Rasterikuviot

[pertti jarla]

Jos rasterin skannaisi, siitä olisi helppo Photarissa tai vastaavassa leikellä sopivia paloja, on kyllä kyseenalaista olisiko siitä hyötyä koska tietsikalla tosiaan voi tehdä rasteria. Ehkä kannattaa harkita olla säästämättä niitä rasterikalvoja? Saisi aikaan mukavan näköisiä rasteroituja originaaleja.

[JanneT]

Olen joskus ottanut kopioita rasterista kopiokalvolle. Tavallinen piirtoheitinkalvohan voi sulaa kopiokoneen sisälle, joten sitä en suosittele. Omat kokemukseni eivät olleet kovin lämpimät, kalvo oli turhan paksua ja orginaalista tuli ruma enkä saanut levitettyä liimaa tasaisesti kalvon pinnalle jolloin rasteristakin tuli rumaa. Toisaalta olen aika rävelö tällaisissa hommissa.

Paperille printattaessa/kopioitaessa rasteria paperia on todella vaikeaa leikata aivan viivan myötäisesti - paperi menee joko tussiviivan päälle, jolloin viiva kärsii tai ei mene viivaan kiinni, jolloin rasterin ja tussiviivan väliin jää irvistävä kohta.

Edit: Ohops, aikaisemmin olen kirjoittanut samaan ketjuun että toimii kohtuullisesti tuo kalvo. No on kyllä itsekritiikki ollut turhan matalalla tuolloin 

[OM]

Olen joskus ottanut kopioita rasterista kopiokalvolle. Tavallinen piirtoheitinkalvohan voi sulaa kopiokoneen sisälle, joten sitä en suosittele. Omat kokemukseni eivät olleet kovin lämpimät, kalvo oli turhan paksua ja orginaalista tuli ruma enkä saanut levitettyä liimaa tasaisesti kalvon pinnalle jolloin rasteristakin tuli rumaa. Toisaalta olen aika rävelö tällaisissa hommissa.

Paperille printattaessa/kopioitaessa rasteria paperia on todella vaikeaa leikata aivan viivan myötäisesti - paperi menee joko tussiviivan päälle, jolloin viiva kärsii tai ei mene viivaan kiinni, jolloin rasterin ja tussiviivan väliin jää irvistävä kohta.

Edit: Ohops, aikaisemmin olen kirjoittanut samaan ketjuun että toimii kohtuullisesti tuo kalvo. No on kyllä itsekritiikki ollut turhan matalalla tuolloin 

Tässä redman,

Kiitos kaikille  jotka vastasitte  ja muillekkin jotka vielä ehkä vastaavat. Sain tosi arvokkaita vinkkejä. Suuri kiitos taas avusta jota sain.

Olisiko joku halukas ehkä tekemään minun kuviini rastereita tietokoneella, sillä luulen, että sen oppiminen tuottaa minulle päänvaivaa. Voisimme sopia kohtuullisesta korvauksesta jne. Mutta tämä ei ole vielä ajankohtainen.  En yleensäkkään ole sinut tietokoneiden kanssa tai sanotaan näin, että tietokoneet eivät pidä minusta!

t: redman

[JPH]

Aktivoidaan sitten vanha aihe ettei foorumi täyty uusista aiheista, kuin onhan tämä varmaan juteltu jo moneen kertaan. Haulla rasteri / harmaasävyt tuli paljon tuloksia ja monta sivua luettavaa, totta puhuakseni niin paljon etten kaikkea jaksanut lukea läpi ja välillä tuntui että vaikka jutut liippasivat läheltä ne eivät täysin vastanneet kysymykseeni. Joten pahoittelut jos tämä on jo käsitelty ennen.

Joten, onko sen harmaan (varjo, sävytetty vaate tms.) pakko olla rastereilla (pisteet, viivat) toteutettu - eikö se voi olla vaan flat harmaa väri minkä vaikka sillä Photoshopilla? Eli valitsee vain alueen mihin sen harmaan haluu, Fill/Paintbucket and be done with it....

Youtubesta löytyvissä tutorialeissa tämän ymmärsin olevan se tapa lisätä ne greytonet.

