Kirjoittaja Aihe: Apinoinnin rajat?  (Luettu 78814 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 556
  • Kuka mitä häh?
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #75 : 08.01.2007 klo 13:39:39 »
Kyseisen Ripsaluoman teksti on huono, koska siinä täysin perusteettomasti ja ilmeisen asiantuntemattomasti heitellään ilmoille väitteitä, joilla ei ole mitään tekoa arvioitavan teoksen kanssa. Kuin että Aarnialan olisi ehdottomasti pitänyt kieltää mainittavan tehneensä myös sarjakuvia, pelkkä tieto siitä että Aarniala on tehnyt sarjakuvia muka "vähentää Kuolemankuvat-teoksen arvoa".

"Sarjakuvan ei nykyään tarvitse olla hauska" on tyhjänpäiväisyydessään täysin älytön toteamus, samaa luokkaa kuin "leivälle voi levittää margariinia voin sijaan". Aha aha just joo. Ja koska eli milloin sarjakuvien on ollut "pakko" olla hauskoja?

Keitähän sarjakuvantekijöitä Ripsaluoma mahtaa tuntea, ja miksi hän haluaa näille kettuilla? Mikä hänet on katkeroittanut?
Ei anna kuvaa kovinkaan fiksusta ja ystävällisestä ihmisestä sanoa: "...piilottaa sielunsa pohjalle ajatuksen, että hän tekisi oikeaa taidetta."
ts. "kuvittelee olevansa jotakin, mutta turhaan".

Yleisesti Ripsaluoman arvio on hapuileva, kohteestaan toistuvasti eksyvä ja pistää ajattelemaan että kirjoittaja on tuskin muuta kuin pikaisesti selaillut opusta tajuamatta laisinkaan sen ajatusta. Tähän viittaa vahvasti mahdollisesti suoraan lehdistötiedotteesta napatut kriteerit: "voimakasta grafiikkaa" ja "komea piirrostekniikka".
Lahjoitankin tässä Ripsaluoman ja muiden vastaavantasoisten kirjoittajien käyttöön seuraavat termit:
"väkevä tulkinta", "uljas viivankäyttö", "temperamenttinen väriskaala" ja "rohkea ilmaisuvoima".

Kyllä noilla pitäs pärjätä ainakin pual vuat! 
Maalla on mukavaa, varsinkin pohojanmaalla!
   
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Virtahepomies

  • Jäsen
  • Viestejä: 154
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #76 : 08.01.2007 klo 14:58:35 »
Noniin, loistavaa VesaK! Eikö olekin tyydyttävää kerrankin perustella oma mielipiteensä. Tästä voivat muutkin keskustelijat ottaa oppia.

Anssi Rauhala

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 816
  • Aces High!
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #77 : 08.01.2007 klo 16:56:36 »
... eivät ole kuulleet tästä meidän sarjakuvavallankumouksestamme jonka ansiosta liukuhihnatuotokset kuten Marian koodit ja muut vastaavat ovat olevinaan taidetta...

MK ei ole olevinaan taidetta, kuten Tertsi jo selkiyttikin:

Luulisin/toivon että Marian koodi on olevinaan viihdettä...
... "teollisesti tuotetulla"? Aika pieni koneisto tuossa taitaa olla takana.

Joo, koneisto oli Mikko ja minä. Pike Huttunen taittoi, Gummeruksen kirjapaino painoi. "Teollisuuden" osuus prosessissa siis kesti vain n. viikon. "Liukuhihna" taas oli välttämätön: jollei tuota olisi luvattu (ja saatu) nopeasti ulos, kustantaja olisi sanonut, että voi harmi, ei sitä sitten taida kannattaa tehdä ollenkaan. Ja kun hartaasti halusin päästä piirtämään sarjakuvia...

Tertsi ei nyt ollenkaan rupea vetämään nenäänsä minulle tarkoitettuja herneitä. Katsotaan, millainen häirikkö tästä virtahevosesta kehittyy ajan kanssa ja ketä hän mieluiten kiusaa: sarjakuvataiteilijoita kuten Hagelberg ja Tukiainen, kuvataiteilijoita kuten daydreamer-Mäkilä vai alistettuja viihdeorjia kuten allekirjoittanut.

Ja se "sarjakuvavallankumous" on puolestaan enempi tuolla omakustanne-, Asema- ja Glömp -linjoilla, vain jokusen mainitakseni. Nuorisolla on vallankumoukseen tarvittavaa asennetta ja energiaa.
"The ukulele army grows larger and larger, and soon we will dominate all media. Then you will all pay." (Jonathan Coulton)
http://anssirauhala.blogspot.com/

pertti jarla

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 915
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #78 : 08.01.2007 klo 17:52:59 »
Marian koodit ja muut vastaavat ovat olevinaan taidetta. Prosentuaalisesti todella harva sarjakuva on tarkoitettu taiteeksi enkä siksi ymmärrä miksi sarjakuvasta noin yleensä pitäisi puhua taiteena. Sarjakuvaa lähin ilmaisumuoto on mielestäni televisio. Viihdettä ja informaatiota.

