Kirjoittaja Aihe: Kuva vs. sana  (Luettu 39930 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 362
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #45 : 29.09.2011 klo 16:29:05 »
Vastaan kuvin

tertsi

  • Vieras
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #46 : 29.09.2011 klo 16:46:22 »
HUOM!
Asian kertominen ilman ajatuskuplaa tai selitelaatikkoa vie kolminkertaisen määrän tilaa. Eniten nyansseja on ajatuskuplaversiossa.

JanneT

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 125
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #47 : 29.09.2011 klo 16:55:22 »
Vastaan kuvin

Heh kuinkas sattuikaan, tuli juuri luettua Daniel Clowesin "Ice Havenia" sekä Jasonin "The Left Bank Gangia" joissa ollaan pureuduttu tiukasti tämän päivän teemaan.



Kuvitukset       Sarjakuvat         Animaatiot       Käsikirjoitukset                 http://www.jannetoriseva.fi

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 936
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #48 : 29.09.2011 klo 18:35:07 »
Onhan se halpa, nopea, helppo ja tuskaton tapa rytmittää, mutta millä ilveellä sitä voisi kutsua hyväksi kerronnaksi?
Se on osa sarjakuvan "leikkaamista". Voi olla nopeita leikkauksia tai hitaita. Nopeita kohtauksia tai hitaita. Sillä missä muodossa (kuinka vähällä) kerrotaan voidaan vaikuttaa lukemisnopeuteen eli ruutujen välisen ajan kontrolloiminen ei ole sarjakuvan ainoa keino tässä.

Montaasimainen kerronta ehkä hieman oma asiansa, kun käsittääkseni se on sen verran valtoimenaan vellova tapa, ettei sille ole kehittynyt kiinteitä konventioita kertomisen osalta. Saa toki sivistää, jos ihan päin honkia olen kuvitellut asiat.
Päin honkia olet kuvitellut. Nimen omaan, tolkun sarjakuvassa on ihan normaalia että tekstilaatikko EI selitä kuvaa. Se miten pitkälle tekijä erottaa tekstin ja kuvan kerronnan toisistaan on jälleen yksi taiteellinen valinta.

Tietenkin, onhan se hienoa, että sarjakuva tekee niinkin jalon tempun, että pitää hampain ja kynsin kiinni kirjallisuudesta. Ongelma kun on tuntunut olevan se, että sarjakuva pitää käsittää sellaisena taiteenlajina, jolla on jollain tapaa jotain samaa kirjallisuuden kanssa.
Mikä nyt närästää? Tietenkin sarjakuvan kerronnalla on yhteys kirjallisuuteen ja esittäviin- sekä kuvataiteisiin. Tämä yhteys luo mahdollisuuden käyttää em. medioiden keinoja joustavasti.

Se, että tarina ei toimi ilman kuvaa tai tekstiä, olivat ne tekstit tarinassa millaisessa formaatissa tahansa, on mielestäni tarpeeksi hyvä osoite, että oikeilla jäljillä ollaan. Eikä tällaista saavuteta ajattelemalla, miten paljon lainalaisuuksia tällä nyt on kuvataiteen, elokuvan tai kirjallisuuden kanssa.
Aivan ja sarjakuvan tekijällä tulee olla vapaus valita mitä keinoja hän käyttää, ilman että joku typerys alkaa nillittää jotain että meidän julkaisussa nyt ei vaan käytetä ajatuskuplia tai äänitehosteita kun se ei ole ollut tapana. Tai saahan sitä pyytää. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat, tietäväthän tämän mm. korkkaripiirtäjät.  :)

Kiitos esimerkeistä Timo ja JanneT. Varsinkin Timon esimerkistä kannattaa huomioida että se on vain karkea esimerkki asian havainnollistamiseksi. "Oikea" sarjakuva tekee tuon tietenkin paljon viksunmmin.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 082
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #49 : 29.09.2011 klo 18:54:45 »
Meanwhile...

