Conan barbaari

[Hamilkar]

SSOC vol. 5 on vastikään ilmestynyt. Tässä on mielestäni erinomaisia tarinoita. Opuksen aloittaa "Conan the Liberatorin" sarjakuvasovitus, jossa kuvataan Conanin nousu kuninkaaksi. Alkuperäisteos siis De Campin ja Carterin kynästä. Näistä en ole yleensä pitänyt, mutta nyt toimii oikein hyvin. Toinen päätarina pohjautuu "Conan and the Sorcereriin". Tämä jälkimmäinen kokonaisuus on tullut suomeksi aikoinaan, "The Sorcerer and the Soul" (alunperin SSOC #53) on ensimmäinen Conan, jonka olen aikanaan itse lukenut. Tässä tarinassa nuori Conan kohtaa Isparanan ensimmäistä kertaa. Lopussa on vielä kaksi itsenäistää tarinaa, hyviä nekin. Kokoomat 4 ja 5 on molemmat selkeästi paksumpia kuin 1, 2 ja 3. Johtunee paperin laadusta.

[Veli Loponen]

Viime päivät on ollut vastustamaton halu lukea taas Conaneita, joten pistin vihdoinkin SSOC ykkösen tilaukseen. Ajattelin, että vois sitten siitä jatkaa, jos ei yhdellä kokoomalla lukuhalut kaikkoa. Tuota kattellessa (nettikaupassa) huomasin myös Chronicles of Conan -sarjan, joka rupesi myös kiinnostamaan. Mua ei kuitenkaan Windsor-Smithin alkupään jaksot hirveästi miellytä, mutta Busceman juoksuun vois ehkä jossain vaiheessa taas palata. Aikoinaan, kun vielä omistin valtaosan suomijulkaisuista, mun lempijaksojani olivat Mustan rannikon kuningattareen liittyvät tarinat. Jotenkin tuntui, että niissä Buscema oli parhaimmillaan.

[Gothicus]

Ajattelin, että vois sitten siitä jatkaa, jos ei yhdellä kokoomalla lukuhalut kaikkoa. Tuota kattellessa (nettikaupassa) huomasin myös Chronicles of Conan -sarjan, joka rupesi myös kiinnostamaan. Mua ei kuitenkaan Windsor-Smithin alkupään jaksot hirveästi miellytä, mutta Busceman juoksuun vois ehkä jossain vaiheessa taas palata.

Veikkaan, että lukuhalut eivät kaikkoa mihinkään yhdellä kokoelmalla. Päin vastoin. Windsor-Smithin alkupään jaksoista olen Loposen kanssa täysin samaa mieltä. Eivät innosta hirveästi, mutta menevät kyllä välipaloina silloin tällöin.

[Hamilkar]

Neljä ekaa...siis öh, sorry, neljä ensimmäistä näista kronikoista on Barryä. Tosin neljännessä "Tarimin sodan" saattaa loppuun Buscema. Barry ei yksityiskohtia hiovana piirtäjänä ilmeisesti koskaan sopeutunut muutokseen bi-monthlystä monthlyyn. SSOC 1:ssäkin on muuten Barryä...

Edit: Toki valtaosin Big Johnia.

[Veli Loponen]

Windsor-Smithän ei piirtäjänä ole mikään suuri ongelma. Etenkin myöhempi tyyli on aivan täydellistä (mulla on pari Conania - kokoelman ainoat - joissa on Barryä ja myös hienot maalaukset), mutta Conanissa Buscema on kuitenkin se kuvittaja.

[Veli Loponen]

SSoC tuli eilen ja jonkin verran olen jo ehtinyt lukeakin. Ensimmäinen huomio tuota selaillessani oli, että aika moni tarina on tuosta suomennettu. Ei kuitenkaan haittaa, kun en varsinaista tarinaa muista vaikka kuvat näyttävätkin tutuilta.

Myös Barry menee tässä aika hyvin, kun tussaus on vähän erikoisempaa kuin tavallisessa Conanissa (johtuukohan julkaisun mustavalkoisuudesta vai mistä, sillä eikös se tussannut omat juttunsa myös väri-Conanissa?).

[jussi mäkinen]

SSoC tuli eilen ja jonkin verran olen jo ehtinyt lukeakin. Ensimmäinen huomio tuota selaillessani oli, että aika moni tarina on tuosta suomennettu. Ei kuitenkaan haittaa, kun en varsinaista tarinaa muista vaikka kuvat näyttävätkin tutuilta.

Myös Barry menee tässä aika hyvin, kun tussaus on vähän erikoisempaa kuin tavallisessa Conanissa (johtuukohan julkaisun mustavalkoisuudesta vai mistä, sillä eikös se tussannut omat juttunsa myös väri-Conanissa?).