Aihetta aiemmin sivunneista keskusteluista ymmärsin, että värit tulisivat aika suttuisiksi painossa jos näin tehään, eli sillä rasteroinnilla ne harmaasävyt toistuisivat samanlaisina kuin ne originaaleissa / ruudulla olisivat.

Kun kattelee Mangaa ne rasteripisteet näkyy aika selvästi kuin kuvia zoomailee, mutta noissa uusissa "jenkki-sarjakuvissa" (IDW:n G.I. Joe, Darkness, Witchblade ym.) niitä ei näy. (Tai sitten ne ovat niin pieniä ettei ne juuri erotu).

Ilmeisesti kyseessä on eri painomenetelmät? Tuo jossa harmaat toteutetaan rastereillä on ilmeisesti perus mustavalko-painatusta ja toi toinen on neliväri-painatusta (onhan noi em. "jenkki-sarjakuvat" värillisiä).

Mä en oo ihan kartalla minkälaisia painatuksia Suomi-julkasuissa nykyään on. kun tykkään lukea sarjakuvani Englanniksi niin pääasiallinen hankintakanavani on Amazon tai eBay. Ja enimmäkseenhän noi ovat TPB:tä.

In any case, ne harmaat on mulla eri layereillä joten niitten jälkikäsittelyn luulisi olevan helppoa).

[Veli Loponen]

Painettunahan kaikki tasaista väripintaa lukuunottamatta muodostuu rasteripisteistä. Käytännössä on ihan makuasia, miten haluaa harmaasävyt tehdä. Eli voi vain vedellä Photarissa harmaalla aivan kuin värittäisi. Painettaessa se sitten painetaan rastereina, mutta koska normaalisti painolevyn rasteripiste on melkoisen pieni, se näyttää suht tasaiselta pinnalta. Mutta jos haluaa näkyviin rasteripisteet ja sitä kautta vaikutelman, että käyttää nimenomaan rasteria, niin sitten se harmaa pinta täytyy Photarissa joko filttereillä rasteroida tai käyttää jotain valmista rasteripintaa.
Eli kyse ei ole painomenetelmistä, vaan tekotavasta. Tosin sen verran paino liittyy asiaan, että digipaino tekee harmaasta usein näkyvämpää rasteripistettä, mutta sekin riippuu paljon painon koneista. Offsetilla painettaessa painojälki pyritään toistamaan mahdollisimman samanlaisena kuin alkuperäinen tiedosto.

[T.Kokkila]

Piirrokseen liimattavat rasterikalvot, joista tuolla säikeen alussa puhutaan, ovat vanhaa analogista tekniikkaa. Niitä käytettiin aikana, jolloin tietokoneita ei ollut, tai niillä ei vielä kunnollista kuvankäsittelyä pystynyt tekemään.

Siihen aikaan, eli ainakin vielä pitkälle 1990-luvulle ja 2000-luvun alussakin esim. sanomalehtien sarjakuvat olivat yleensä mustavalkoisia. Sarjakuvat kuvattiin reprokameralla ja skaalattiin sopivan kokoisiksi kirjapainoa varten. Piirrokset toistuivat parhaiten, jos ne koostuivat vain mustasta viivasta. Siksi harmaat pinnat kannatti tehdä esim. rasterikalvolla, jossa harmaa sävy koostui pienistä, mutta ihan näkyvistä mustista pisteistä. Tämä oli melko idioottivarma tapa varmistaa, että lehdessä painojälki oli ainakin suunnilleen sellainen kuin oli haluttu. Liian tiheä ja pieni rasteripiste taas saattoi sarjakuvaa pienennettäessä johtaa jopa siihen että harmaa sävy meni tukkoon, eli painovärin levitessä harmaasta tulikin laikukkaan mustaa.

Jos sarjakuvassa oli esimerkiksi lyijykynällä sävytettyjä varjostuksia, piirrokset jouduttiin kuvatessa rasteroimaan kuten valokuvat. Viivapiirroksissa tämä johti yleensä siihen, että myös viiva rasteroitui, ja harmaat pinnatkin olivat reprokameran käyttäjän viitseliäisyydestä ja taidoista riippuen usein liian vaaleita tai liian tummia. Eli useimmiten jäljessä oli toivomisen varaa, vaikka periaatteessa asian kunnolla tekeminen oli mahdollista, vain hankalampaa (ja siis kalliimpaa).