Minulle oli ihan uutta, että Marian koodi on olevinaan taidetta. Sarjakuva tai tv eivät sinällään ole "taidetta" tai "viihdettä", ne ovat medioita. Ovatko Dennis Potterin tai Ingmar Bergmanin tv-näytelmät muuten mielestäsi viihdettä vai informaatiota?
« Viimeksi muokattu: 08.01.2007 klo 17:57:08 kirjoittanut pertti jarla »
Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti

tertsi

  • Vieras
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #79 : 08.01.2007 klo 18:12:07 »
Tertsi ei nyt ollenkaan rupea vetämään nenäänsä minulle tarkoitettuja herneitä.
Sori.

Kunhan vaan pidin keskstelua yllä.

[size=07pt]Tämmöinen nettikirjoittelu on siitä(kin) syystä hankalaa, kun voi tulkita herneen menneen nenään vaikkei se ois sinne menny. Onneksi on hymiöt![/size]     :D
« Viimeksi muokattu: 08.01.2007 klo 18:15:22 kirjoittanut Tertsi »

Anssi Rauhala

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 816
  • Aces High!
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #80 : 08.01.2007 klo 20:28:14 »
Ai joo, takaisin aiheeseen:

Olin varsin otettu, kun Marian Koodi jossain männävuotisessa maininnassa (jonka tarkan lähteen olen tällä hetkellä unohtanut) määriteltiin "hauskimmaksi Da Vinci -koodilla ratsastukseksi". Ylitimme siis apinoinnin rajat ilmeisen tyydyttävin pistein. Seuraavaksi: Enkelit ja Terroristit!

...Ei vainkaan, seuraavaksi: Karpaattien Lunnaat...

...Eei,ehkäpä seuraavaksi tuleekin Vatikaanin Ruttokoirat.

"The ukulele army grows larger and larger, and soon we will dominate all media. Then you will all pay." (Jonathan Coulton)
http://anssirauhala.blogspot.com/

Irene

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 812
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #81 : 09.01.2007 klo 13:20:42 »
Eipä tarvinnut rahoista ruveta riitelemään, 300 eur miinus verot oli kuin olikin laitettu tililleni. :)
Lukupäiväkirjani: http://sbrunou.blogspot.com

tertsi

  • Vieras
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #82 : 09.01.2007 klo 13:33:01 »
ja hymiöstä päätellen enää ei harmitakaan niin kovasti.

Vinkki:
Tarkista Pohj-mikä-lehti-se-nyt-olikaan vanhat numerot, jos sieltä heruisi lisää euroja.   ;)

Irene

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 812
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #83 : 09.01.2007 klo 13:50:25 »
ja hymiöstä päätellen enää ei harmitakaan niin kovasti.

Ei mulla mitään sitä vastaan ole, että joku laittaa yllättäen rahaa tilille, mutta p*skan maku tuosta silti suuhun jäi.

Jos toimittajatkin ovat niin laiskoja että copypastettavat juttunsa, mitä meille silloin jää? Yksi ihminen kirjoittaa jutun ja sata muuta kopioi sen omaan lehteensä?

Googletan itse aika paljon esim. kiinnostavista kirjoista tietoa, ja siinä kyllä huomaa että se sama muutaman rivin lehdistötiedote on useimpien kirjaa käsittelevien nettisivujen runkona. Jopa lehtien artikkelit muistuttavat usein hyvin paljon toisiaan - noh, tämän jälkeen en enää ihmettelekään, miksi näin on.
Lukupäiväkirjani: http://sbrunou.blogspot.com

puro

  • Multirajoitteinen
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 261
  • Ei se siitä suttaannu.
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #84 : 09.01.2007 klo 13:56:08 »
Jos toimittajatkin ovat niin laiskoja että copypastettavat juttunsa, mitä meille silloin jää? Yksi ihminen kirjoittaa jutun ja sata muuta kopioi sen omaan lehteensä?

Niin, tuota sanotaan nykyään peruskouluksi ja sinne se sais jäädäkin.

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #85 : 09.01.2007 klo 18:05:40 »
Koulussa mukulat copypastaavat tehtävät toisiltaan. Mutta vain yhden kerran. Koska niissä on samat virheet, siitä jää kiinni.

Ja ne jotka eivät usko yhdellä kertaa ryhtyvät lopulta kriitikoiksi  :)

Kritiikit usein muistuttavat toisiaan, mutta ei se nyt iso ihme ole jos kaikki on lukeneet saman teoksen ja ovat ammattilaisia. Ammattilainen näkee teoksen taakse eikä kerro vain pinnasta. Paitti ne takakansikopioijat.

devilis6

  • Mr.Devilish
  • Jäsen
  • Viestejä: 600
  • To Live Is To Die...
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #86 : 14.01.2007 klo 22:11:01 »
Täytyy sanoa, että en ole vieläkään päässyt yli siitä,
että sulattaisin sen ku ihmiset opettelevat ensi piirtämään
mallista ja sitten kun ovat oppineet ottavat edelleen
kaiken luovan sarjakuviinsa muiden piirtämistä kuvista.

