Kirjoittaja Aihe: Kuva vs. sana  (Luettu 39775 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 041
Kuva vs. sana
« : 03.11.2005 klo 14:29:19 »
Tiina Pystynen kirjoittaa 22.09.2005 Kiiltomadon (http://www.kiiltomato.net) pääkirjoituksessa:
Kirjallinen kenttä pelkää, paheksuu ja väheksyy kuvaa. Kirjat, kirjallisuus ja teksti (eliittikulttuuri) asetetaan vieläkin vastakkain kuvan, sarjakuvan, television (massakulttuurin) kanssa. Meidän pelätään hukkuvan visuaalisten ärsykkeiden tulvaan."

Muuttuuko tämä asenne koskaan? Kuva on myös pelottavampi kuin sana, se on heti verkkokalvolla ja sitten jo aivoissa.

Tuli yo. kirjoituksen jälkeen mieleen, että eräät uskontosuunnat kieltävät kuvat, vain sana on sallittua. Olisiko sarjakuvavastaisuuskin niin kaukaista juurta, että se jossakin mielen perukoilla mielletään synniksi? Vartioidaanko moraalia kieltämällä kuvat, mutta sallitaan saman aiheinen teksti? Ainakin sarjakuvaa on usein turmeluksena ja syntinä pidetty, vielä nykyäänkin.

Miettikää sitä... syntiset.

Jho

  • Jäsen
  • Viestejä: 644
Re: Kuva vs. sana
« Vastaus #1 : 03.11.2005 klo 14:53:43 »
Hauska pointti.
Kuvahan tosiaan on jotain minkä sivistymätönkin ymmärtää, se ei kaipaa minkäänlaista opiskelua tai pohjatietoa. Senhän takia Tukiaisen Katjakin lähti sarjiksen voimin sinne jonnekkin kauas ihmisiä sivistämään, että kuvalla viestin voi viedä perille kun jengi ei osaa lukea.
Kuvia piirtelivät jo luolamiehet, ja keski-ajalla baarien ja seppien yms. kyltit olivat kuvia jotta kansa ymmärtäisi mitä ne ovat (suurin osa kun ei osannut lukea).
Kuva on myös jotakin mikä menee nopeammin päähän, esimerkkinä liikennemerkit.

Onhan kuvaa viety "sivistyneellekkin" tasolle, ja se aina meinaa että kuvaa pitää katsoa vähintään se kaksi minuuttia että sen tajuaa. Niinkuin nykytaide tai euroopan teinininjamutanttikilpikonnataiteilijal egendat.

"Sivistynyt" taide siis aina meinaa sellaista mistä nauttiakseen tulee perehtyä?
Olenko oikeassa?

Anteeksi, tästä nyt tuli tämmönen esitelmämonologi, mutta kun iski kiinnostava aihe :D

tolppis

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 321
  • Viinissä totuus
Re: Kuva vs. sana
« Vastaus #2 : 03.11.2005 klo 15:11:24 »
Tietysti kuva on "helppotajuisempi" kuin teksti mutta vain siinä tapauksessa että kuvantekijä osaa tehdä siitä helppotajuisen näköisen. Kulttuurierotkin vaikuttavat kuvien tajuamisen taustalla. Jotkut ihmisethän eivät pysty lukemaan sarjakuvia koska heille sarjakuvan tapa esittää asioita ei aukene eli kuvalukutaito on heikko. Sama koskee myös television/elokuvan katsomista (lue: henkilöt joilla on vaikeuksia seurata elokuvien juonia joissa mennään liian nopeasti eteenpäin tai vain vihjaistaan asioihin ja kyseiset vihjaukset on tajuttava itse - nämä henkilöt ovat esim. teattereissa niitä "mitä nyt tapahtui, kuka toi on?"-tyyppejä, ehkäpä kyse myös keskittymiskyvyn puutteesta?). Toinen asia on sitten kaverini tapaiset ihmiset joille tarinoitten TÄYDELLINEN kliseettömyys ja virheettömyys on kaikkein tärkeintä (eivätkä yleensä osaa nk. samaistua päähenkilöihin vaan kokevat asiat ainoastaan tiedollisesti eivät tunnetasolla) ja visuaalisuuskin saattaa olla yhtä tyhjän kanssa. Kaverini nukahtaa yleensä leffan kuin leffan aikana eikä ole käynyt elokuvissakaan varmaan kahteenkymmeneen vuoteen. Hän on kyllä erittäin älykäs mutta lukee vain kirjoja, sarjakuvia vähemmän.

