Kyllä minä lyhyissä (max. pari sivua) sarjoissa suosin ihan tätä perinteistä BÄNG-lopetusta, joka tosin voi olla kaikessa korniudessaan kammottavaakin katsottavaa (joku sanoo hassusti ja sitten toinen henkilö kaatuu hämmästyksissään kumoon). Lyhyessä muodossa ei vaan toimi, jos jättää lopun liikaa auki. Tulee sellainen olo, että "oliko tämä nyt tässä, pitäiskö nyt nauraa vai mitä?". Mä olen niin pälli, että tarvitsen jonkun merkin.
Pitkissä kertomuksissa taas... no, hyvin pohjustettuna on parempi, jos loppuun jää lukijalle jotain mietittävää. Voipi ainakin odotella jatko-osaa, jos ei muuta. Toisaalta tuo voi olla hyvinkin häiritsevää. Vaan tulee ainakin kivempi olo itselle, kuin sellaisista lopuista, joissa nyt on kertakaikkiaan tyhjennetty koko pöytä ja käytetty kaikki mahdolliset jipot ja erikoistehosteet ja ylimäräiset juonenkäänteet ja räiskis ja pum.
Pahoittelen sekavaa selostusta. En keksi tähän nyt mitään esimerkkejäkään hyvistä tai huonoista lopuista. Hmm. No esim. Ghost Worldissa jäi loppu mystisesti auki, mikä ensin häiritsi hieman, mutta rupesi vähitellen tuntumaan hyvältä ratkaisulta. Juuri noinhan sen pitikin olla!