Nykyään harmaat pinnat voi ilman muuta tehdä tietokoneella tasaisina tai sävytettyinä pintoina, mutta samoja ongelmia saattaa esiintyä yhä, vain eri syistä. Jos kuvassa on harmaasävyjä, myös musta viiva voi rasteroitua painettaessa. Pahimmassa tapauksessa kirjapainon automatiikka säätää harmaasävykuvan resoluution valokuvaa vastaavaksi, jolloin musta viiva on pikselöitynyttä.

Näihin ei kuitenkaan kannata liikaa takertua, yleensä painojälki on kuitenkin vähintäänkin siedettävää. Jos alkuperäiset kuvat ovat tietokoneella riittävän suurella resoluutiolla (vähintään 600 dpi, eli pistettä tuumalla) niin se antaa myös paremmin mahdollisuuksiä muokata kuvaa myöhemmin, jos esimerkiksi painon mielestä jotain ongelmia on.

[Jyrki Vainio]

Ilmeisesti kyseessä on eri painomenetelmät? Tuo jossa harmaat toteutetaan rastereillä on ilmeisesti perus mustavalko-painatusta ja toi toinen on neliväri-painatusta (onhan noi em. "jenkki-sarjakuvat" värillisiä).

Kuten Timo Kokkila tuossa jo kommentoikin, ongelma ei niinkään ole, mitä harmaalle tapahtuu, vaan mitä se tekee piirroksen mustille viivoille. Eli jos kuva käsitellään harmaasävykuvana tai nelivärikuvana, silloin rasteroituu viivakin. (Jos asut Helsingin Sanomien levikkialueella, niin Hesarin sarjakuvasivuilla kaikille sarjakuville tapahtuu nykyään näin, niillekin missä kuvan sisällä on näkyvät rasteripisteet - ja nyt jo kuukausien ajan Karlssonin pilakuvat ovat oikein räikeä esimerkki siitä, miten asia voi mennä pieleen).
Jos ollaan tekemässä albumia, tai muuten tekijä saa itse olla painotyössä mukana, niin silloin on toki teknisesti mahdollista toteuttaa se myös niin, että harmaa painetaan erikseen ihan omana kompaktina värinä - esim. Arktinen Banaani on tehnyt Timppa Mäkelän albumeita näin. Mutta lehtityössä se ei oikein onnistu.

[Jyrki Vainio]

Itse tykkään tehdä sellaisia kuvia, joissa rasteripisteet näkyvät. Se on varmaan osin nostalgiakysymys. Mutta toisaalta se myös tuo kuvaan tekstuuria - tasaiselta näyttävä harmaa pinta on minusta paljon ankeampi.

Tässä yksi esimerkki, yksityiskohta Kanava-lehden Sivumiete-sarjakuvasta, miten rasteria on tehty: tämä on yhdistelmä sitä, että Photoshopissa on rajattu harmaita alueita, plus höysteenä on muutama paperille musteella tehty jälki lisäämään elävyyttä.
Eli ensin on skannattu viivapiirros mustavalkoisena, 1200 dpi ja putsattu siitä roskat pois ja pienennetty se julkaisukokoon. Sitten se muutetaan harmaasävykuvaksi (muuttamatta resoluutiota) ja lisätään päälle Darken-layer, johon määritellään näitä harmaasävyalueita. Väriksi voi ihan numeroilla määrittää, että esim. 20% mustaa. (Minä käytän yleensä 20% tai 25%).
Minusta helpoin tapa tehdä rasteria Photoshopilla on tämä: lopuksi kuvalle flatten, sitten muutetaan muodoksi takaisin bitmap. Silloin ohjelma kysyy vaihtoehtoja miten se tehdään, ja sieltä voi valita: halftone screen. Silloin homma menee aivan kuin niillä leikkaa- ja liimaa pisterastereilla, sillä seuraavaksi kysytään, kuinka tiheää rasteria tehdään (linjatiheys luki niissä vanhoissa leikkaa-liimaa-arkeissakin) ja millaisessa kulmassa pisterivit vedetään. Lehtikuvissa käytän linjatiheyttä 66, joka on aika karkea, Kanava-lehden sarjakuvassa pikkuisen tiheämpää 70.
HUOM: rasteri kannattaa tosiaan tehdä vasta sitten kun on pienentänyt kuvan julkaisukokoon: Photoshop ei skaalaa rasteroituja kuvia kovin hyvin, pienentäminen tekee rasteripinnasta epätasaisen. Eli tämä kannattaa jättää viimeiseksi työvaiheeksi.

