Väärennöksiä liikkuu kyllä melkoinen määrä - mutta tällä alalla yleensä se koskee lähes yksinomaan luonnoksia, tai siis semmoisia nopeita pikku piirroksia, joita tekijä vaikka festareilla sutaisee albumeihin, tai lähettää vastauksena ihailijakirjeisiin. Niistä on aika monennäköistä yritelmää liikkeellä, jenkeissä etenkin Gary Larsonin ja Bill Wattersonin tekemäksi väitettyjä (joista väärennöksiä ovat, voisi sanoa, aivan joka ainoa - en ole nähnyt myynnissä kuin yhden ainoan Wattersonin piirroksen, jonka aitoudesta olen vakuuttunut).
Euroopassa suosituimmat ovat tietysti sitten Franquin ja etenkin Hergé, joka piirsi albumeihin aina prikulleen samanlaisen omistekuvan Tintistä ja Milousta. Ranskan ebayllä parin viime vuoden aikana on ollut tarjolla säännöllisesti tökeröitä kopioita tästä. (Niin paljon, että juuri näiden kohdalla minulla olisi ainakin korkea kynnys uskaltaa ostaa mitään, edes vakuuttavan näköistä työtä, ihan vain sen takia, koska väärennöksiä liikkuu niin paljon).
Mutta jos kyseessä on oikea "varsinainen" originaali, alkuperäispiirros jostain julkaistusta työstä, ovat väärennökset hyvin harvinaisia. Semmoisen tekeminen vaatisi paljon aikaa ja vaivaa, eikä siitä saisi kovin paljon taloudellista hyötyä. Jos väärentämään lähtee, miksi ihmeessä väärentää juuri sarjakuvia? Ja, kuten sanottua, silloin on helppo katsoa julkaistua versiota ja tarkistaa, että kuva täsmää.
Kuten Tertsi mainitsi, joskus ongelmana tosin saattaa olla, että asiaa sen paremmin tuntematta myyjä ei erota painettua työtä originaalista. (Suomessa esim. huuto.netissä myydään toistuvasti Henrik Tikkasen piirroksista tehtyjä painotöitä originaaleina). Asianharrastajalle sen ei 99% tapauksista pitäisi olla kovin vaikeaa.
(Tänä vuonna tosin juuri itse törmäsin siihen yhteen prosenttiin, jolloin kyseessä oli todella kinkkinen tapaus. Päädyin palauttamaan sen myyjälle).
Ykkössääntönä pitäisin, että tiedä, mitä ostat. Jotta minä ostaisin piirroksen, minun pitää itseni olla vakuuttunut siitä, että se on aito, riippumatta siitä, mitä myyjä sanoo. Olen polttanut näppini oikeasti väärennetyn työn kanssa vain kerran ja siinä sanoisin, että kyseessä oli juuri minun oma riittämätön tietomääräni, joten syytän tapahtuneesta itseäni.
Paljon suurempi, todellinen ongelma ebay-kaupassa on, että myyjä käyttää ulkomaista ostajaa hyväkseen ja päättää vain pitää rahat ja ilmoittaa tavaran "ilmeisesti hukkuneen postissa". Näin on minulle käynyt muutamankin kerran.
Kuten Tertsi sanoi, Suomesta käsin valittaminen on hyvin vaikeaa, joten se on ehkä vain katkerasti hyväksyttävä tähän harrastukseen liittyvänä riskitekijänä. Mutta sen vaarat tietysti välttää sillä, että ostaa vain tunnetuilta, vakiintuneilta ammattikauppiailta, eikä lähde pelaamaan yksityishenkilöiden kanssa ebayllä.
Mutta siinä jännityksessä kai kuitenkin on iso osa keräilyharrastuksen viehätyksestäkin, sieltä ne todelliset löydöt tulevat. Etenkin tilanteissa, joissa, edellä esittämääni ohjeeseen vedoten, sinä ostajana tiedät jostain kohteesta ENEMMÄN kuin sen myyjä. Tällä tavalla olen itse löytänyt pilkkahintaan mm.
-Jim Borgmanin pilakuvaoriginaalin, jota myyjä ITSE piti painettuna kuvana
-Bill Wattersonin signeeraaman vedoksen viimeisestä Lassi ja Leevi -sunnuntaisarjasta, jonka myyjä ei huomannut olevan signeerattu, koska nimmari oli tekstattu musteella
-John Tennielin lyijykynäpiirroksen 1800-luvulta, jonka aitoudesta myyjä ei ollut varma
Niin että kyllä keräilyyn - ja etenkin ebayllä diilaamiseen - liittyvät riskit puolin ja toisin, mutta sitä kautta sieltä myös ne parhaat tärpit löytyvät.
