Tartuin Milesin seikkailujen innoittamana Peterin lehteen numerosta The Amazing Spider-Man 789 eteenpäin. Tämä oli ilmeisesti Legacy-numero, jonka ideana oli hmm... palauttaa sankarit juurilleen tai jotain.
On siinä palauttamistakin, koska Peter on ilmeisesti perustanut firman, rikastunut ja rakastunut. Nyt firma on mennyt alta, Peteriä haukutaan uutisissa, mutta suhde Mockingbirdin kanssa tuntuu toimivan.
Tästä sitten mennään vähin äänin taas Daily Bugleen, ja jossain vaiheessa putoaa myös Mockingbird, jota en silmäillen edes huomannut.
Stuart Immonen on näissä aivan mahtava, mutta ei pelasta sitä että Dan Slott kirjoittaa kovin raskaannäköisiä sivuja. Ei minulla mitään Slottin juttuja vastaan ole, mutta kymmenen vuotta sitten lukemistani hämiksistä muistan ainoastaan Ramosin kuvituksen.
Jos alkuasetelma entisten juonikuvioiden purkamisesta uuden elämän alkuun ei vedä, jatko ei sitä tee senkään vertaa.
Merkkinumeroa 800 lukiessani tuumailin samoja kuin ennenkin siitä, kuinka monesti supersankarien on koetettu antaa kasvaa lukijoiden mukana, vaikka eiväthän ne koskaan todella voi kasvaa.
Minulle tärkein Hämis on se kasarihämis ennen symbiootteja ja muuta "modernia" mytologiaa. Se joka välillä matkusti metron katolla ja tappeli sammakkopuvussa pomppivia roistoja vastaan.
Carnagea vähemmän kiinnostavaa hahmoa en omalla kohdallani oikein voi kuvitellakaan, mutta sekin varmaan on parasta nostalgiaherkkua niille, jotka lapsena lukivat ysärihämistä.
Kuinka näitä erilaisia Hämis-nostalgioita edes pystyy yhdistämään, mene ja tiedä, ei se ainakaan näissä numeroa 800-edeltävissä Legacy-numeroissa hyvin yhdisty.