Sama toistuu vielä kerran, pari, mutta sitten voimavihannekset loppuvat ja Karhuveljeksillä tulee surupuseroon. Loppu.
Superhessua julkaistiin ahkerasti Suomessa aikana jolloin oikeat supersankarit eivät juuri saaneet tilaa. Eräs tyyppi väitti minulle kivenkovaan vuonna 1977 että Superman-elokuvan idea oli matkittu Superhessusta.
Elokuvan idea vai päähenkilön idea? There is a difference. Timo
Täällä pilkataan aivan liikaa Aku Ankkaa Kaikissa sarjakuvissa on huonojakin puolia, mutta kosto elää tutkin kaikki Luupäät läpi ja etsin edes yhden ainoan huonosti toteutetun ruudun ja sitten saatte kuulla siitä koko loppu elämänne hahhaa...
Kyllä varmasti löydät Luupäistä heikommin piirrettyjä ruutuja... mutta tuollaista rajatonta lukijan aliarvioimista niistä ei kyllä löydä. Smith on kuitenkin tehnyt sarjakuvansa huolella, toisin kuin erään aikakauden tusinataiteilijat, jotka takoivat varmaan jotain sivu per vartti tahtia sarjakuvaa pihalle. Nyky ankka on taas huomattavasti tasokkaampaa, mutta kyllä välillä käytiin aivan pohjamudissa.
On olemassa hyviäkin hollantilaisia Ankka piirtäjiä. Esimerkiksi Daan Jippes on alansa huippua (vaikka tarinat ehkä perustuvatkin Carl Barksin tyyliin ja käsikirjoituksiin), mutta on niitä Jippesilläkin hyviä käsikirjoituksia...