Minusta Murry on kaavamainen ja rajoittunut, mutta mukavan selkeä piirtäjä. Ruuduissa ei ole mitään turhaa, ja hahmot on aina sijoitettu harmonisesti ruutuihin. Saisi moni koohottava nykypiirtäjä ottaa sommittelusta mallia.
Murryn monissa vanhoissa jutuissa on seikkailun taikaa. Mutta ne jotkin tarinat... yh.
Täällä Ankkalinnalaisten tylyt tempaukset -ketjussa on nimimerkki hdc:n kuvaus eräästä seikkailusta:
Luin tässä Ankantekijät-sarjan Paul Murry -kirjaa, jonka ekassa tarinassa Mustakaapu ja salaperäinen herra X Mikki taas kunnostautuu.
Mikki hypnotisoi Hessun luulemaan olevansa Mustakaapu vastoin Hessun tietoa tai suostumusta ja lähettää tämän hengenvaaralliseen soluttautumistehtävään. Ja kun tehtävä on saatu loppuun ja kysellään kuka oli agenttina, Mikin logiikka on pysäyttävää: "En voi paljastaa että se oli Hessu. Järkytys voisi olla hänelle liikaa. Sitä paitsi häntä voidaan tarvita vara-Kaapuna toistekin."
Minua häiritsee tuossa tarinassa suuresti myös se, miten roistot muka eivät näe Hessun pitkää kuonoa ja luulevat häntä täten Mustakaavuksi. Sattumalta kuono aina kätkeytyy ojennettuun käsivarteen...
