Ei kannata käyttää mitään valmiita puhekuplia. Niiden hännät ovat usein missä sattuu, eivätkä ne tahdo koskaan sopia hyvin ruutuun. Itsellänikin puhekuplien tekeminen tökkii välillä, mutta kun harjoittelee tarpeeksi, nekin alkavat onnistua. Minulla parhaat kuplat syntyvät, kun tekstaan ensin kuplan sisällön apuviivojen avulla. Sitten piirrän lyijykynällä tekstin ympärille kuplan hyvin rennolla otteella. Muokkaan sitä vähän sopivammaksi, ja tussaan kuplan sen jälkeen lyijykynäviivaa noudattaen. Avain hyvään kuplaan on siis piirtää rennosti. Jos alkaa väkisellä vääntämään täydellistä kuplaa, voi olla varma ainoastaan siitä, että kuplasta tulee jäykkä ja eloton. Sama pätee kaikkeen piirtämiseen.
Minua on muuten jo pitkään huvittanut se, miten jotkut hyvätkin piirtäjät valittelevat sitä, miten puhekuplat eivät heiltä onnistu. Ei sen puhekuplan tarvitse olla täydellinen. Tärkeämpää on se, että kupla sopii itse sarjakuvaan. Jokainen piirtävä ihminen osaa tehdä tarpeeksi hyvän kuplan. Ja jos käy niin, että kupla menee pieleen, on olemassa kumi. Ja jos kupla on jo ehditty tussata, pieni paperinpalanen päälle vain ja liimaa, ja virhe on korjattu. Hiljaa hyvä tulee. Enkä muuten ole vielä tavannut lukijaa, joka alkaa ensimmäisenä tutkimaan puhekuplia. Piirros se on se, mikä ratkaisee.
Huh huh, tulipas nyt kirjoitettua manifesti.