Ei tussannut, ja siitä ne erot kai johtuvatkin. Väri-Conanissa tussajat kai hieman vaihtelivat, mutta vakitussaaja taisi olla Sal Buscema.

[Lönkka]

Marvelin Conanit kyllä pitää aina nauttia mustavalkoisena. Värit saavat minusta nuo näyttämään aina jotenkin koomisilta.

[Veli Loponen]

Kyllä mun mielestä ainakin Busceman väri-Conanit toimi ihan hyvin. Mutta on tossa mustavalkoisuudessa silti jotakin. En vielä ole päässyt Alcalan tussaamiin tarinoihin, mutta ne on kyllä jotakin mykistävää.

[Lönkka]

Tunnelmassa on ero kuin yöllä ja päivällä.

[X-men]

Tunnelmassa on ero kuin yöllä ja päivällä.

Totta, mv-Conan on jotenkin synkempi kuin väri-Conan (tosin ed. Conan jonka olen lukenut oli What If-tarinoita joten ...........).

[Sunnikka]

Perjantaikevennys; "Kauan kadoksissa ollut Conan-seikkailu"!

http://egmont.wordpress.com/2009/05/15/kadonnut-conan-seikkailu/

[muutanet]

Ennen kuin Marvel aloitti virallisen Conan-sarjansa lokakuussa 1970 käsikirjoittaja Roy Thomas ja piirtäjä Barry Smith kehittivät vastaavanlaisen oman hahmonsa Starr the Slayer, joka ilmestyi ainokaisen kerran lehdessä Chamber of Darkness #4 (1970) seitsemän sivun verran. Tarinaa ei jatkettu, koska Marvel osti oikeudet Conaniin. Huomionarvoinen seikka on, että parivaljakko Thomas/Smith aloittivat myös Conan-jaksot. Conan jopa käytti samaa sarvikypärää kuin Starr the Slayer!
http://muuta.net/Conan/ConanBarbarian.html

Myönnettäköön, Starr the Slayer käväisi Marvelin Newuniversal #3 (2007) -lehdessä kääntymässä, mutta sillä visiitillä ei ollut paljoa tekemistä alkuperäisen jakson kanssa. Ja myöskin on tiedossa, että Marvel aikoo herättää Starr-hahmonsa henkiin minisarjassa, jonka käsikirjoittaa Daniel Way, piirtää Richard Corben ja värittää José Villarrubia. Sarja on tavallaan jatkoa ihka-alkuperäiseen Starr the Slayer -tarinaan. Minisarja julkaistaan myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana. Tarinasta on laajalti mallisivuja netissä. Värittäjä on työstämässä sarjaa painokuntoon.
http://muuta.net/Conan/StarrSlayer.html

Mutta Conanin sarjakuvataival ei alkanut Marvelilta. Vuonna 1952 meksikolainen piraattisarjakuva julkaisi oman versionsa lehdessä Cuentos de abulito #8. Tarina oli "La Reina de la Costa Negra" ja se perustui Robert E. Howardin toukokuussa 1934 Weird Tales -lehdessä julkaistuun tarinaan "The Queen of the Black Coast". Roy Thomas teki oman sarjakuvaversionsa kyseisestä tarinasta vasta Conan the Barbarian #58 (1976) -lehdessä sekä siitä seuraavissa numeroissa. Meksikolainen tarina jatkui Editiones Mexicanas Asocidas (E.M.A.):n julkaisemassa omassa lehdessään Cuentos de abulito presents La Reina de la Costa Negra #1 (1953), mutta nyt pääosaan oli nostettu tarinan naistähti Belit Conanin jäädessä apupyöräksi. Lehteä julkaistiin vuonna 1958 ainakin numerot #2, #3, #4 ja sillä oli jo oma nimi, La Reina de la Costa Negra. Lehti piti taukoa muutaman vuoden ja vuosina 1965-196? sen toi uudelleen markkinoille Ediciones Joma, joka alkoi julkaista sitä jotensakin kerran viikossa, kuten meksikolaisilla sarjakuvilla oli tapana. Tiettävästi Joman julkaisema sarja aloitti numeroinnin alusta, sillä olen löytänyt kaksi erilaista kantta numerolle #4 (toinen pienikokoinen E.M.A.:n julkaisemana ja toinen norm. sarjakuvalehden kokoinen Joman julkaisemana).
http://muuta.net/Conan/ConanMEX.html

