Kuvitus on erinomaista, mutta tarinankerronta oli minusta turhan nopeatempoista. Albumissa ei oikein ehditty syventää roolihahmoja. Esimerkiksi Heiliigin hahmo jäi jotenkin kaukaiseksi. Toivon mukaan tarina hieman petrautuu seuraavaan albumiin mennessä.
Tempo ei taida hidastua. Kakkosalbumissa "Yksityiskokoelma" valottuu vähän, minkälaiseen yhteisöön Nävis on joutunut ja mitä tehtävää hänelle on kaavailtu - ja ketkä ovat kaavailleet. Heiliigin hahmo syvenee vasta albumissa 10, tarinan kaaret ovat pitkähköjä. Toisaalta jokainen albumi toimii itsenäisenäkin. Hahmoja riittää, osa kertakäyttöisiä, osa jatkaa albumista toiseen ja tosiaan muuttuu vähitellen kiinnostavammaksi.
Suomenkielisen albumin kansi näyttää olevan sinänsä kuvaava, mutta eri kuin ranskalaisessa ja amerikkalaisessa versiossa, joissa se oli oiva.
Toivon Tertsin tavoin, että Egmontin supistukset eivät johda julkaisusarjojen lopettamiseen. Eikä haittaisi, vaikka Sillagea julkaistaisiin pari vuodessa. Riittäisi silti vielä viideksi vuodeksi tähän asti ilmestyneistä.
Päivityksenä: Ranskassa ilmestyy kolmastoista Sillage "Dérapage contrôlé" syyskuun lopulla, joten puolivuotistahdilla riittäisikin jo viideksi ja puoleksi vuodeksi.