O.K.

  • Jäsen
  • Viestejä: 528
Re: Kuva vs. sana
« Vastaus #3 : 03.11.2005 klo 15:48:12 »
Kuva on semmoinen ilmaisumuotojen katkaistu haulikko, että kun sillä roiskaisee, ei voi tietää mihin osuu.

Toisin sanoen, viestin koodaaminen kuvaan ei ole niin yksiselitteistä kuin tekstiksi muotoileminen. Kuva synnyttää helpommin "vääriä" assosiaatioita, ja siinä on luonnostaan jotain primitiivistä, välittömästi alkukantaisiin tunteisiin vetoavaa. Ehkäpä kuvaa pelätään, koska se on vaikeammin kontrolloitavissa niin tekijän kuin lukijan taholla. Vai pelätäänkö kuvaa edes ja miten se näkyy? Johtuuko mahdollinen kuvan(käytön)pelko vain siitä, että taitavia kuvantekijöitä on vähemmän kuin taitavia tekstintekijöitä?

Lainaus
"Sivistynyt" taide siis aina meinaa sellaista mistä nauttiakseen tulee perehtyä?
Kuva ei mielestäni itsessään ole "sivistynyt" tai sivistymätön, mikäli näin haluaa sanoa, mutta kuvan kontekstia voi kyllä tarkastella. Miksi, miten, missä ja mihin kuva on luotu jne. Toisille syvällisempi tarkastelu, perehtyminen ja ymmärtäminen on osa nautintoa - ihan ilmaisumuodosta riippumatta.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 777
Re: Kuva vs. sana
« Vastaus #4 : 03.11.2005 klo 15:59:54 »
Kuvaan ja sanaan pätee Osmo A. Wiion viestinnän laki:
1. Yksi viestintä epäonnistuu aina
2. Kun viestintä sittenkin onnistuu, on viesti tulkittu väärin ja viestintä on epäonnistunut.

voin allekirjoittaa niin töistä kuin elävästä elämästä. tunnen myös kuvataiteilijan, jota ottaa päähän ettei hänen päätöitään ole kukaan tähän asti ymmärtänyt oikein. Monet ovat pitäneet mutta kukaan ei ole hänen mukaansa edes ymmärtänyt miten päin teoksen tulee olla saati mitä se merkitsee.
Tämän portaalin aihe (sarjakuva, vaikka joskus muuta voisi luullakin) on useimmiten näiden kahden symbioosi.
Totta on tekstitöntä sarjakuvaa, mutta minun mielestäni se on useimmiten sisällöllisesti vähemmän välineitä viestin väärinymmärrykseen omaava. Vähän niinkuin vegaani ei voi syödä monipuolisemmin kuin ei-vegaani. Ei-vegaani voi syödä esim. lihaa JA lihaa korvaavia tuotteita.
Monet mielisarjakuvistani toimivat upeasti juuri kuvan ja tekstin välisten ristiriitojen takia.

roju

  • sarjispelle
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 738
Re: Kuva vs. sana
« Vastaus #5 : 03.11.2005 klo 21:39:11 »
Se Tiinan uusin kirja, Runousoppi, keskittyy kokonaan tuohon kuva/sana-dikotomiaan. Loistava kirja, suosittelen kaikille tästä aiheesta kiinnostuneille! Vaan ei sitä purematta niele, ja niin onkin hyvä.
Muista poika, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 041
Re: Kuva vs. sana
« Vastaus #6 : 04.11.2005 klo 18:12:49 »
Entä jos "eliitti" ei olekaan sivistynyttä?

Mitä jos eliitti ei osaakaan lukea uuden median kuvia kuten sarjakuvaa ja tietokonepelejä ja animea vaan ymmärtää ne väärin, tai mitä jos se ei ymmärrä ollenkaan miten "rahvas" verkostoituu ja käyttää verkkoja vaan pitää tällaista käytöstä uhkana, jota pitää rajoittaa uusia, rajoittavia lakeja säätämällä? Eihän kukaan kuvia pelkää?