[Reima Mäkinen]

Kun kattelee Mangaa ne rasteripisteet näkyy aika selvästi kuin kuvia zoomailee, mutta noissa uusissa "jenkki-sarjakuvissa" (IDW:n G.I. Joe, Darkness, Witchblade ym.) niitä ei näy. (Tai sitten ne ovat niin pieniä ettei ne juuri erotu).

Ilmeisesti kyseessä on eri painomenetelmät? Tuo jossa harmaat toteutetaan rastereillä on ilmeisesti perus mustavalko-painatusta ja toi toinen on neliväri-painatusta (onhan noi em. "jenkki-sarjakuvat" värillisiä).

Vielä muutama selvennys.
- Koko asiasta ei tarvitse välittää ellet julkaise paperilla.
- Kun rasteroit eli muutat sen harmaan layerin mustalla värillä painettavaksi, voit itse määritellä rasteripisteen koon. Silloin tosin puhutaan linjoista ja linjatiheydestä. Jyrkin mainitsema sanomalehti käyttää oletuksena tiettyä linjatiheyttä ja kiiltävämmälle paperille painettavat lehdet jotain muuta, enemmän linjoja ja pienempiä pisteitä.
- Rasterointi toimii yleensä aika hyvin, mutta skaalan kaikkein vaaleinja tummin pää ovat ongelmia. Ei siis kannata tehdä liian hentoista tai todella synkkää missä  hahmot ja sävyt erottuvat vain vaivoin (mustasta).
- Mustalla painovärillä rasteripiste näkyy silmään helpommin kuin muilla neliväripainon väreillä, koska mustan ja valkoisen (paperin) välinen kontrasti on kaikkein suurin.

[The Spirit]

Saakohan mistään ostettua rasterikalvoja? Esimerkiksi tuommoinen setti mikä tuossa liitekuvassa on. Amerikasta kyllä tai Japanista, mutta yhtään lähempää? Perinteisiä rastereita. Hirmu tarve olisi nyt

[Reima Mäkinen]

Aina silloin tällöin joku tätä kyselee. Enkä ole oikein löytänyt mistään. Paitsi että nyt tuli vastaan tämmöinen. Mitähän lienee? Jos kokeilet, niin kerro täälläkin. Tuosta kuvasta kun ei näe että mitä kalvoon on painettu?

[Markku Myllymäki]

Onko kellään laskukaavaa tai jotain muuta vinkkiä, miten rasterin koon pitäisi suhtautua painoresoluutioon? Yllättävän helposti tulee moire-kuvioita tai sitten jotain muuta ikävää. Termit SPI, LPI ja Cell Size (etenkin Cell Size) vaikuttavat asiaan...

(Yllä Gimpin Newsprintillä tehty mutta ruutukokoon pienennetty, ei ehkä paras esimerkki mutta liittyy omaan tekeleeseen...  )

[Ville Manninen]

Onko kellään laskukaavaa tai jotain muuta vinkkiä, miten rasterin koon pitäisi suhtautua painoresoluutioon? Yllättävän helposti tulee moire-kuvioita tai sitten jotain muuta ikävää. Termit SPI, LPI ja Cell Size (etenkin Cell Size) vaikuttavat asiaan...

Kun jaat linjatiheyden kuvan resoluutiolla (lpi/ppi), niin pitäisi tulla kokonaisluku. Sama homma kuvan ja tulostimen resoluution kanssa (ppi/dpi). Esim. 50 lpi / 800 ppi / 2400 dpi pitäisi toimia. Tulostimien resoluutiot ovat yleensä 2400 dpi tai ainakin sillä jaollisia (1200 jne.)