Lehden ilmestyneiden numeroiden määrä on hämärän peitossa. Huhutaan, että numeroita oltaisiin julkistu jopa 60, mutta varmuudella voidaan puhua vain 52 numerosta. Kysymys kuuluukin: onko kukaan nähnyt kyseistä lehteä? Omistaako ehkä joku numeron tai pari? Lehtien kansikuvia on paljon tarjolla Internetissä, mutta en tiedä ketään, kenellä olisi ollut yhtään fyysistä lehteä tai kuvaa, millainen tarina todellisuudessa oli. Kansikuvien perusteella kuvittajaparivaljakko Salvador Hermoso Lavalle ja Hector "Hecky" Gutierrez vaikuttivat asiansa osaavilta piirtäjiltä (tosin ainoastaan Lavalle on signeerannut osan kansista).
http://www.bauldelcomic.com/portadas.php?edi=mex&cve=ejrcn&pag=1

Ensimmäinen maininta meksikolaisesta lehdestä julkaistiin tammikuun The Savage Sword of Conan #26 (1978) -lehdessä. Artikkelin kirjoittaja oli Fred Blosser. Syyskuussa 1979 Douglas Menville julkaisi lisätietoa lehdestä The Savage Sword of Conan #44 -lehdessä. Tiedetään, että tarinan alkupäätä on käsikirjoittaut Riol de Man, Kstro kirjoitti tarinan numeroon #15 ja Silvaquiros numeroon #16.

SidSid Keränen
http://muuta.net/Conan

[Hamilkar]

Luin juuri Conan volume 7:n, eli Cimmerian. Mielestäni tähän saakka kehnoin kokooma tämän uuden inkarnaation puolella. Yhdistävä tekijä vanhaan Conaniin tuntuu olevan, että "paluu Kimmeriaan" -tyyliset tarinat ovat mielestäni jotenkin poikkeuksetta kökköjä. Liekö tässä osasyynä, että perusasetelma muuttuu näissä niin vahvasti (nyt Conan on vain yksi barbaari muiden joukossa). Giorellon piirrosjälki on hienoa, mutta Richard Corbenin piirtämät takaumat Conanin vaarin nuoruudenseikkailuista ovat jotenkin outoja, en nyt sanoisi läpeensä surkeita, mutta mielestäni osittain melkeinpä karikatyyrimäinen tyyli ei sovi Conaniin lainkaan. Nämä osiot olivat suoraan sanottuna muutenkin kohtuullisen turhia.
Näissä kokoomissahan on aina myös joku yhteys REH:n tuotantoon - aiemmin se on ollut jonkun Howardin Conan-tarinan sovitus. Nyt tämä yhteys on mahdollisimman ohut, vain REH:n runo 'Cimmeria'. Ymmärrän kuitenkin, että tekijöillä on tarkoitus seurata kaanonia mahd. tarkasti - Conanhan muistaakseni käväisi uransa alkupuolella takaisin Kimmeriassa, mutta ei viihtynyt pitkään.

[muutanet]

En ole seurannut suuremmin Conanin uudempaa tuotantoa, paitsi nuo mainitsemasi Conan the Cimmerian #1-#7 (2008-2009) ja nekin ainoastaan Richard Corbenin vuoksi. Mikä tuossa kyseisessä juonikaaressa tökkii eniten, on nimenomaan käsikirjoitus. Suuresti hehkutetun Timothy Trumanin käsikirjoitus on tyhjänpäiväistä huttua, ennalta arvattavia juonenkäänteitä tulvillaan ja Corbenin osuudet hyvin vähän tarinaa eteenpäin vieviä sivujuonia. Mitä tulee piirrosjäkiin, olen itse lähinnä päinvastaisella kannalla. Minua Giorellon osuudet eivät paljoa sävyttäneet, mutta sen sijaan vahvasti "mustavalkoiset" Corben-osuudet kyllä. Molemmat tarinat on värittänyt José Villarrubia. Se, että Corbenin piirrostyyli poikkeaa kovin muista valtavirran Conan-piirtäjien tyylistä, ei välttämättä tee hänen sarjakuvistaan huonompia. Minusta esim. jakson 6 lumiosuus, jakson 4 Lovecraft-vaikutteinen uskontokultti tai jakson 2 silvottu hevonen olivat hienoja yksityiskohtia Corbenin kyvyistä luoda vaikuttavia näkyjä. On tietysti helpompi kehua Giorelloa, koska hänen kässärinsä sisälsivät etupäässä taisteluja ja muutoinkin käsittivät kussakin jaksossa valtaosan tarinasta, kun taas Corben joutui tyytymään sivujuonteisiin. Ja vaikka ensimmäinen sivujuoni (jaksot 1 ja 2) olikin päivänselvä alusta saakka, oli se koko tarinakaaren parasta antia sekä kässärin että piirrosten puolesta.

SidSid Keränen
http://muuta.net