Totta kai eliittiin ja päättäjiin valikoituu parhaimmisto, joka toimii enemmistön mielen ja vähemmistöjen edun mukaisesti. Näin sen ainakin pitäisi olla...


roju

  • sarjispelle
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 738
Re: Kuva vs. sana
« Vastaus #7 : 08.11.2005 klo 04:01:57 »
Entä jos "eliitti" ei olekaan sivistynyttä?

Mitä jos eliitti ei osaakaan lukea uuden median kuvia kuten sarjakuvaa ja tietokonepelejä ja animea vaan ymmärtää ne väärin, tai mitä jos se ei ymmärrä ollenkaan miten "rahvas" verkostoituu ja käyttää verkkoja vaan pitää tällaista käytöstä uhkana, jota pitää rajoittaa uusia, rajoittavia lakeja säätämällä? Eihän kukaan kuvia pelkää?


Puhut huomisen eliitistä, hyvä ihminen.  :) 

m.o.t.: uudessa Imagessa oli juttu 90-luvun alun graffaajista ja missä he ovat nyt. "Graffitista on seurannut meille pelkkää hyvää."Samaa asiaa olin itsekseni pohtinut, kun tunsin porukasta pari. Eli ihan hyvillä posteilla duunissa, AD:na ja valokuvaajina jne. 

Sitäpaitsi peleillä ja mangalla voi tehdä rahaa, ja raha puhuu. Ei siinä parin kukkahattutädin vouhaantuminen pitkää aikaa estele.

Surettaa tän hetkinen tilanne Helsingissä, kun katutaide nähdään vain rikosoikeudellisena ilmiönä... Mutta sehän ei ole pysyvä tila. Ei voi olla. Ainaski me ja nuoremmat ollaan asiasta eri mieltä varmaankin, ja demokratia toimii kunhan luonnollinen poistuma on ensin hoitanut suuret ikäluokat pois äänestämästä... (arvatkaa vaan hoitaako ne itteleen viime töikseen ***** tähden vanhainkodit!)
Muista poika, että tämän päivän kapinallinen on huomispäivän pieru.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Re: Kuva vs. sana
« Vastaus #8 : 10.11.2005 klo 21:46:56 »
Siirsin tän nyt tänne, ku tänne tää mielestäni kuuluu.

Niin ja noin kuin on sanottu... Kannattaa myös huomata, että nokkela pilakuva on siinä mielessä paha tai huomattavan loukkaava, että sille on vaikea laatia sanallista vastinetta. Tai siis tavallaan helppoa, mutta toisaalta vaikeaa. Kun kuvan sanallistaa kertoo samalla itsestään vaikka olis tarkoitus vain kertoa vaikka siitä toisen tekemästä kuvasta. Tämän takia kuvat varmaankin sitten sensuroidaan, eli poistetaan kokonaan, sillä enämpi puiminen vain pahentaa asiaa. Toisaalta kun kuva (ideoineen) on kerran tullut nähtyä, se jää myös mieleen (se idea).
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

envis

  • Jäsen
  • Viestejä: 57
Re: Kuva vs. sana
« Vastaus #9 : 13.11.2005 klo 21:56:31 »
Kimurantti aihe.

Taiteen tutkimuksen kannalta populaarikulttuuri (johon sarjakuva myös kategorisoidaan) on aika ongelmallinen alue edelleenkin.Esim. Greenberg oli sitä mieltä, että kitsch (l. populaarikulttuuri) lamaannuttaa kansan ja tekee siitä aivottoman massan. Kaikki mitä ei pakota ajattelemaan ja siten etääntymään itse kokemuksesta tulkintaan, kaikki mikä ei ole kompleksista ja monisyistä, on populaarikulttuuria ja siten paheksuttavaa!

Länsimaiseen taidekäsitykseen on kuulunut jo monen vuosisadan ajan olennaisesti ns. etäännyttäminen. Taideteosta pitää siis katsella jossain tietyssä paikassa ja siinä pitäisi nähdä jotain tiettyjä asioita - taideteosta ei ole tarkoitus pelkästään kokea, vaan myös tulkita. Nämä tietyt tulkinnallisesti tärkeät asiat ovat sitten aina vaihdelleet taidekriitikoiden näkemysten mukaan.

