En ole vähään aikaan lukenut Korkkareita, mutta pari päivää sitten kauppareissulta tarttui mukaan Ensimmäisen maailmansodan korkeajännitys "Jytinää juoksuhaudoissa".
Korkeajännityksen ostaminen on vähän niin kuin menisi Kotipizzaan: aina tietää varmasti mitä saa. Sankaruus ja miehisyyden osoittaminen taistelukentällä ovat pääasiassa, mutta toisaalta näitä ei pidäkään arvioida samalla mittapuulla kuin vaikka astetta tai paria kunnianhimoisempia sotasarjakuvia, "Charley's Waria" tai "War Stories" -juttuja. Korkeajännitys on Korkeajännitys on Korkeajännitys, ja siinä maailmassa ei ole pahemmin sijaa sodankäynnin kyseenalaistamiselle.
Kivahan näitä on lukea välipaloina, mutta pitemmässä juoksussa jutut käyvät kaavamaisuudessaan aika puuduttaviksi. Nyt albumin neljästä tarinasta kaksi ensimmäistä olivat ihan viihdyttäviä, kun taas kaksi jälkimmäistä menivät perinteiselle täyteosastolle.
Korkeajännitysten mustavalkoiseen maailmaan tuntuu istuvan paremmin toinen maailmansota, jolloin asiaankuuluva jako hyviin ja pahoihin voidaan tehdä selkeämmin. Ok, kyllähän näihinkin tarinoihin saatiin ujutettua perinteiset kliseet, mutta jotenkin vasta julmat mutta tosipaikan tullen pelkurimaiset natsiupseerit tai vähän vaisumpana vaihtoehtona fanaattiset japanilaiset tekevät Korkkarista Korkkarin.