Tosielämän satu on selkeästi myös suurelta osin Ken Parkerin mielikuvitusta, koska hän ei itse ole läsnä juonen kaikissa käänteissä.
En ole ihan tarkkaan selvillä siitä miten intradiegeettinen kertoja "rajataan" kirjallisuuden puolella, mutta veikkaan että osin tuosta syystä ja osin siitä että piirtäjä on kuitenkin piirtänyt sinne kaikenlaista, mitä kertoja ei omassa todellisuudessaan sanallistaisi, kyseessä ei ole kovinkaan subjektiivinen näkökulma.
Laitammepa vielä kuvat vierekkäin. Näemme miten peukalointi vaikuttaa.
Timo
Teksi mieli väittää, että noita kahta ruutua ei voi pitää lähellekään "samana". Kun rajaus, tekstin käyttö/rooli ja väritys on muutettu, kyllä se jo on minusta eri teos.
Kirjallisuuden puolellahan on normi, että kustannustoimittaja voi tehdä isojakin muutoksia taiteilijan teokseen, mutta ne tehdään
ennen julkaisemista ja yleensä kai myös kirjailijan suostumuksella... hmm...