Aika hapokasta menoa tän integraalien tarinoissa, täytyy sanoa.
Hapokkaampaa kuin mitä olisin etukäteen uskonut.
Minusta kokoelman viimeinen seikkailu on liian hapokasta: hirveästi tapahtumia ilman järkeä. Ja olipa pahiksella taas fiksu maailmanvalloituspläni!
Epäselväksi tapahtumissa jäi muun muassa:
Miksi Yolande oli nukutettu? Miksi Bob ja Bill eivät saaneet varusteisiinsa sellaista jähmettämissädettä kuin millä Sophia pelasti heidät lopussa? Miksi narri (tajusin kyllä kuka tai mikä hän oli) auttoi sankareita?
Ja tämä oli liian paksua:
Kun Bob ja Bill kuolevat, tilanne estetään aikakoneen avulla.
Käsis tosiaan tursusi tapahtumia, ja piirtäjä Vance oli joutunut tekemään aivan liian monta pientä ruutua sivuille.
Yksi pikkuvirhe löytyi agenttien lyhenteistä. Bob ja Bill ovat Aikapartion ”extraordinary agent 20th century number 1” ja ”number 2” eli EX-A-20-1 ja EX-A-20-2 (sivu 199), mutta Sophian lyhenteessä näkyy myös ”C” eli ”century”: hän on EX-A-20C-3 (sivu 231). Ilmeisesti C on tippunut ensimmäisistä lyhenteistä pois.
No, kyllä tämäkin häröily oli viihdyttävää luettavaa, mutta mielestäni se oli integraalin selvästi heikoin stoori.