Ajattelin ihan samaa silloin, kun muutama kuukausi tästä kuulin. Sen vois oikeestaan ehkä hankkiakin...
Ei mennyt näköjään kuin viisi vuotta, että sain lopulta itseni tutustutettua Savage Dragoniin. Päädyin sitten Archivesin ostoon ja sain eilen ykkösen luettuakin (kakkonen on tulossa postissa jossain vaiheessa, ja kolme ja neljä ovat ilmestymässä piakkoin).
Tää oli ihan hauska. Ei millään mittareilla paras eikä aina edes hyvä, mutta viihdyttävä ainakin siinä mielessä, että jaksoin lukea ja tilasin jatkoakin. Olin myös tyytyväinen siihen, että valitsin ton Archivesin värikokoomien sijaan. Luultavasti Larsenin kuvitus on kuitenkin tässä se paras osa ja näkeepähän sen vähän paremmin. Samalla se inspiroi taas piirtämään...
Tarina "etenee" hengästyttävästi. En usko, että puuttuvien otsikko- ja jatkuupalikoiden mukanaolo olisi mitenkään auttanut. Larsenilla vain on tommonen fragmentoitunut kerrontatapa. Kuvakerronnasta on joidenkin sivujen kohdalla vaikea puhua.
Lukiessa mietti samalla, että kuinka paljon tässä on tarinallisesti ja kuvituksellisesti parodiaa ja kuinka paljon vain sitä, että Larsen tästä tykkää. Frank Miller -vaikutukset puskivat ainakin näin mustavalkoisena välillä häiritsevänkin vahvasti läpi.
Täytyy myös sanoa, että Dragonin alkuperän tietävänä (olen aiemmin lukenut sen FCBD:n Savage Dragon -tarinan) tämä tuntui mielenkiintoisemmalta kuin mitä se ehkä olisi ollut, jos sitä ei olisi tiennyt. Se olisi vain lisännyt sekavuutta ja kaiken muun lisäksi olisi koko ajan miettinyt, että Larsen ei oo keksinyt mitään hyvää alkuperää, joten on lähtenyt kliseelinjalla muistinsa menettäneellä sankarilla.
Mutta jos toi G.I.Joen Marvel-juoksun lukeminen on ollut nostalgiamatka 80-luvulle, niin kyllä tää on ollut selkeästi nostalgiamatka 90-luvulle. Lukiessa tuota jäi monta kertaa miettimään, että mikä siinä silloin oikein innosti, että noista Imagen pojista oli niin täpinöissään.
Ihan hauska toi oli...