Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvaa televisiossa  (Luettu 78307 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #90 : 21.07.2015 klo 17:55:07 »
Tässä vaiheessa totean että itsehän olen lopettanut Hesarin lukemisen koska siihen tarttumisesta alkoi tulla ehdollistettu "v***u mitä p****a"-refleksi. Eli amnesiallakin on rajansa.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 765
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #91 : 21.07.2015 klo 19:56:19 »
Hauska juttu tuo. Pitää kyllä varmasti kutinsa enemmän tiettyjen lehtien kanssa kuin kaikkien. Lisäksi mediassa voi kyllä erottaa toisistaan jutut, jotka ovat alaa tuntevan(erikoistoimittajan) tekemiä ja ne mitkä on joku vain sattunut sutaisemaan kokoon.

Ei kyllä minä komppaan hdc:ta ja J Lehtoa.
Helsingin sanomia tai YLEäkään ei kestä jos asiasta tietää edes jotain.
Erikoistoimittajienkin ammattitaito on enemmän erikoista ja nimenomaan sillä tavalla kun anglismin kautta Special =Special olympics.

Sampsa Kuukasjärvi

  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 4 815
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #92 : 21.07.2015 klo 22:01:44 »
On ihan ymmärrettävää, että toimittajat tekevät juttuja suurelle yleisölle, jolloin juttujen painotukset ovat harrastajien mielestä helposti vinoutuneita, mutta toisaalta selvästi virheellisiä väitteitä ei toki saisi esittää.

Laitetaanpas vielä linkki mainittuihin Ylen tv-uutisiin 20.7.15 klo 20.30. Lähetys näkyy tuolla Areenassa kuukauden ajan. Mainittu supersankarijuttu alkaa uutisten kohdasta 19:40 ja päättyy 22:10.

Joo, kyllä tuo Ylen verkkoartikkeli supersankareista on huomattavasti parempi kuin samasta aineistosta tehty ja saman toimittajan tekemä tv-uutisten juttu. Usein tv-jutuista tulee todella pinnallisia ja hätäisiä. Onhan tuossa artikkelissa myös hyviä poimintoja kuten sankarien ulkopuolisuus ja naispuolisten sankarien rajatut sukupuoliroolit. Mutta olisi kirjoittaja saanut googlettaa siihen Pimeän Feeniksin ja Haukansilmän suomeksi. Yhdysmerkkivirheet ärsyttävät.

Noissa Ylen jutuissa on kummallinen ja virheellinen perusväite eli että muka ”tavalliset tallaajat” ja antisankarit ovat tulleet supersankareiksi ”viime aikoina”. Enemmän on kyse identiteettien monipuolistumisesta kuin taviksena olemisesta.

Artikkelin mukaan se on muka erikoista, että Haukansilmällä ei ole supervoimia (luulisi, että toimittaja kuitenkin on kuullut joskus Batmanistä?). Ja onpas sekin muka uutta, että teini on supersankari (mikäköhän Kapteeni Marvel oli jo 40-luvulla?).

Uudet supersankarit-juttu tuli just radiouutisista. Oliko sama vai oliko muokattu, en tiä, mutta se tuntui jotenkin paljon paremmalta kuin telkkari-uutisissa kuvan kanssa ollut juttu.

Tämä YLE Puheen supersankarijuttu on eri juttu ja eri toimittajan tekemä ja esitetty radiossa jo 1.6. Siinä tulee sankarien nykyinen identiteettien painotus supervoimien sijasta esiin hyvin ja sitä kuuntelee mielellään. Radioklippi löytyy täältä. Minua vain ärsyttää ikuinen ”Supermies”-termi Teräsmiehestä. Ohjelman pituus on 12 minuuttia.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 838
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #93 : 21.07.2015 klo 23:40:29 »
Ei kyllä minä komppaan hdc:ta ja J Lehtoa.
Tässä vaiheessa on kyllä sitten pakko kysyä, että millä perusteella herrat sitten muodostavat mielipiteensä päivänpolttavista tapahtumista (jos kotimaiset päämediat ovat sitä ihtiään)? Curtti kun ei edes veispuukkia seuraa.  :) Eikä kai kukaan sanomalehtiä lukeva odotakaan, että niihin vain pelkkiä totuuksia olisi painettu?!
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 765
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #94 : 22.07.2015 klo 00:41:28 »
Tässä vaiheessa on kyllä sitten pakko kysyä, että millä perusteella herrat sitten muodostavat mielipiteensä päivänpolttavista tapahtumista (jos kotimaiset päämediat ovat sitä ihtiään)? Curtti kun ei edes veispuukkia seuraa.  :) Eikä kai kukaan sanomalehtiä lukeva odotakaan, että niihin vain pelkkiä totuuksia olisi painettu?!
Vastaan vain omalta osaltani.