 Mutta ytimekkäästi: taideteoksen pitää sijaita jossain ja se pitää olla ikuistettu edes siten, että se voidaan tarpeen vaatiessa toistaa (Shustermania raa'asti lainatakseni). Tämän takia mm. performanssitaidetta halutaan kuvata videolle, jotta niitä videoita voidaan sitten katsella museoissa (kuten Roi Vaaran taidetta)! Länsimainen kulttuuri ei hyväksy taiteen hetkellisyyttä (taide-eliitti ei esim. näe hiphop-battlea taiteena), mutta populaaritaide ja sen oma ironia alkavat päästä pannasta vähitellen (kuten kullankimalteinen Michael Jackson -patsas!).

Sarjakuvan tutkimus on ymmärtääkseni koko ajan lisääntymässä, ja meillä (Jyväskylässä taiteen ja kulttuurin tutkimusta opiskelevien) on mahdollisuutta suorittaa populaarikulttuurin tutkimukseen liittyviä kursseja, joissa suoritusmuotona on mm. sarjakuvien lukeminen tenttiin.

Kuva ei ole paha asia, mutta kaikki uusi ja liiallisen populaari on. Eihän esim. jazzkaan ollut syntyaikoinaan mitään "hienoa musiikkia". Sehän oli niin syntistä mustaa musiikkia ettei uskoisikaan. Tohdin siis olla Tiina Pystysen kanssa eri mieltä; taiteen kenttä muokkautuu koko ajan. Ehkä hitaasti, mutta kuitenkin. (Tai sitten olen iloinen idealisti joka ei ole ymmärtänyt maailman pahuutta..) Jos sarjakuvan ns. moraalittomuuteen herättiin vasta 60-luvulla, niin eihän sitä nyt voi olettaa, että se hyväksyttäisiin korkeataiteeksi saman tien.  TV:n pelko ei ole enää lähelläkään sitä hysteriaa, mitä se oli kultaisella 80-luvulla. Nyt se pahuus lymyää tietokonepeleissä...

(Niin ja sen verran tästä synnistä vielä, että monoteistisissa uskonnoissa on yleensä äärimmäinen hyvä ja paha, mikä johtaa helposti siihen, että omaa uskontoa (uskoa) uhkaavat asiat/ihmiset demonisoidaan. Kristinusko on myös moraalioppia, ja sarjakuva ei kyllä istu siveyden vaateisiin kaikissa aihepiireissään... Joten koska se uhkaa kristinuskoa moraalittomuudessaan, se on pahaa ja siten syntiä, aivan kuten rokkikin aikoinaan.)
parempi pyy pivossa kuin vierivä kivi

JV

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 048
Re: Kuva vs. sana
« Vastaus #10 : 14.11.2005 klo 00:47:16 »
Minäkin siirryin maalaustaiteen puolelta keskittymään sarjakuviin osittain siksi, että sitä sisältöä ja kerroksellista ilmaisua, jonka olin sullonut yhteen kuvaan, ei kovin moni sieltä osannut punoa auki - sarjakuvassa tietyssä mielessä voi saman asian levittää pitemmälle kuvasarjalle, ja saa aikaulottuvuuden ja tarinallisuuden kaupan päälle.

Tein maalauskoulun kirjallisen lopputyön juutalaisesta uskonnollisesta kuvakielteisyydestä- siinä vaiheessa ahdisti kultuurimme kuvan ylikäyttö, ja juutalaisessa kuva-askeesissa oli oma houkuttavuutensa, ja erityisesti hengellisessä mielessä. Pitihän Sokrates/Platonkin ihmisen tekemiä kuvia vähäarvoisina, ja näistä kahdesta kulttuurimme alkujuuresta juontaa ehkä jotain kirjallisorientoitumisesta ja kuvakielteisyydestä, joskin jossain vaiheessa kuva on ottanut ylivallan ja kirjallisuus jäänyt jonkin "eliitti"porukan nurkkakunnaksi.

Kumpi on parempi, vai molempi, on tietysti ihan jokaisen henkilökohtaisten arvojen, mieltymysten ja tottumusten mukaista. Kyllä minä ymmärrän, että ihminen joka on suuntautunut kirjallisuuteen, voi elokuvat tai sarjakuvat vaikuttaa pintapuolisilta tai vaan vaikeilta ymmärtää, toisaalta yhä suurempi osa nuorista ymmärtääkseni kasvaa ihmisiksi joiden arkielämään ei iltasanomia raskaammat tekstit kuulu.

