Voi olla että kyseessä on vain kaipuu yksinkertaisimpiin aikoihin, mutta Kostajissa minua ärsytti suunnattomasti dialogin määrä ja taso.
En tiedä saako Bendis maksun sanamärän perusteella, mutta tuntui että välillä keskustelu meni seuraavalla tavalla sekä tason ETTÄ grafiikan suhteen:
- Hei.
- Hei.
- Eikun mä sanoin jo hei.
- Joo ja mä vastasin hei.
- Mutta kun mä jo sanoin hei.
- Niin ja mä vastasin hei.
- Mutta ethän sä voi sanoa hei, koska mä sanoin hei.
- Miksen voi muka? Hei hei hei hei hei hei.
- Eikun silleen ei saada fiksua dialogia.
- Ai. No hei ei sitten mitään.
- No nyt sä vaan keljuilet.
Tuskallista luettavaa? Niin oli minustakin, ja tuntui että tuollaista oli koko tarina.
Jotenkin en muutenkaan saanut tarinasta otetta: se oli kuin kasa ideoita syljellä yhteenliimattuna ja hajoilu alkoi heti yhteenkokoamisvaiheessa.
Ensin oltiin tulevaisuus/menneisyydessä ja sitten nykyajassa, paitsi että sinne tulikin kaikka kaikista aikajaksoista koska jotain jotain, ja sitten oltiin tulevaisuudessa, eikun nykyajassa koskaAAAAAAAA!
Kannatusmielessä ostan tulevaisuudessakin, mutta suljen silmäni ja ajattelen Marvel-lehtien tulevaisuutta Suomessa.
