Valkoisessa Tiikerissä "hyviksiä" ei ole olemassakaan. On vain pieniä, mitättömiä ihmisiä, jotka yrittävät parhaansa mukaan selviytyä tilanteissa, mitä maailma eteen heittää.
Juu ja ei. Epäilemättä yksilötasolla asia on juuri niinkuin sanot, mutta täytyy muistaa, että henkilöt toimivat tässä myös osina suurempia kokonaisuuksia ja toimivat aktiivisesti niiden etujen ajamiseksi (ja näitä eri osapuolia lienee kuitenkin mahdollista asettaa hyvä-paha akselille suhteellisen objektiivisesti, eikö vain?). Oma ajatukseni esimerkiksi viimeisellä sivulla oli, että
apua, ei kai se sentään hommaa Maolle ydinpommia!
Ts. missä toivon Alixin (sen alkuperäisen) tai Tintin onnistuvan, niin nyt toivoisinkin tämän Alixin epäonnistuvan tehtävässään! Tarkoitukseni ei toki missään nimessä ollut kritisoida tätä aspektia albumissa, päinvastoin, se on ihan tuore näkökulma. Joka tapauksessa itselläni em. seikka esti täysin samaistumasta päähenkilöön, toisin kuin monissa muissa seikkailusarjiksissa. Sympatiani olikin oikeastaan sen onnettoman britin puolella...
Näin se on realistisuudessaan aivan superhyvä sarjakuva.
Tätä komppaan sinänsä, mutta katsotaan vielä se kakkososa!