Kuvan ja sanan johdattamista yhteen on uusi graafinen kulttuuri tehnyt hyvin paljon, ihan siksi että se on nopeaa ja saa viestin perille - kuva herättää mielenkiinnon ja luo mielikuvan, teksti välittää konkreettisen sanoman. Jokin siitä yhteistoiminnallisuudesta voisi viitata siihen ettei sarjakuva ole se kuoleva viihdemuoto miksi sitä monasti ollaan voivoteltu. Minusta sarjakuva olisi mitä luontevin kultuurinmuoto audiovisuaalisen median ohella.

Kiasman flirttailu "ajanhermolla" olevien kulttuurimuotojen kanssa on minusta lähinnä säälittävää, joidenkin teknoflyerien esittely, ja mitä lienee rullalautailutapahtumia siellä on sponsoroitu... "katutaidetta" olisi ihan kiva joskus päästä todistamaan, epämääräiset suttutekstit sitä eivät ole, eikä edes taikkilaisten tarrat. Jonkin idean esilletuomista kyllä, mutta minun kirjoissani ei taide-sanaa tarvitsisi kaikenmaailman meikkajien ja iskelmälaulajien käyttää, eikä tagien tekijöiden. Minussa on pisara greenbergiläisyyttä. sitä en kiellä, vaikka toisaalta minusta niillä taiteen ja populaarikulttuurien rajoilla ei sinänsä ole väliä, etteikö molemmissa voisi saavuttaa tunne-elämyksiä, ajatuksia, viihdytystä. Tekijä valitsee mediansa tarpeidensa mukaan. Ja vastaanottaja omien hetkellisten mieltymysten ja tarpeidensa mukaan, kulloisellakin hetkellä.
« Viimeksi muokattu: 14.11.2005 klo 01:19:11 kirjoittanut Veltti »

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Re: Kuva vs. sana
« Vastaus #11 : 17.11.2005 klo 17:10:54 »
Kuvan ja sanan johdattamista yhteen on uusi graafinen kulttuuri tehnyt hyvin paljon, ihan siksi että se on nopeaa ja saa viestin perille - kuva herättää mielenkiinnon ja luo mielikuvan, teksti välittää konkreettisen sanoman. Jokin siitä yhteistoiminnallisuudesta voisi viitata siihen ettei sarjakuva ole se kuoleva viihdemuoto miksi sitä monasti ollaan voivoteltu. Minusta sarjakuva olisi mitä luontevin kultuurinmuoto audiovisuaalisen median ohella.

Kiasman flirttailu "ajanhermolla" olevien kulttuurimuotojen kanssa on minusta lähinnä säälittävää, joidenkin teknoflyerien esittely, ja mitä lienee rullalautailutapahtumia siellä on sponsoroitu... "katutaidetta" olisi ihan kiva joskus päästä todistamaan, epämääräiset suttutekstit sitä eivät ole, eikä edes taikkilaisten tarrat.
Tämähän on äitynyt oikeaksi vakavaksi keskusteluksi!? Sarjakuva on luonteva muoto joo, kukaan vaan ei oikein osaa edes määritellä mitä sarjakuva on (taiteesta puhumattakaan)
http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=158.15

Kiasman toiminta nyt ainakin dokumentoi tämän ajan graafista kulttuuria. Pakko kai se toiminta on jotenkin yrittää myydä yleisölle (rahoittaa ja perustella). Vasta tulevat polvet, tai meidän oma polvet jos tässä keikutaan, näkevät miten tämä katutaide tai ite-taide tai mikä vaan vaikuttavat siihen mitä kehkeytyy. Aikalaisten sana tai tuomio on kuitenkin aina vain yksi näkökulma aiheeseen.

Mutta tuo huomio kuvan ja sanan yhdistämisestä on oikea. En malta olla huomauttamatta, että sen(kin) on mahdollistanut tässä mitassa vasta tämä uusi teknologia. Joka on vapauttanut tuotantovälineet sekä monistamisen että suunnittelun osalta. Se oli 20 vuotta sitten perunapainantana vähän huonoa tämmöistä yrittääkään.
« Viimeksi muokattu: 23.11.2005 klo 22:04:40 kirjoittanut Reima Mäkinen »
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Ami

  • Jäsen
  • Viestejä: 264
Re: Kuva vs. sana
« Vastaus #12 : 23.11.2005 klo 13:03:01 »
Kaikki mitä ei pakota ajattelemaan ja siten etääntymään itse kokemuksesta tulkintaan, kaikki mikä ei ole kompleksista ja monisyistä, on populaarikulttuuria ja siten paheksuttavaa!