Ennen vanhaan leffoissa, varsinkin dekkarielokuvissa, päähenkilö saattoi kertoa ääneen ajatuksiaan, jopa kuollut sellainen (Sunset Boulevard). Mutta nyt tähän kerronnan keinoon ei juuri törmää ellei sitten ole haluttu tavoitella vanhojen gum shoe -elokuvien tunnelmaa. Ajatuskuplat ovat kokemassa saman kohtalon...

Ajatuskuplat eivät tätä nykyä oikein sovi moterniin sarjikseen, paitsi humoristiseen. Ehkä kyse on on juuri siitä vieraannuttavasta lukukokemuksesta, jonka joku jo mainitsikin.

EDIT: Kun sattui olemaan käden ulottuvilla, Olipa kerran Ranskassa 1:ssäkään ei ole ensimmäistäkään ajatuskuplaa tai tekstilaatikkoa. Silti kerronta on sangen eeppistä ja monipolvista.
« Viimeksi muokattu: 29.09.2011 klo 18:57:50 kirjoittanut Lurker »

Emppu

  • Känisijä
  • Jäsen
  • Viestejä: 501
  • "I don't even believe in Jebus!"
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #50 : 29.09.2011 klo 19:28:48 »
Se on osa sarjakuvan "leikkaamista". Voi olla nopeita leikkauksia tai hitaita. Nopeita kohtauksia tai hitaita. Sillä missä muodossa (kuinka vähällä) kerrotaan voidaan vaikuttaa lukemisnopeuteen eli ruutujen välisen ajan kontrolloiminen ei ole sarjakuvan ainoa keino tässä.
Päin honkia olet kuvitellut. Nimen omaan, tolkun sarjakuvassa on ihan normaalia että tekstilaatikko EI selitä kuvaa. Se miten pitkälle tekijä erottaa tekstin ja kuvan kerronnan toisistaan on jälleen yksi taiteellinen valinta.
Mikä nyt närästää? Tietenkin sarjakuvan kerronnalla on yhteys kirjallisuuteen ja esittäviin- sekä kuvataiteisiin. Tämä yhteys luo mahdollisuuden käyttää em. medioiden keinoja joustavasti.
Aivan ja sarjakuvan tekijällä tulee olla vapaus valita mitä keinoja hän käyttää, ilman että joku typerys alkaa nillittää jotain että meidän julkaisussa nyt ei vaan käytetä ajatuskuplia tai äänitehosteita kun se ei ole ollut tapana. Tai saahan sitä pyytää. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat, tietäväthän tämän mm. korkkaripiirtäjät.  :)

Kiitos esimerkeistä Timo ja JanneT. Varsinkin Timon esimerkistä kannattaa huomioida että se on vain karkea esimerkki asian havainnollistamiseksi. "Oikea" sarjakuva tekee tuon tietenkin paljon viksunmmin.
Kyllä mä sen ymmärrän, että se on keino, mutta kuvakerronnan muotona laiskaa, helppoa, tylsää, ja no tiedätkin. Se, että se toimii keinona rytmittää tarinaa on ihan ok, mutta se, että sitä käytetään kuvakerrontana usemmankin paneelin verran, siinä vaiheessa tekijä voisi vain mennä katsomaan peliin ja kysyä, mitä hittoa on tekemässä. Mun mielestä Korkkarien suosiessa tällaista, se on kuitenkin vain äärimmäisen hyvä esimerkki, ettei siihen visuaaliseen viestiin luoteta, VAIKKA se kantaisikin. Mikä yksistään kertoo sen, miten surullista ja hirveää mokomat ovat.

Se, että sana ja kuva tulee symbioosiksi koko tarinan pituudelta, välillä painottaen tietynlaista kerrontaa, välillä toista, mutta silti kokonaisuutena tasapainoinen, en tajua miksi kukaan hullu pitäisi sellaista huonona sarjakuvana. Vastaavasti pelkkää kuvaa, pelkkää tekstiä on kyseenalaista, oli se sitten suoritettu kuinka hyvin.

