Uusi kronikka ostettu ja luettu. Tarina Kaukomaille löytyi jo hyllystä Maxi Texinä Vaarojen Panama, mutta mielellään tämän lukee uudestaan. Kyseinen Panaman seikkailu, tai osa siitä jos tarkkoja ollaan, oli yksi ensimmäisiä Texejä, joihin tutustuin.
Kouluikäisenä muinaisella 80-luvulla luin Aku Ankkaa ja kaiken näköisiä pottunokka-huumori-sarjakuvia. Jostain sattui kulkeutumaan pari Tex Willerin numeroa, joista toisessa oli joku osuus tästä tarinasta. Toisessa taidettiin jahdata karjavarkaita USA:n ja Mexikon rajalla. Silloin pidin Texiä tylsänä, luin ne lehdet kerran ja unohdin sitten kaappiin pölyttymään.
Joskus noin 10 vuotta sitten iski uusi sarjakuvainnostus, kun ensi alkuun kaivoin komeron perältä siellä levänneet Asterixit, Ahmed Ahneet ja Lucky Luket, luin ne läpi ja totesin, että nämähän on yhä ihan yhtä hauskoja.
Siellä oli tallessa myös ne pari Willeriä. Luin ne läpi ja olin ihan ihmeissäni, että miten en aikanaan näistä pitänyt, nämähän on mahtavia. Texistä tuli yksi suosikeistani ja aloin kantaa kaikki uudet julkaisut lehtipisteeltä kotiin. Huutonetistä ja nettiantikvariaateista tuli metsästettyä aikaisemmin ilmeistyneitä niteitä sen verran, että nyt hyllystä löytyy kaikki kronikat, kirjastot, maxit ja suuralbumit, sekä perussarjasta tällä vuosituhannella ilmestyneet numerot. Tuossa 80-90-lukujen osalta on vielä aukkoja Tex-sivistyksessä.
