0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Olen joskus ottanut kopioita rasterista kopiokalvolle. Tavallinen piirtoheitinkalvohan voi sulaa kopiokoneen sisälle, joten sitä en suosittele. Omat kokemukseni eivät olleet kovin lämpimät, kalvo oli turhan paksua ja orginaalista tuli ruma enkä saanut levitettyä liimaa tasaisesti kalvon pinnalle jolloin rasteristakin tuli rumaa. Toisaalta olen aika rävelö tällaisissa hommissa. Paperille printattaessa/kopioitaessa rasteria paperia on todella vaikeaa leikata aivan viivan myötäisesti - paperi menee joko tussiviivan päälle, jolloin viiva kärsii tai ei mene viivaan kiinni, jolloin rasterin ja tussiviivan väliin jää irvistävä kohta.Edit: Ohops, aikaisemmin olen kirjoittanut samaan ketjuun että toimii kohtuullisesti tuo kalvo. No on kyllä itsekritiikki ollut turhan matalalla tuolloin
Ilmeisesti kyseessä on eri painomenetelmät? Tuo jossa harmaat toteutetaan rastereillä on ilmeisesti perus mustavalko-painatusta ja toi toinen on neliväri-painatusta (onhan noi em. "jenkki-sarjakuvat" värillisiä).
Kun kattelee Mangaa ne rasteripisteet näkyy aika selvästi kuin kuvia zoomailee, mutta noissa uusissa "jenkki-sarjakuvissa" (IDW:n G.I. Joe, Darkness, Witchblade ym.) niitä ei näy. (Tai sitten ne ovat niin pieniä ettei ne juuri erotu).Ilmeisesti kyseessä on eri painomenetelmät? Tuo jossa harmaat toteutetaan rastereillä on ilmeisesti perus mustavalko-painatusta ja toi toinen on neliväri-painatusta (onhan noi em. "jenkki-sarjakuvat" värillisiä).
Onko kellään laskukaavaa tai jotain muuta vinkkiä, miten rasterin koon pitäisi suhtautua painoresoluutioon? Yllättävän helposti tulee moire-kuvioita tai sitten jotain muuta ikävää. Termit SPI, LPI ja Cell Size (etenkin Cell Size) vaikuttavat asiaan...