En kahteen vuoteen ole ihmeemmin Marveleita lukenut, mutta Secret Wars -soopa sai katselemaan taaksepäin, että olisiko siellä jotain parempaa. Olihan siellä ja kokemuksen ollessa yltiöpositiivinen, täytyy jakaa lukukokemus ihan pitemmän kautta.
Marvel NOW -aloitus oli repaleinen lukuisine, vaihtelevatasoisine Kostajat-sarjoineen. Eri lehtiin sekoitettiin perinteisiä Kostajia X-miesten kanssa. Huonompia tuli karsittua alussa rankalla kädellä, mutta eri sarjojen ensimmäisiä numeroja tuli lukaistua sen verran paljon, että kokonaisuudesta jäi lopulta vain huono maku suuhun.
Jonathan Hickmanin Avengers oli tässä joukossa poikkeus. Hickman aloitti scifikaarensa huikeasti, ja ensimmäiset runsaat puolisen tusinaa numeroa olivat erinomaisen maistuvaa scifitoimintaa Marvel-sankareilla. Tämä myöhemminkin on Hickmanin tarinakaaren vahvuus, minua aina Kostajissa ovat nyppineet seikkailut, joissa sankarit pyritään sovittamaan keinotekoisesti reaalimaailmaan. On tässäkin letunpaistoa, mutta scifi on se ydinjuttu.
Ei tämä Hickmanin Kostajat aivan miehen Ihmenelosten tapaiseksi klassikoksi nouse. Sarja sukelsi jo kymppinumeron kohdalla ja lähestyttäessä Infinity-crossover-seikkailua, puhumattakaan itse Infinityyn liittyvistä numeroista, meno on varsin käpyistä.
Kokoelmiin voi tarttua poimimalla ensimmäisen, jatkamalla toiseen jos meno maistui, loikkaamalla surutta erityisesti kolmannen ja varauksin – ellei kiinnostusta ole Infinityä kohtaan – myös neljännen.
Viides ja kuudes kokoelma nousevat sitten melkoisiin scifi-sfääreihin ja on se juhlimisen paikka, mikä innoitti tämäkin kirjoittamaan.
New Avengers oli niin ikään Hickmanin käsissä, ja yhteydet sarjojen välillä käytännössä pakottavat seuraamaan niitä jokseenkin samaa tahtia. Alku tässä on loistava, mutta nokka haukkaa vettä samoissa kohdin kuin tekee myös Avengers. Infinity sotkee pahasti tämänkin.
Kokoelmina tarkasteltuna ensimmäiselle voi antaa lämpimän suosituksen, toisen ehdotan jättämään väliin samoin Infinityyn liittyvin perustein kuin Avengers-sarjan vastaavan kokoelman. Kolmonen ja nelonen saavat varovaisen suosituksen, olkoon että Hickman löysäilee pahasti antaen ylenmäärin ruutuaikaa Mustalle Pantterille ja Namorille, koettaa tiristää kyyneleen lukijan silmäkulmasta halpaa draama ja lukijan vedätystä yhdistäen. Lisäksi Oikeuden puolustajien versiointi ei koskaan ole eduksi.
Tästä eteenpäin sarjat yhdistyvät Time Runs Out -kokoelmiin, jotka on tarkoitus lukea seuraavaksi. Hieman mielenkiintoa niitä kohtaan laimentaa Secret Wars -pääsarjaan tutustuminen, mutta vauhti on päämäärää tärkeämpää tai jotain.