Miten niin kotimaiset? Eivät ne ulkomaiset ole sen parempia.
Yhdistelemällä näitä kaikkia lähteitä joita saatavilla on, valheet eivät kumoa toisiaan saati suodata totuutta esiin.

Se kylläkään ole helppoa. Mikäpä olisi.

Ja ilmiselvästi sinulla ei ole vielä riittävän kyyninen kuva ihmisistä. Massat määkivät ja yksilöinäkin enin osa uskoo mitä media suoltaa sellaisenaan ilman kritiikin hiventäkään.

Ongelmana on se että kun:
Jos nyt otetaan sellainen hömppäaihe kuin supersankarit, niin miten siitä ylipäätään saisi mitään kelvollista journalismia?

ei ole poikkeus vaan normi.
Laajennettavissa sellaisiin "hömppiin" kuin muut taiteenmuodot (ei yksin sarjakuvan sisällä, vaan kirjallisuudessa, elokuvissa jne) ja sellaisissa hassutuksissa kuin mm.
sisä- ja ulkopolitiikka, talouspolitiikka, sodat ja rauhat.
Toisille annetaan isompi painoarvo niiden suhteellisen merkittävyyden mukaan, mutta mediatuotanto on verrattavissa kulttuurituotantoon:

Kunhan jotain tekee, tärkeintä on tehdä lopputuloksella ei niin väliä.



Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 081
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #95 : 22.07.2015 klo 07:03:53 »
Kääntyypä keskustelu mielenkiintoisiin suuntiin.

Eivät ne ulkomaiset ole sen parempia.

Olen tainnut johonkin ketjuun kirjoittaakin, ettei ihminen ymmärrä millaisessa propagandakuplassa sitä elää kuin vasta ulkomailla asuessaan.

Ensin vieraan maan arvokeskustelu ja mediaympäristö näyttäytyy tällaisena vastenmielisenä, niskakarvat pystyyn nostavana, propagandakuplana. Sitten kyseisen, kansallisen samanmielisyyskuplan alkaa hahmottaa entisten maanmiestensä ympärillä.

Hyvä esimerkki propagandakuplasta on suomalaisittain Kreikkaa koskenut uutisointi. Suomessa käyty "annetaanko vai eikö anneta" -keskustelu näyttäytyi aivan järkijättöiseltä, kun ulkomailta katsottuna Suomi-neito oli jo niin sanotusti keittiön pöydällä.

Yksin The Economistin Twitter-tiliä seuraamalla sai ajantasaisemman ja lopulta myös osuvamman kuvan siitä, mihin tilanne oli kääntymässä.

En usko, että yksilötasolla voi kehittää kykyä todelliseen mediakritiikkiin ellei maailmaa näe ainakin kerran toisen kulttuurin sisältä tarkasteltuna.

Journalismin tasoa voi toki maallikkona kritisoida yhtä hyvin kuin timpurin ammattitaitoa. Käytiinhän sitä paljonkin keskustelua vaikka sanomatalojen tekniikkaan erikoistuneiden toimittajien vajeesta 1990-luvun loppupuolella, kun Nokia oli kansakunnan ykkösaihe.

Onko se sitten keskeistä toimittajan tietää minkä valmistajan piirejä missäkin mallissa sisälle juotettiin on yhtä relevantti keskustelun aihe kuin se pitäisikö toimittajan tietää, ettei Lucky Lukea perinteisesti supersankareihin mielletä.

Kerran minulla oli etuoikeus olla oikean toimittajan matkassa ihan haastattelutilanteessa. Kyllä siitä haastattelusta toimittaja sen melkoisella otteella puristi julkaistuun muotoon.