Joku pitää sitä normaalina... minä pidän sitä suurena luovuuden köyhyytenä. On ikävää miten vääryys menestyy ja ihmiset, jotka yrittävät tosissaan vääntää jotain uutta jäävät jalkoihin.
Mielikuvitus kunniaan ja apinoijat kuriin.

En pidä apinointia tai matkimista todellakaan minkäänlaisessa arvossa. Jotkut ovat vaan hyviä varastamaan ja joutuvat heti liriin jos ei löydy paikkaa mistä kaiken voi pölliä.

keijoahlqvist

  • Sarjakuvaneuvos
  • Jäsen
  • Viestejä: 3 553
  • -
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #87 : 14.01.2007 klo 22:28:28 »
Täytyy sanoa, että en ole vieläkään päässyt yli siitä,
että sulattaisin sen ku ihmiset opettelevat ensi piirtämään
mallista ja sitten kun ovat oppineet ottavat edelleen
kaiken luovan sarjakuviinsa muiden piirtämistä kuvista.

Joku pitää sitä normaalina... minä pidän sitä suurena luovuuden köyhyytenä. On ikävää miten vääryys menestyy ja ihmiset, jotka yrittävät tosissaan vääntää jotain uutta jäävät jalkoihin.
Mielikuvitus kunniaan ja apinoijat kuriin.

En pidä apinointia tai matkimista todellakaan minkäänlaisessa arvossa. Jotkut ovat vaan hyviä varastamaan ja joutuvat heti liriin jos ei löydy paikkaa mistä kaiken voi pölliä.
Mutta kun kaikki on varastettua? Alkuperäistä ei kerta kaikkiaan ole, vain uudelleen sommiteltua tai nuotin vierestä hyräiltyä. Jos eteen lyötäisiin niin mielikuvituksekas esitys ettei siinä olisi mitään muilta otettua, sitä ei myöskään kukaan ymmärtäisi.

Ja onhan joskus käynyt että avant garde ei ole saanut innostunutta vastaanottoa kun tuttua on liian vähän.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 308
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #88 : 14.01.2007 klo 22:59:02 »
Joku pitää sitä normaalina... minä pidän sitä suurena luovuuden köyhyytenä. On ikävää miten vääryys menestyy ja ihmiset, jotka yrittävät tosissaan vääntää jotain uutta jäävät jalkoihin.


Noiden esimerkkikuvien tapaisia kuvalainauksia, vai miksikö niitä sanoisi, on ollut sarjakuvissa iät ja ajat. Amerikan piirtäjät sanovat pihistämiseksi "swipe", ja onpa osin hyväksyttävääkin. Jotkut tekevät noita ilmeisesti ihan tahallaan nähdäkseen kuka huomaa. Esim. Sy Barry kopsasi Hal Fosterilta Prinssi Rohkeaa Mustanaamioon useampaan otteeseen. Toisinaan syy voi olla yksinkertaisesti kiire, deadline painaa päälle ja nopsasti olis saatava jotain.

Timo

Ossi Hiekkala

  • Archipictor
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 735
  • archipictor.com
Re: Apinoinnin rajat?
« Vastaus #89 : 15.01.2007 klo 08:53:11 »
Etenkin tuo Mihan jälkimmäinen linkki espanjankieliselle sivustolle on kyllä täynnä varsin epämiellyttävää tavaraa. Täytynyt olla melkoinen kiire, kun on noin suoraan napsinut. Mutta matkiminenhan on toisaalta ihailun ylimpiä muotoja.

Kuvittajat tekevät ihan samaa. Tasaisesti tulee vastaan kuvia, joiden perusteella muistaa nähneensä tehdyn jonkun kuvituksen. Kiire, taustamateriaalin puute etc. saavat aikaan, että ottaa jonkun kuvan sellaisenaan. Toisaalta, en minä pysty sitä niin suoraan tuomitsemaan. Mieluitenhan sitä tietysti ottaisi itse mallikuvansa mutta aina ei ole siihen mahdollisuutta. Hyvä tietysti olisi, jos jotain netistä napsaistua kuvaa pystyisi jonkun verran muuttamaan. Ahkerilla tekijöillä on arkistot täynnä lehdistä leikeltyä materiaalia, joita käyttää. Ei kaikkea voi osata piirtää.

Jossainhan Kvaakin viesteissä on linkki sivuille, joissa näkyy Giraudin käyttämiä lehdistä ja kirjoista poimittuja malleja. Jos niin kovaprofiilinen tekijä käyttää, niin ei se ole suuri synti muillekaan.