Tuli mieleen the Usual Suspects joka joidenkin mielestä on täyttä kusetusta mutta minusta briljantti ratkaisu. Tällaista kirjoittamista näkisin mielelläni enemmänkin
Niin, mutta sitä näkee suhteellisen harvoin koska tarina on "kirjoitettava kahdesti".
hämäys ja varsinainen tarina.
Kusetusta tuo ei ole kuten ei Mementot ja Fight clubitkaan.
Star Wars on täällä usein käytetty esimerkkinä ja alkuperäisen trilogian kaksi ensimmäistä osaa toimimat juuri koska niin alku kuin loppukin ovat In Media res tyyppisiä: tarina alkaa kesken ja tilanne jää auki mutta ennen muuta; näytetään, ei kerrota.
Monen lopetuksen kaava on houkutteleva itsekin pidän (toisinaan) romaanien viimeisestä luvusta jossa kerrataan mitä myöhemmin henkilöille kävi, kenestä tuli Andorran sulttaani ja kenestä kenkälusikka.
Sarjakuvamuodossa en ainakaan äkkiseltään muista tätä keinoa käytetyn.
Harva sarjakuva myöskään käyttää Carpenter-loppuja. John Carpenterin elokuvat kun aina jäävät jotenkin auki/ratkaisemattomiksi.
"Kaikki olikin vain unta" ja se variaatio "vain tietokonepeliä" ovat raivostuttavia vesityksiä.