Lukaisin Morrisonin ja Quitelyn "All Star Superman vol. 1" -traden, jota oli hehkutettu eri lähteissä joko hyväksi tai sitten suorastaan parhaaksi koskaan julkaistuksi Teräsmies-tarinaksi.
Teräsmies ei ole koskaan kuulunut suosikkihahmojeni kastiin ja niiden perinteisimpien supersankarisarjisten lukeminen on muutenkin tökkinyt pahemman kerran; vaikken monta kertaa joudukaan painiskelemaan tämän tuntemuksen parissa, niin niitä lukiessa tulee sellainen olo että olen liian vanha tähän. Sarjakuvien viehätyksestä on oman lisänsä voinut syödä se, etten tunne kovin hyvin DC:n hahmojen historiaa ja taustoja.
Lähtökohdat olivat siis vähän varautuneet. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Ei "All Star Superman, vol. 1" ollut mikään tajuntaaräjäyttävä lukukokemus, mutta ihan hyvästä sarjakuvasta oli silti kyse. Morrisonin tarinat toimivat ja etenkin Teräsmiehen ja Lois Lanen välistä suhdetta kuvattiin aika kivasti. Quitelyn piirrosjälki oli myös varsin miellyttävää (tiedän että sitä pitäisi kehua maasta taivaisiin, mutta ihan sellaista reaktiota se ei aikaiseksi saanut).
Luultavasti paras lukemani Teräsmies-tarina Mark Millarin "Toveri Teräsmies - Punatähden pojan" jälkeen. Kakkososa odottaa kirjahyllyssä.
