Taas pitää ihmetellä noita tarina- ja tekijävalintoja. En voi ymmärtää, millä ansioilla esimerkiksi Bradbury, Vicar ja Mota käsikirjoittajineen ovat saaneet tarinan tuohon albumiin, kun Italiasta mukaan on kelpuutettu vain Pezzin-Cavazzano-kaksikon tarina, joka oli muuten selvästi alpparin paras. Missä Scarpa, Carpi, Bottaro, De Vita, Martina, Gatto ja monet muut klassiset italialaistekijät? 2000-luvun edustajaksikin olisi ollut satoja parempia kuin Mota.
Jos ongelma oli siinä, että italialaistarinat olisivat olleet sivumäärältään liian suuria tuohon albumiin, olisi Barksilta voitu ottaa mukaan joku hyvä kymmensivuinen tuon keskinkertaisen lännensarjan sijaan. Siitä puheen ollen, mitenköhän tarinan roistot poistivat vanhat polttomerkit ennen kuin sädettivät uudet? Jäi "hiukan" epäselväksi.
Osbornen ja Taliaferron yksisivuiset olivat Pezzinin ja Cavazzanon tarinan ohella albumin parasta antia, mutta niistäkin suurin osa on tullut luettua monta kertaa ennenkin. Muuta mainitsemisen arvoista albumissa ei valitettavasti sitten ollutkaan.
Ai niin...Professori Munapää?