Tuo aiemmin ketjussa linkattu sarjakuvia koskeva juttu Ylen nettisivuilla vaikuttaa rankalla kädellä editoidulta tiivistykseltä. Siellä varmaan Lykky-Luukas siirtyi revolverisankareista heti aloitukseen, että löytyisi joku tunnistettava nimi kun ei kerran Aku Ankkaa käsitelty.

Hyvä että kirjoitetaan, toivottavasti kirjoitetaan tulevaisuudessa enemmänkin. Mitä enemmän, sitä enemmän, kuten tiedetään.

tmielone

  • Il Dille
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 635
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #96 : 22.07.2015 klo 09:11:57 »
Tämä keskustelu on lähtenyt sen verran lapasesta, että pakko itsekin osallistua.

On ihan luonnollista, että toimittajien juttuihin jää virheitä, mutta usein virheet osuvat pääviestin kannalta vähemmän tärkeisiin pikkuseikkoihin. Suurin osa yleisöstä ei virheitä huomaa eikä se haittaa, sillä ei ne sitä osaa jutusta enää seuraavana päivänä muistakaan. Oleellista olisi, että jutun pääviesti jäisi mieleen, mutta usein sekin unohtuu nopeasti. Tähän taustaan nähden pienistä virheistä nillittäminen  ei ole kauhean oleellista. Pääasia, että meitä kiinnostavia asioita käsitellään myös valtamediassa.

Itselläni on melko rajalliset kokemukset toimittajista, mutta niiden kokemusten perusteella toimittajat ovat huomattavasti valveutuneempia ja kiinnostuneempia asioista kuin tavalliset kansalaiset. Sen puoleen, he ovat juuri sopiva suodatin asiantuntijoiden ja normaalien ihmisten väliin. Asiantuntijalla on varmasti faktat kohdillaan, mutta harvemmin he osaavat esittää asiansa niin, että alaa tuntematon ymmärtää mistä on kyse tai mikä on höpinän ydin.

Toisekseen, ei minulla ole aikaa ja kiinnostusta käydä läpi kymmeniä eri lähteitä selvittääkseni mikä on jonkin uutisen todellinen tila, sillä ei minulla on tietämystä arvioida eri lähteiden luotettavuutta. Eikä pidä unohtaa, että maailmassa on yhtä monta totuutta kuin on puhujaa, joten esimerkiksi kriisitilanteissa on mahdotonta saada objektiivista tietoa, sillä sellaista ei ole. Uskon, että toimittajilla on paremmat eväät oleellisen tiedon suodattamiseen, ja sen vuoksi jätän tehtävän mielelläni heille. Tietysti kaikkeen kuulemaansa/lukemaansa pitää suhtautua terveen kriittisesti mutta raskaaksi arki käy, jos kaikki uutiset pitää varmentaa useista lähteistä ja monella kielellä.
"Now there's only two things in life but I forget what they are"

J Lehto

  • Ulvova molopää
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 709
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #97 : 22.07.2015 klo 09:23:48 »
Tässä vaiheessa on kyllä sitten pakko kysyä, että millä perusteella herrat sitten muodostavat mielipiteensä päivänpolttavista tapahtumista (jos kotimaiset päämediat ovat sitä ihtiään)?

Oma metodini on silmäillä läpi 2-3 journalistista lähdettä
(webbisivua) ja ennen kaikkea lukijakommentit, jos sellaisia
on. Sitten, jos kiinnostusta vielä riittää, pyrin löytämään
asiantuntijanäkemyksiä.

Tyypillisesti asia on tässä vaiheessa jo alkanut näyttää huomattavasti mutkikkaammalta, ja vastaavasti ensimmäinen uutislähde
enemmän tai vähemmän pintapuoliselta mutkat suoriksi-jutulta.

Etenkin Kreikan ja Ukrainan tapahtumissa tämä on ollut sangen
tarpeellista, joskin haastavaa.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 602
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #98 : 22.07.2015 klo 09:43:34 »
Pikkuvirheet ja pienet yksinkertaistukset ymmärrän, olenhan itsekin sen verran tutustunut monimutkaisten aiheiden popularisointiin että tiedän vaikeudet. Tätä näkee Ylellä aika paljon, ja minulla ei ole Yleä kohtaan kovin vaikeita mielipiteitä (vaikken sitä minään luotettavuuden linnakkeena pidäkään).
Ilmeisen tarkoituksellinen tosiasioiden vääristeleminen, se että valikoidaan mitä asioita esitetään ja miten ja mistä vaietaan että saadaan halutun kaltainen mielikuva synnytettyä, on anteeksiantamatonta. Ja tätä olen nähnyt Hesarissa ihan tarpeeksi. (suhtautumiseni Aamulehteen, Hublaan, TS:iin jne on lähempänä neutraalia koska en ole lukenut niitä tarpeeksi)

Mielipiteitä päivänpolttavista tapahtumista muodostetaan vertailemalla useamman medioiden esittämiä näkemyksiä aiheesta ja tarvittaessa toteamalla että minulla ei ole vaadittavia tietoja muodostaa minkään sortin mielipidettä aiheesta. Kuten olen tehnyt esim. Kreikan kriisin suhteen, minulla ei ole mielipidettä.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 765
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #99 : 22.07.2015 klo 11:10:09 »
Itsellä on jossain ne toimittajan tutkinnon osasuoritukset ja hieman kokemustakin alan töistä.

Ongelma on yhä se että niin televisiossa kuin radiossa ja useimmissa lehdissä sarjakuva ei ole taidemuoto.
Se on loppukevennys, täytettä, fluffia ja siten Aku Ankalla Tex Willerillä Hiroshiman pojalla ja Deadpoolilla ei ole eroja suurelle yleisöllle.
Kritisoimatta tilanne ei muutu, ei edes sarjakuvafoorumilla.

Mutta miksi kukaan nyt haluaisikaan muuttaa tilannetta?

Itse raakkaan aina kun voin kaikki saatavilla olevat lähteet enkä kyseenalaistamatta niele muistaen sen että koti- ja ulkomaisissakin täytyy oppia lukemaan toimittajia ja arvostelijoita.
Objektiivisuus kun on tavoite mutta toteutumaton sellainen.

Vertailemaan ja suhteuttamaan ja ennen muuta tekemään itse omat johtopäätöksensä.
Pässejä ja lehmiä on helppo viedä teuraalle, itse en halua lukeutua joukkoonsa.

tmielone

  • Il Dille
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 635
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #100 : 22.07.2015 klo 11:47:16 »
Ilmeisen tarkoituksellinen tosiasioiden vääristeleminen, se että valikoidaan mitä asioita esitetään ja miten ja mistä vaietaan että saadaan halutun kaltainen mielikuva synnytettyä, on anteeksiantamatonta. Ja tätä olen nähnyt Hesarissa ihan tarpeeksi. (suhtautumiseni Aamulehteen, Hublaan, TS:iin jne on lähempänä neutraalia koska en ole lukenut niitä tarpeeksi)

Julkaistavien uutisten valikointi on tosiaan todellinen taitolaji, sillä kaikkea ei voi julkaista. Mikä sitten ylittää uutiskynnyksen riippuu usein median arvoista/agendasta. Jotta pystyy arvioimaan uutisten objektiivisuutta, pitää tietää millainen aatemaailma julkaisevalla medialla on. Silloin, kun pirttiin tuli vain yksi sanomalehti, se oli aika helppoa, mutta nykyaikana lähteitä on niin paljon ja "tietoa" loputon määrä, niin arviointi on huomattavasti haastavampaa.

Mielipiteitä päivänpolttavista tapahtumista muodostetaan vertailemalla useamman medioiden esittämiä näkemyksiä aiheesta ja tarvittaessa toteamalla että minulla ei ole vaadittavia tietoja muodostaa minkään sortin mielipidettä aiheesta. Kuten olen tehnyt esim. Kreikan kriisin suhteen, minulla ei ole mielipidettä.

Tämä on kunnioitettava lähestymistapa! Näinhän asioiden pitäisi mennä ajattelevien yksilöiden kesken. Valitettavan usein kuitenkin törmää Dunning-Kruger-efektiin.
"Now there's only two things in life but I forget what they are"

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 838
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #101 : 22.07.2015 klo 15:02:16 »
Tulihan se sieltä. Kotimaisiakin medioita luetaan ja seurataan, vaikka edellisellä sivulla annettiin ymmärtää että ei.

Yksin The Economistin Twitter-tiliä seuraamalla sai ajantasaisemman ja lopulta myös osuvamman kuvan siitä, mihin tilanne oli kääntymässä.
Economistin paperiversio ärsyttää täällä aika lailla. Kaikki kun käy toimituksen mankelin läpi eikä edes pilakuviin voida laittaa tekijän nimeä näkyviin. Kenties tämä on vain tottumusta täkäläiseen mediakenttään, mutta silti kyllä valitettavasti yhdistän nimettömyyden epäluotettavuuteen.

Olen tainnut johonkin ketjuun kirjoittaakin, ettei ihminen ymmärrä millaisessa propagandakuplassa sitä elää kuin vasta ulkomailla asuessaan.
Minä taas olen nimen omaan ulkomailla oppinut arvostamaan suomalaista mediaa. Hyvin monessa maassa tilanne on huonompi kuin täällä. Toki pohjoiseurooppalainen näkökulma jyrää altaan lähes kaiken muun, mutta aika ajoin saadaan sentään jotain uutista muistakin maanosista.

Asiantuntijalla on varmasti faktat kohdillaan, mutta harvemmin he osaavat esittää asiansa niin, että alaa tuntematon ymmärtää mistä on kyse tai mikä on höpinän ydin.
Toimittajan yksi tehtävä on esittää tyhmiä kysymyksiä, mutta hyvin usein tyhmänä oleminen menee liiallisuuksiin kun asiantuntijalta vaaditaan kyllä tai ei yleistyksiä ja max viiden sanan virkkeitä. 99% tapauksista asiantuntijan ei edes anneta yrittää selittää asiaa, vaikka taatusti yli puolet kykenisi siihen omatoimisesti paljon paremmin kuin millaisen kuvan yleisö saa jatkuvien keskeytysten vaivaamasta haastattelusta.

Ilmeisen tarkoituksellinen tosiasioiden vääristeleminen, se että valikoidaan mitä asioita esitetään ja miten ja mistä vaietaan että saadaan halutun kaltainen mielikuva synnytettyä, on anteeksiantamatonta.
Suo siellä vetelä täällä. Nimittäin vastakkaisten mielipiteiden tasapuolinen esittäminen (jota mediat hellivät) ei metodina useinkaan anna sen parempaa kuvaa.

Ongelma on yhä se että niin televisiossa kuin radiossa ja useimmissa lehdissä sarjakuva ei ole taidemuoto.
Se on loppukevennys, täytettä, fluffia ja siten Aku Ankalla Tex Willerillä Hiroshiman pojalla ja Deadpoolilla ei ole eroja suurelle yleisöllle.
Kritisoimatta tilanne ei muutu, ei edes sarjakuvafoorumilla.
Jos nyt leikitään että Akkarille ja Deadpoolille myönnetään taiteen status niin samaan syssyyn pitäisi sitten varmaan laajentaa taidekäsitystä myös vaikkapa pitsinnypläykseen, heinäntekoon ja koristepuiden muotoiluun.
On totta että mainitsemillasi sarjoilla ei ole eroa suurelle yleisölle, mutta se johtuu osin siitä että mainittuja kulttuurituotteita ei tunneta. Tunnetaan vain Aku Ankka, Spiderman ja Lucky Luke. Ja silloin se on väistämättä loppukevennyksen paikka. Sinänsä on kyllä hienoa että sarjakuva pääsee vaikkapa telkkari uutisiin meillä jo ties montako kertaa vuodessa. Yle uutiset on se ultimaatti mediapaikka sekä suosion (tunnettuuden nostamisen) että arvostuksen puolesta.

On ihan luonnollista, että toimittajien juttuihin jää virheitä, mutta usein virheet osuvat pääviestin kannalta vähemmän tärkeisiin pikkuseikkoihin. Suurin osa yleisöstä ei virheitä huomaa eikä se haittaa, sillä ei ne sitä osaa jutusta enää seuraavana päivänä muistakaan. Oleellista olisi, että jutun pääviesti jäisi mieleen, mutta usein sekin unohtuu nopeasti.
Kuten jo edellisellä sivulla totesin:
Lainaus
Toimittaja oli vaan miettinyt että kaikki supersankarit on pleiboita malliin Wayne, Stark tai Queeen. Onhan se mahdollista että pelkän median perusteella jollekin tuollainen kuva syntyy. Sitä taustaa vasten sitten oli uutinen se että myös muut kuin valkoiset rikkaat miehet voivat olla sarjakuvissa sankareita. Eli periaatteessa siis miedon positiivinen viesti, toteutus vain jäi puolitiehen.
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 081
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #102 : 22.07.2015 klo 17:54:17 »
Minä taas olen nimen omaan ulkomailla oppinut arvostamaan suomalaista mediaa.

Itse luen päivittäin kotimaan uutiset. Erityisesti maailman konfliktitilanteista uutisointi on merkittävästi tolkullisempaa ja asettuvat sitten päivän tapahtumat aina oikeaan mittaluokkaan.

Tietyissä tilanteissa taas sitten oman maan hallituksen kanta tulee niin voimakkaasti esiin, että ei oikeastaa maan sisällä näe sen kuplan ulkopuolelle.

The Economist -artikkelit ovat korkealaatuisia, mutta ei kai se mikään erityisen esimerkkillinen julkaisu ole. Toimittajat sentään kirjoittavat usein selväsanaisesti, ettei julkaisu ole käsiteltävässä asiassa puolueeton.

Tiivistäminen, yksinkertaistaminen ja muu popularisointi ei ole helppoa. Kvaakissa saa kirjoittaa harrastajalta harrastajalle, mutta mitäpä voi toimittaja sarjakuvista kirjoittaa sarjakuvaa harrastamattomille. On se marginaalia, kenties marginaaliin jää.

JV

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 048
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #103 : 23.07.2015 klo 01:06:18 »
On se marginaalia, kenties marginaaliin jää.

Tämän hetken suurimmat kansainväliset yleisömenestykset sekä elokuvan että tv:n puolella kumpuavat suoraan sarjakuvista. Monet kriitikoiden ylistämät elokuvat pohjaavat sarjakuviin.

Luulisi, että se saisi kiinnostuksen heräämään sekä massoilla että toimittajilla myös alkulähdettä kohtaan, muutoinkin kuin leluhahmoa kameran edessä pyörittämällä.

Taannoinen Maria Petterssonin juttu oli siinä mielessä kiinnostava, että se lähestyi aihetta suht vakavasti, joskin kärjistetystä näkökulmasta. Mutta sen kaltainen populaarikulttuurin polemisointi on lopulta paljon hyödyllisempää kuin ympäripyöreä ja alentuva suhtautuminen sarjakuviin.

Uutisista yleisemmin: subjektiivisen rajallisuuden ja väärinymmärryksen kehät ovat sekä lukijan, toimittajan että poliitikon hahmotusta rajaamassa. Ajan henki on tietysti tehdä lyhyttä klikkaus-uutisointia perinpohjaisen journalismin sijaan, jolloin johtopäätelmäketjut jäävät aika lyhyiksi.

Kreikan talouskriisi on sekä median että poliitikkojen puolelta säälittävän huonosti ymmärretty ja käsitelty. Uutiskanavien etu on tietysti ylläpitää hetkestä hetkeen kehteytyvää jännitysdraamaa, vaikka sen seuraaminen ei loppujen lopuksi paljon lisää viisautta tai katsoja/lukija pysty vaikuttamaan lopputulokseen.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 081
Vs: Sarjakuvaa televisiossa
« Vastaus #104 : 23.07.2015 klo 01:53:47 »
Tämän hetken suurimmat kansainväliset yleisömenestykset sekä elokuvan että tv:n puolella kumpuavat suoraan sarjakuvista. Monet kriitikoiden ylistämät elokuvat pohjaavat sarjakuviin.

Onhan sitä odotettu, erityisesti nyt digisarjakuvan myötävaikutuksella, että tämä näkyisi jonkinlaisena valtakulttuuriin siirtymisenä. Toisaalta sitähän nämä kritisoidut jututkin ovat olleet.