Jos ei ole pikkuhäissäinen Jaritervo tai Väyrys-Paavo, niin eipä siinä kameroihin tottumaton paljoa tolkullista saa sanottua, vaikka normaalisti lausuisi Parikkala-Toijalan juna-aikataulut vuonna 1947 minuutintarkasti 45 sekunnissa.
Sitten kun viidestä minuutista haastattelua saksitaan reilut kolme pois ja täydennetään kuvanäytteillä ja musiikilla, niin relevanttius kärsii entisestään. Ihan takuulla - omien kokemusten perusteella - itselle järkevä osuus lähtee sivummalle että kansantajuisempi tekstipala saadaan eetteriin.
Varmasti oli tarkoitus puhua miten Ryhmä-oxu aloitti tämmöisen "erilaisten " sukkapöksysankarien menestyksen, ja enemmänkin tuosta keskeisten sankarien värinvaihdosta, mutta kun oma superhieromme Väyrynen ja hänen kansalaisaloitteensa osui samaan lähetykseen, niin sehän toki kansaan menee paremmin kuin joku lastensuosikki rikoopellejen homostelu, vaikka sitä VERO VAROIN tutkitaankin yli opisto tasolla. Tuumaa Kustusen Pöhnö ja tilaa muijaltaan lisää keppanaa.
En minäkään sitä Lakkilukea tossa tajunnut - varmaan se oli toimittajan oma alkukysymys "millainen on sarjissankari, minä oon tota lukkilukia lukenut, onk ne kaikki semmosia? "
Eli torso ei tottele, stabiili tyyneys.