Eeh, miten nyt olen ymmärtänyt sen päin honkia? Se, että montaasi saa olla sarjakuvakerronnalle aika villi länsi kuvakerrontansa osalta, missä taasen joku kuivakka esittelysarjakuva asettaa aika tiukat rajat siihen visuaalisuuden tulkintaan. Sekö on päin honkia? Vai se, että mä sallin näiden olevan tällaisia? Ilman, että minun pitää käyttää sellaisia koko kansaa ärsyttäviä termejä näiden kahden erilaisen sarjakuvan kuvaamiseen?

Ongelmaksi siinä tulee se, että jos korostamme jotain aspektia sarjakuvasta liikaa, esiin tulee joku käsittämätön tarve inttää ilman järkeviä perusteita muiden olevan väärässä. Joka hämärtää taas sen, mitä helvettiä sarjakuva taas on. Kyllä, on mielipideasioita, mutta on myös niitäkin asioita sarjakuvassa, jotka toimivat lukijalle, tai eivät toimi. Siinä vaiheessa tekijän on turha itkeä, kun on tehnyt jotain tietoisesti, joka ei välttämättä välity optimaalisesti lukijalle ja josta voidaan tulkita väärin tai vähemmällä/enemmällä painoarvolla.

Tässä nousee keskeiseen osioon kuvakerronnan rytmittäminen, ja jos korostamme jotain helvetin kirjallisuutta siinä liikaa, totta helvetissä banaali kuvakerronta päihittää kaikki muut, olivat ne sitten kuinka tarinaansa optimaalisesti rytmitettyjä. Se taas kertoo sitä, että laiskan tekijän meriitit kertojana on paremmat kuin sen, joka viitsi nähdä vaivaa. Kai sinä tekijänä ymmärrät, etteihän sellainen ole reilua niin alaa, tekijöitä kuin lukijoitakaan kohtaan. Ja tietenkin, tämä pätee myös siihen, jos liikaa vertaamme sarjakuvaa pelkkään kuvataiteeseen/kuvitukseen kuin elokuvaan.

Mutta nämähän on näitä mielipideasioita, missä MINÄ olen aina väärässä, koska on paljon helpompaa miettiä, että hyvä tarinan iskiessä asiaa ei tarvitse analysoida ja puolustella, koska hyvä tarina vain iski silloin kuin miljoona volttia. :B
« Viimeksi muokattu: 29.09.2011 klo 19:45:24 kirjoittanut Emppu »

tertsi

  • Vieras
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #51 : 29.09.2011 klo 19:40:28 »
Tulee mieleen Navaho (Zoom, kuukauden seikkailu): Kohtalokas kaivos, seikkailun kaksi viimeistä kuvaa. Viimeisessä ruudussa  on aivan sairaan nerokas selittävä tekstilaatikko.

Tokavikassa kuvassa Blueberry tulee apassipäälliköiden telttaan verivihollisensa päänahka kädessä.
Seuraavassa ruudussa on teksti "Kahden viikon hurjan ratsastksen jälkeen". Siinä Blueberry ja Mac Clure näkevät että armeijan joukot ovat edelleen Camp Bowiessa, uhkaava sota voidaan siis välttää.

Tekstilaatikon ansiosta kyseinen seikkailu pystyttiin lopettamaan todella napakasti, ilman mitään tylsää viikkokausien ratsastuksen kuvaamista ja kuvittamista. Suoraan toiminnasta leikkaus lopetukseen = upeaa.
« Viimeksi muokattu: 29.09.2011 klo 19:43:40 kirjoittanut Tertsi »

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 082
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #52 : 29.09.2011 klo 19:45:09 »
Tulee mieleen Navaho (Zoom, kuukauden seikkailu): Kohtalokas kaivos, seikkailun kaksi viimeistä kuvaa. Viimeisessä ruudussa  on aivan sairaan nerokas selittävä tekstilaatikko.