Kokemus edellyttää tulkintaa. Vasta tulkinnan tiedostaminen ja muiden tulkintamahdollisuuksien (tai edes mahdollisuuksien mahdollisuuksien) ymmärtäminen etäännyttää.
 
Mutta ytimekkäästi: taideteoksen pitää sijaita jossain ja se pitää olla ikuistettu edes siten, että se voidaan tarpeen vaatiessa toistaa (Shustermania raa'asti lainatakseni). Tämän takia mm. performanssitaidetta halutaan kuvata videolle, jotta niitä videoita voidaan sitten katsella museoissa (kuten Roi Vaaran taidetta)! Länsimainen kulttuuri ei hyväksy taiteen hetkellisyyttä (taide-eliitti ei esim. näe hiphop-battlea taiteena), mutta populaaritaide ja sen oma ironia alkavat päästä pannasta vähitellen (kuten kullankimalteinen Michael Jackson -patsas!).

Kuitenkin taide on olemassa taiteena vain siitä luotujen tulkintojen kautta. Muutenhan sarjakuvatkin ovat vain mustetta paperilla.  Ja kun tulkinnat vaihtelevat ihmisestä ja elämäntilanteesta toiseen, niin voidaanko taideteosta koskaan toistaa täysin samanlaisena? Eikö nimenomaan hetkellisyys ole taiteen ydin ja siten pitäisi olla se suosittava asia pysyvien monumenttien sijaan?

Sarjakuvassa tämä ei tosin ole niin tärkeä kysymys, kun sarjakuva on sekä pysyvää että katoavaa (esim useimmat stripit) taidetta.
 

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 931
  • Friendly Neighborhood Librarian
Re: Kuva vs. sana
« Vastaus #13 : 25.11.2005 klo 19:37:17 »
Vartioidaanko moraalia kieltämällä kuvat, mutta sallitaan saman aiheinen teksti?

Työpaikalla on joskus puhuttu tästä aiheesta aika kiivaaseenkin sävyyn. Jotkut ovat sitä mieltä, että esimerkiksi Milo Manaran tuotantoa ei tarvitsisi veromarkoilla kirjastoon hankkia, mutta sen sijaan Vladimir Nabokovin paikkaa muutaman hyllymetrin päässä ei kuitenkaan kyseenalaisteta. Sarjakuvan (negatiivista) vaikutusta on pidetty osittain suurempana kuin pelkän tekstin, vaikka osa ihmisistä on taas ollut sitä mieltä, että päänsä sisällä "Lolitan" lukija voi saada aikaiseksi vielä korkealentoisempia visioita kuin herra Manara olisi koskaan piirtänyt...

Surettaa tän hetkinen tilanne Helsingissä, kun katutaide nähdään vain rikosoikeudellisena ilmiönä... Mutta sehän ei ole pysyvä tila. Ei voi olla. Ainaski me ja nuoremmat ollaan asiasta eri mieltä varmaankin...

Eikö Helsingin Sanomat haastatellut taannoin lukioikäisiä nuoria ja tehnyt näiden mielipiteistä jonkinlaista tutkimustakin? Jos en ihan väärin muista, niin piirakkadiagrammeista kävi ilmi, että seuraavissa eduskuntavaaleissa Kokoomus saisi melkoisen äänivyöryn, ja ettei joku sivariin meno ollut miesten keskuudessa edelleenkään kovin hyväksyttävää.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 859
Re: Kuva vs. sana
« Vastaus #14 : 29.11.2005 klo 20:54:13 »
Jaoin täältä lopusta arvokeskusteluksi muuttuneen osion irti ja siirsin "Muut aiheet" -osastoon.

Joku tuossa kyseli, että onko kukaan lukenutKai Mikkosen kirjaa Kuva ja sana? Olen aloittanut, tai oikeastaan lukenut siitä sarjakuvaa käsittelevän osan. Ei ihan helppo kirja (jossei übervaikeakaan) paksuutta sellaiset 400sivua. Ei kerkee...  :(
Vaikuttaisi olevan ihan OK.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson