Oheinen kuvaruutukaappaus on opuksen A todo Patoruzú (Biblioteca Nacional de la República Argentina, 2018) sivulta 78. Ensimmäisessä näytteessä on Patoruzú-sarjan hahmoja vuodelta 1937.
René Goscinny perheineen asui Argentiinan pääkaupungissa, Buenos Airesissa vuosina 1928–1945. Argentiinassa on perin heppoisin perustein julistettu Asterixin luojan plagioineen Dante Quinternon luomaa intiaanipoikaa. Tässä opuksessa kirjoittaja mainitsee, että samankaltaisuudet voi kuitata mm. sillä, että Patoruzún luoneen Dante Quinternon ja Goscinnyn välille voi vetää yhteyksiä välillisesti mm. Walt Disneyn kautta.
Seuraavalla sivulla toinen kirjoittaja on vähän kärkkäämmällä otteella toteamassa, että väite ettei Goscinny olisi koskaan lukenut Patoruzúa on vähän sama kuin nykylapselta toteamus, ettei tämä koskaan ole pelannut pleikkaria. Patoruzúa todella myytiin sellaisia määriä, että kyllä sitä on riittänyt pääkaupungin jokaiseen lehtikojuun, ja Goscinny puhui tietenkin espanjaa. Opuksessa annetaan tarkat lähdeviitteet Renén Claude-veljen haastatteluun, jossa Claude puhuu myös Patoruzústa, mikä on lähin konkreettinen yhteys kahden sarjan välillä. René ei itse koskaan ole sarjasta virkkannut mitään.
Sama jälkimmäinen kirjoittaja huomioi myös, että Patoruzú-lehdessä vuonna 1938 huumoritarinoita julkaistiin eräältä kirjoittajalta nimimerkillä "Umpah-pah". Tietenkin se kirjoitetaan eri tavoin ranskaksi, mutta sarja on espanjaksi sama kuin suomeksi, koska se nyt vain lausutaan niin.
On täysin mahdollista, kuten ensimmäinen kirjoittaja eri sanoin toteaa, että jotain on sarjasta jäänyt muhimaan Goscinnyn alitajuntaan lapsena. Toisen kirjoittajan tekstiin voi suhtautua hieman sillä tavoin, että argentiinalaiset ovat usein katkeria eurooppalaisten ylenkatseesta ja selvissäkin tapauksissa kriitikoiden taipumattomuudesta myöntämään, että vaikutteita on kulkenut mannerten välillä yhtä lailla kaikkiin suuntiin ja kaksi tekijää ovat molemmat antaneet sarjaan omat panoksensa.
Toisaalta Goscinny oli juutalainen, ja äidin puolelta sukua oli kohdannut loppunsa natsien Puolaan perustamilla keskitysleireillä. Quinterno pilkkasi varsin avoimesti juutalaisia ja esitti nämä negatiivisten stereotypioiden kautta, joten tuskin Patoruzú oli mitenkään erityisesti Goscinnyn mieleen. Huolimatta siitä, että tätä puolta opuksessa käsitellään toisaalla ja annetaan kuvanäytteitä pahimmista (vai onko "parempia" edes olemassa) tapauksista, tätä huomiota eivät plagiointia suoraan ulvovat tapaukset ole vaivautuneet näkemään.