Entäs sitten Jacques Martinin Alixit? Tekstilaatikoissa on Sinuhen verran tekstiä... ainakin melkein.

tertsi

  • Vieras
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #53 : 29.09.2011 klo 20:04:46 »
Alixista voisi karsia puolet laatikoista pois. Silloin voisi kylläkin samalla kadota pois viehko "poikakirjamaisuus".

Uusimmissa Alixeissa on mielestäni huomattavasti vähemmän tekstilaatikoita kuin ihan ensimmäisissä. Kehitys siis kehittyy.

Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 422
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #54 : 30.09.2011 klo 22:08:24 »
Tänään sarjispäivistä tehdessä mietin ajatuksella, olisinko voinut tehdä samat jutut täysin ilman minkäänlaisia tekstilaatikoita tai ajatuskuplia. Päädyin siihen tulokseen että jos olisin jättänyt ne pois, olisin samalla joutunut jättämään pois suuren osan informaatiosta.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 082
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #55 : 30.09.2011 klo 23:46:41 »
Tänään sarjispäivistä tehdessä mietin ajatuksella, olisinko voinut tehdä samat jutut täysin ilman minkäänlaisia tekstilaatikoita tai ajatuskuplia. Päädyin siihen tulokseen että jos olisin jättänyt ne pois, olisin samalla joutunut jättämään pois suuren osan informaatiosta.

Tai käyttämään sarjakuvan kieltä alun alkaen eri tavalla, kuten Timo kuvallisesti selitti.



Aura

  • Wannabe
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 422
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #56 : 01.10.2011 klo 00:00:19 »
Juu, mutta jos ajattelee itsekseen jotain mitä ei koskaan sano ääneen, se on vaikea tuoda esiin millään muulla tavalla kuin ajatuskuplalla tai tekstillä.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 082
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #57 : 01.10.2011 klo 00:01:35 »
Juu, mutta jos ajattelee itsekseen jotain mitä ei koskaan sano ääneen, se on vaikea tuoda esiin millään muulla tavalla kuin ajatuskuplalla tai tekstillä.

Juu, siksi siinä Sillagessakin oli niin pirun paljon ruutuja. On pakko käyttää enemmän kuvia jos saa käyttää vähemmän sanoja.

Emppu

  • Känisijä
  • Jäsen
  • Viestejä: 501
  • "I don't even believe in Jebus!"
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #58 : 01.10.2011 klo 03:26:31 »
Tai sitten kuten jossain Owlyssä (taisi olla?); sarjakuvaa kuplassa.

Toisaaltaan visuaalisesti toteuttaessa kans joutuu miettimään, paljonko lukijan pitää tietää. Kerronta, oli se missä muodossa tahansa, pelaa juuri sillä, mitä lukija/katsoja/kuuntelija ei tiedä. Liian usein kyllä pedataan siihen, että varmasti tuli selville asia.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 17 082
Vs: Kuva vs. sana
« Vastaus #59 : 01.10.2011 klo 08:30:51 »
Tai sitten kuten jossain Owlyssä (taisi olla?); sarjakuvaa kuplassa.

Toisaaltaan visuaalisesti toteuttaessa kans joutuu miettimään, paljonko lukijan pitää tietää. Kerronta, oli se missä muodossa tahansa, pelaa juuri sillä, mitä lukija/katsoja/kuuntelija ei tiedä. Liian usein kyllä pedataan siihen, että varmasti tuli selville asia.

Takaumat ovat nekin vaikeampia tehdä ilman tekstilaatikoita tyyliin "kaksi vuotta aikaisemmin". Tappajan viimeisessä onnistuttiin aika hyvin. Kerrontaa avitettiin myös värikoodilla, erilaisella värityksellä, jotta lukija tajusi eri aikatasot.