Vastaus molempiin sekä ketjun aiheeseen että siitä rönsynneeseen keskusteluun.
Sillagen etu on sen laaja scifi-miljöö ja hämmentävä harvinaisuus ymmärtää ettei maailma ole homogeeninen massa. Sillagen tähtiradoilla ja planeetoilla ollaan useamman eri tieteiskirjallisuuden miljöissä ja tunnelmissa avaruusoopperasta, kyberneettiseen ja höyrypunkkiin.
Kirjoittajalle ja piirtäjälle tämä on voimavara ja sellainen jota on verrattaen vähän käytetty vaikka omakin reaalinen maailmamme on kulttuurisesti ja teknologisesti eri tasoilla tälläkin hetkellä.
Toinen Sillagen iso etu on juuri se: se on scifisarjakuva.
Toki on Valerian jota ilmestyy satunnaisesti ja Incal tuli hiljan ja sitä ennen ilmestynyt incal oli----koska?
Ei Dreddeja aikoihin, Star Warsin saatavuus niin sun näin.... Tämänkaltaisella sarjakuvalla olisi tilausta, ihan selvästi.
Ongelma on juuri virenneen keskustelun puolella
Minkäs sille voi, ellei osteta.
Taisivat sitten jo ne viimeiset albumit mennä kulttuurityön puolelle.
ja
Tänään luen sarjakuvat pääsääntöisesti sähköisenä, jolloin koko omistamisen käsite on abstrakti. Tässä mallissa rahat kulkevat harvojen, ulkomaisten toimijoiden käsiin.
Jos pysytään tässä fyysisessä maailmassa, niin kulutuskäyttäytyminen vain edustaa hieman toista koulukuntaa.
Kirjastosta on ollut mukava tutustua moneen sarjaan, olen sitten saattanut ostaa kerran lukemani ja näin aloittanut keräämisen ensin sarjaan tutustuttuani.
Toisaalta olen myös aloittanut sarjojen keräämisen ja moni sarja on jäänyt sitten keräämättä täyteen, on sitä tullut vaikka luettua kirjastosta loput kun suurin into jo olisi karissut.
sen enempää Jiksiä demonisoimatta: ei näin.
Suomalaisista kustantamoista harva edustaa julkeinta riistokapitalismia(jos yksikään sen verran marginaalissa sarjakuva on) mutta jos jokin kiinnostaa edes vähän siihen kannattaa ne roponsa lyödä kiinni ja hankkia omistukseensa.
Kirjastolaitos on hyvä instituutio muttei pidä pitkää (yli kaksi osaa) sarjaa hengissä saatii edes lyhyitä kannattavina.
Miljoonannen kerran itsestääönselvyys:Sarjakuva ON taidetta, myös se jota ei viihteenä ja käyttösarjakuvana arvosteta, mutta apurahojen ja kulttuurituen puolella sen on aika lähellä katuojassa pillittävää orpolasta jonka vanhemmat poliisi tappoi ja kun alkoi itkeä sai monosta.
Toisin kuin jossain ilmastonmuutoksessa jossa yksittäisten ihmisten panos on laskennallisesti mitätön(jos maapallon kaikki yksityisihmiset eläisivät kestävien periaatteiden mukaan ilmastosopimuksen tavoitteista saavutettaisiin vain 10% mikäli valtiot ja suuryritykset eivät ole mukana ja ei: se EI riitä) niin pienessä marginaaliryhmässä tilanne on käänteinen.
Suomen kokoisessa kielialueessa kirjastokorvaukset eivät riitä kompensoimaan niitä jotka "lainaavat sitten sieltä" jotta sarjakuvaa saataisiin laajemmalla otannalla.
Vrt Sillage.
Saa lajityypistään ja tasostaan vetoapuja mutta se ei yksin riitä.
Taso oli minustakin ajoittain vaihteleva mutta Sillagen etuna oli juuri vaihtelevuus "ehkä seuraava on parempi" ja usein olikin.
Itse en usko että nyt nakattiin kirves kaivoon. Toinen matemaattinen kuvio on ne jotka eivät ole ensimmäisessä aallossa tai trendin ykköshipstereitä, ne jotka odottavat, joskus vusoikymmeniä (Alix, Punaparta,Comanche, Bruno Brazil, Mustat Sivut jne)
ja siinä kirjastojärjestelmä ja antikvariaattien laarit haalivat näitä muutamia ja ehkä jonain päivänä saadaan täysi integraali silloin mahdollisesti täyttä Sillagea.
Ei siis nakata vielä kirvestä kaivoon. Se olisi tyhmää. Kirves kuuluu lyödä vihollisen kalloon pystyyn.