Kirjoittaja Aihe: Tarinan lopettamisesta...  (Luettu 22930 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Riekko

  • SURFIN' BIRD
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 129
  • Right, remove the supports!
Tarinan lopettamisesta...
« : 31.07.2005 klo 16:47:00 »
Pelasin juuri Star Wars tietokonepeliä, jossa oli monisäikeinen ja polveileva juoni. Tarina päätettiin pääpahiksen tappamisen jälkeen siten, että sankari lentää avaruusaluksella kaukaisuuteen. Mitään ei siis selitetty, eikä näytetty. Tämä lienee se puhtaimmin Hollywoodilainen tapa päättää tarina ("sisään viimeisellä mahdollisella hetkellä ja ulos ensimmäisellä mahdollisella hetkellä").

Toisessa äärilaidassa voisi olla vaikkapa John Irving, jonka tarinat saattavat jatkua vuosikymmeniä juonellisen kliimaksinkin jälkeen (esimerkkinä vaikkapa "Ystäväni Owen Meany").

Mutta sitten asiaan. Minkälaisia lopetuksia arvon Kvaakilaiset suosivat omissa tarinoissaan? Onko jokin tarinan lopetus jäänyt mieleen poikkeuksellisen hyvänä tai huonona? Mitä mielipiteitä vaikkapa supersankarisarjiksille tyypilliset status quo-lopetukset herättävät ("miksi ne supersankarit eivät ikinä poista ongelmia lopullisesti")?
Millainen maa on tämä, jossa niitä harvoja, joilla on vielä toivoa jäljellä kutsutaan epätoivoisiksi? - Stefano Benni, Elianto

Grezen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 876
  • ¡Viva Zapata!
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #1 : 31.07.2005 klo 18:04:16 »
Kyllä minä lyhyissä (max. pari sivua) sarjoissa suosin ihan tätä perinteistä BÄNG-lopetusta, joka tosin voi olla kaikessa korniudessaan kammottavaakin katsottavaa (joku sanoo hassusti ja sitten toinen henkilö kaatuu hämmästyksissään kumoon). Lyhyessä muodossa ei vaan toimi, jos jättää lopun liikaa auki. Tulee sellainen olo, että "oliko tämä nyt tässä, pitäiskö nyt nauraa vai mitä?". Mä olen niin pälli, että tarvitsen jonkun merkin.

Pitkissä kertomuksissa taas... no, hyvin pohjustettuna on parempi, jos loppuun jää lukijalle jotain mietittävää. Voipi ainakin odotella jatko-osaa, jos ei muuta. Toisaalta tuo voi olla hyvinkin häiritsevää. Vaan tulee ainakin kivempi olo itselle, kuin sellaisista lopuista, joissa nyt on kertakaikkiaan tyhjennetty koko pöytä ja käytetty kaikki mahdolliset jipot ja erikoistehosteet ja ylimäräiset juonenkäänteet ja räiskis ja pum.

Pahoittelen sekavaa selostusta. En keksi tähän nyt mitään esimerkkejäkään hyvistä tai huonoista lopuista. Hmm. No esim. Ghost Worldissa jäi loppu mystisesti auki, mikä ensin häiritsi hieman, mutta rupesi vähitellen tuntumaan hyvältä ratkaisulta. Juuri noinhan sen pitikin olla!


Riekko

  • SURFIN' BIRD
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 129
  • Right, remove the supports!
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #2 : 31.07.2005 klo 18:55:08 »
Pitkissä kertomuksissa taas... no, hyvin pohjustettuna on parempi, jos loppuun jää lukijalle jotain mietittävää. Voipi ainakin odotella jatko-osaa, jos ei muuta. Toisaalta tuo voi olla hyvinkin häiritsevää. Vaan tulee ainakin kivempi olo itselle, kuin sellaisista lopuista, joissa nyt on kertakaikkiaan tyhjennetty koko pöytä ja käytetty kaikki mahdolliset jipot ja erikoistehosteet ja ylimäräiset juonenkäänteet ja räiskis ja pum.
Olen itsekin samoilla linjoilla tuon liiallisen lopun selittämisen suhteen. Pelin juonessa vain jäi häiritsemään tosi pahasti se, että ensin luodaan odotuksia henkilöhahmojen suhteen ja kun tulee aika lunastaa odotukset näytetäänkin avaruusalus lentämässä kaukaisuuteen ja kaikki jää oman mielikuvituksen varaan. Selittämättömyydessäkin on omat ongelmansa.

Yksi omalaatuisimmista lopuista on mielestäni elokuvassa Time bandits. Siinä pikkupojan on tuhottava itsensä wanha vihtahousu. Tämä onnistuukin ja juuri kun kaikki näyttää olevan hyvin toinen lapsen vanhemmista koskee pirusta jäljelle jääneeseen kekäleeseen ja päähenkilön koti ja vanhemmat palavat poroksi.
Millainen maa on tämä, jossa niitä harvoja, joilla on vielä toivoa jäljellä kutsutaan epätoivoisiksi? - Stefano Benni, Elianto

VesaK

  • Avustava toimittaja
  • *
  • Viestejä: 15 809
  • Kuka mitä häh?
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #3 : 01.08.2005 klo 13:42:56 »
Ghost World loppuu kuten sarjakuvakin, eli juuri niin kuin pitääkin sen tarinan puitteissa. Elokuvista kannattaa opetella lopetuksia, yleensä niitä on kolmea eri tyyppiä: 1) Lähtö, 2) suudelma, 3)kuolema. Jatko-osia pohjustavat loput ovat melkoisen rasittavia - ks. Fantastic Four tai mikä vain muu supersankarielokuva.
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Grezen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 876
  • ¡Viva Zapata!
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #4 : 01.08.2005 klo 13:51:37 »
Jatko-osia pohjustavat loput ovat melkoisen rasittavia - ks. Fantastic Four tai mikä vain muu supersankarielokuva.

Parasta (tai ei parasta, mutta aika hauskaa) onkin, jos loppu olevinaan pohjustaa jatko-osaa, mutta minkäänlaista jatkoa ei sitten koskaan tulekaan. Ja huonoin mahdollinen vaihtoehto vastaavasti on, että lopussa käytetään kaikki mahdolliset valttikortit, jotka sitten jotenkin kumotaan, kun elokuva/kirja/sarjakuva menestyykin oletettua paremmin ja pitää ruveta pukkaamaan jatkoa.

"Eikun emmää kuollutkaan"

(voi tosin miettiä, onko jatko-osa milloinkaan kovin hyvä idea...)

Veli Loponen

  • Isoveli
  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 11 040
  • <><
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #5 : 01.08.2005 klo 13:56:17 »
Mitäs jos lopettaakin jatko-osaa pohjustavasti ilman, että on aikomusta tehdä jatko-osaa (jaaha. Grezen keksi saman).
Omissa tarinoissani en ole paljoa kiinnittänyt huomiota niiden lopetustapaan. Yksi syy on se, että loppujen lopuksi olen aika vähän tehnyt omia tarinoita ja niistäkin moni on ollut sitten jatkosarjoja, joilla mitään lopullista loppua ei tarvitsekaan olla.
Nuorempana - ja ehkä vieläkin - tykkäsin jättää tarinan roikkumaan ilman kelvollista lopetusta. Oikeassa elämässähän tarina ei koskaan lopu, niin miksi pitäisi fiktiivisissäkään tarinoissa.

Mitä mielipiteitä vaikkapa supersankarisarjiksille tyypilliset status quo-lopetukset herättävät ("miksi ne supersankarit eivät ikinä poista ongelmia lopullisesti")?
Tää on hyvä kysymys. Mun mielestä vastaus on siinä, että lopun pitää palvella myös tarinan tyyppiä ja tarkoitusta. Supersankarisarjakuvissa (ainakin ennen) idea oli kertoa sankarin seikkailuja. Jatkuvuudella ei aluksi ollut merkitystä. Todellisen ratkaisun tai muutoksen tuominen lopussa olisi sitten ollut tuota tarkoitusta vastaan. Seuraavassa numerossahan sankarilla ei sitten olisikaan enää mitään tekemistä ja tarina olisi varmaankin aika tylsää luettavaa. Näissä tapauksissa siis itse seikkailu ja viihdytys ovat tärkeämpiä kuin tarinan todellinen lopetus.
Perry Rhodan ei polta tupakkaa!
http://www.veliloponen.com/sarjakuva

tertsi

  • Vieras
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #6 : 01.08.2005 klo 13:57:00 »
Parasta (tai ei parasta, mutta aika hauskaa) onkin, jos loppu olevinaan pohjustaa jatko-osaa, mutta minkäänlaista jatkoa ei sitten koskaan tulekaan. Ja huonoin mahdollinen vaihtoehto vastaavasti on, että lopussa käytetään kaikki mahdolliset valttikortit, jotka sitten jotenkin kumotaan, kun elokuva/kirja/sarjakuva menestyykin oletettua paremmin ja pitää ruveta pukkaamaan jatkoa.

"Eikun emmää kuollutkaan"

(voi tosin miettiä, onko jatko-osa milloinkaan kovin hyvä idea...)
Kuollut mies ei palttoota kaipaa -elokuva lupaa lopussa jatko-osaa, mutta onneksi se oli vain vitsi. Siis se lupaus.

Mainio elokuva, muuten.

Neittis

  • Jäsen
  • Viestejä: 207
  • Sitä sattuu.
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #7 : 02.08.2005 klo 10:54:26 »
Elokuvista kannattaa opetella lopetuksia, yleensä niitä on kolmea eri tyyppiä: 1) Lähtö, 2) suudelma, 3)kuolema.

Entäs se kun sarjan kaikki hahmot nauravat viimeisessä ruudussa? Tai sitten kauhea klisee: "Mutta se onkin jo toinen tarina?"  :P
Heitetään halit!

pertti jarla

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 981
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #8 : 02.08.2005 klo 11:07:27 »
  Miust hyvä lopetus ei jätä miettimään, että "olipa taas tällainen lopetus", vaan jättää vaikuttuneisuuteen. Eli, hyvä lopetus ei ole onnellinen, pessimistinen vaan jotain silt väliltä tai kierosti niiden sivusta. Hyvänä esimerkkinä esim. toi Fail-Safe tai Long Goodbye.
  Pessimistinen loppu muuten voi olla ihan yhtä kulunut, tylsä ja yleisöä kosiskeleva kuin "Lassie ja perhe halii toisiaan"-tyyppinen. Esmes kauhuleffojen pakollinen loppupelästys alkaa jo vituttaa (esim. Grudge). Saati sitten pahikset, jotka ei millään kuole vaan pitää niitata ainakin kuuteen kertaan. 
« Viimeksi muokattu: 02.08.2005 klo 11:09:32 kirjoittanut pertti jarla »
Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti

VesaK

  • Avustava toimittaja
  • *
  • Viestejä: 15 809
  • Kuka mitä häh?
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #9 : 02.08.2005 klo 11:42:23 »
Entäs se kun sarjan kaikki hahmot nauravat viimeisessä ruudussa? Tai sitten kauhea klisee: "Mutta se onkin jo toinen tarina?"  :P

No, se on verrattavissa tuohon suutelemiseen. "Se onkin jo toinen tarina" ... ääh, ei mene läpi paitsi Muumi-kirjoissa.
Katsotaanpa miten mestari sen tekee, eli Tinttien lopetukset. Sangen moni albbu päättyy siihen että sankari(t) lentää pois, tai varhemmissa lähtee laivalla. Varsinainen kotiinpaluu-kohtaus esiintyy harvoin. Castafioren koruissa on erittäin tyylikäs tarinan niputus, paluu alkutilanteeseen.

Kliseentappaminen on aina kaunista, kuten J. Lehdon Almost-tarinassa, jossa päählö löytää itsensä sairaalasängystä kipsattuna ja tokaisee: "Oho kaikki ei ollutkaan vain unta."
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

rama

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 740
  • ”Be a devil, not a crybaby!”
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #10 : 02.08.2005 klo 13:43:34 »
Elokuvista kannattaa opetella lopetuksia, yleensä niitä on kolmea eri tyyppiä: 1) Lähtö, 2) suudelma, 3)kuolema.

Aivan näin. Kuolema on mieleiseni loppu. Ja se voi myös olla varsin hyvä alku.
”My problem lies in reconciling my gross habits with my net income”                      
      Errol Flynn

https://oblivionhigh.wordpress.com

Markku Myllymäki

  • Lyijykynän jatke
  • Galleriataiteilija
  • Viestejä: 1 814
  • /* You are not expected to understand this. */
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #11 : 12.08.2005 klo 09:42:40 »
Aivan näin. Kuolema on mieleiseni loppu. Ja se voi myös olla varsin hyvä alku.

Zombisarjakuva on sitten lisääntymään päin...
When you earnestly believe you can compensate for a lack of skill by doubling your efforts,
there's no end to what you can't do.

VesaK

  • Avustava toimittaja
  • *
  • Viestejä: 15 809
  • Kuka mitä häh?
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #12 : 12.08.2005 klo 12:15:30 »
Zombit on kivoja. Pyöräileviä nazi-zombeja pitäisi olla enemmän suomalaisessa sarjakuvassa...
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Riekko

  • SURFIN' BIRD
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 129
  • Right, remove the supports!
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #13 : 12.08.2005 klo 12:33:39 »
Zombit on kivoja. Pyöräileviä nazi-zombeja pitäisi olla enemmän suomalaisessa sarjakuvassa...
Ja natsisurffaajia.
Millainen maa on tämä, jossa niitä harvoja, joilla on vielä toivoa jäljellä kutsutaan epätoivoisiksi? - Stefano Benni, Elianto

rama

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 740
  • ”Be a devil, not a crybaby!”
Re: Tarinan lopettamisesta...
« Vastaus #14 : 12.08.2005 klo 12:35:53 »
Zombit on kivoja. Pyöräileviä nazi-zombeja pitäisi olla enemmän suomalaisessa sarjakuvassa...

Ja natsi-ihmissusia sekä -vampyyrejä  ;D
”My problem lies in reconciling my gross habits with my net income”                      
      Errol Flynn

https://oblivionhigh.wordpress.com