Maison Ikkoku

[Jarkko Sikiö]

Puolivälin jälkeen sarja on huonoimmillaan, eli jonkin aikaa sen hillittömän hauskan sairaalakohelluksen jälkeen. Toimivaan henkilögalleriaan lisätyt Nozomu ja myöhemmin Yagami olivat hieman turhia hahmoja. Jälkimmäisellä oli kuitenkin jonkinlaista merkitystä juonen kannalta, kun Kyoko peilasi omia kokemuksiaan Yagamin ja Godain suhteeseen - joka tietenkään ei ollut ainakaan Godain puolelta romanttinen suhde.

Kuulun myös niihin, joiden mielestä Godai kohteli Kozueta varsin kelvottomasti. Kenties Takahashin olisi pitänyt selkiyttää eri henkilöhahmojen keskinäisiä suhteita siinä vaiheessa, kun lukijalle alkoi olla selvää, kumman Kyoko valitsee.

Mitä siihen alussa tehtyyn rakkaudentunnustukseen tulee, niin Vizin julkaisemissa jaksoissa se tuli hieman aikaisemmin kuin alunpitäen, koska Viz jätti osan alkujaksoista  (2-6) julkaisematta. Koska Vizin ensimmäisen kokoelman rakkaudentunnustus osuu jaksoon 5, se on siis todellisuudessa jakso 10.

[bgt]

Kuulun myös niihin, joiden mielestä Godai kohteli Kozueta varsin kelvottomasti. Kenties Takahashin olisi pitänyt selkiyttää eri henkilöhahmojen keskinäisiä suhteita siinä vaiheessa, kun lukijalle alkoi olla selvää, kumman Kyoko valitsee.

Mielestäni Kozue sopi mainiosti esittelemään Yusakun kiltin-pojan-luonnetta. Yusaku pelkäsi omaa pätemättömyyttään, eikä siksi saanut tunnustettua rakkauttaan Kyokolle. Toisaalta taas Yasuko uskoi itseensä sen verran, että pelkäsi loukkaavansa Kozueta, eikä siksi saanut kerrottua, ettei rakasta tätä. Tosin yhden kerran Yusakulla oli heikko hetki, eikä hän käyttänyt saamaansa tilaisuutta, koska Kozuen kanssa yhdessä oleminen oli silloin käytännöllistä.

Kozue kuvasi kaikin puolin yhtä Yusakun ominaisuuksista, joista Kyoko toivoi tämän pääsevän eroon.

[Jarkko Sikiö]

Mielestäni Kozue sopi mainiosti esittelemään Yusakun kiltin-pojan-luonnetta. Yusaku pelkäsi omaa pätemättömyyttään, eikä siksi saanut tunnustettua rakkauttaan Kyokolle. Toisaalta taas Yasuko uskoi itseensä sen verran, että pelkäsi loukkaavansa Kozueta, eikä siksi saanut kerrottua, ettei rakasta tätä.

Tämä on aivan yhtä pätevä tulkinta. Omasta mielestäni Yusaku vain oli selkärangaton ja piti Kozue-parkaa varalla. Spoilaa >> Lopulta Kozuen irtiotto Yusaku-suhteesta olisi saanut olla raflaavampi siinä mielessä, että vaikka tyttö pääsikin "hyviin naimisiin", ratkaisussa oli paperin makua. Mielestäni Kozuen toinen suhde olisi saanut paljastua Yusakulle vaikka vahingossa jo paljon aikaisemmin, jolloin tämä olisi ehkä saanut hieman makua siitä, kuinka itse Kozueta kohteli. Kun tämä paljastus tapahtui, kozuella ei muutoinkaan enää tarinassa olisi ollut roolia. << spoilaaminen loppuu.

[Matti Karjalainen]

Kuulun myös niihin, joiden mielestä Godai kohteli Kozueta varsin kelvottomasti. Kenties Takahashin olisi pitänyt selkiyttää eri henkilöhahmojen keskinäisiä suhteita siinä vaiheessa, kun lukijalle alkoi olla selvää, kumman Kyoko valitsee.

No jaa. Lukijalle oli mielestäni selvää heti alusta alkaen, miten tarinassa tulee käymään: totta kai Kyoko ja Yusaku päätyvät yhteen. Ei romanttisessa ihmissuhdekomediassa ole oikeastaan muita vaihtoehtoja kuin tuo ko. ratkaisu. Siksi olikin aika hämmästyttävää, että sarja toimi niin hyvin niin pitkään (ja kun otetaan vielä huomioon se, että Yusaku sai tunnustettua rakkautensa Kyokoa kohtaan heti kättelyssä, eikä sen vatvomiseen käytetty aikaa).

Godain käytöksessä Kozueta kohtaan oli toivomisen varaa, mutta mielestäni tuo juonenkäänne oli tietyllä tavalla aika realistinen: jättäminen ei ole helppoa. Ja kaipa Godailla oli kaikasta huolimatta jonkinlaisia tunteita herttaista tyttöystäväänsä kohtaan, muutenhan tämä olisi dumpannut tytön heti kättelyssä, sen suurempia miettimättä.

[Jarkko Sikiö]

No jaa. Lukijalle oli mielestäni selvää heti alusta alkaen, miten tarinassa tulee käymään: totta kai Kyoko ja Yusaku päätyvät yhteen. Ei romanttisessa ihmissuhdekomediassa ole oikeastaan muita vaihtoehtoja kuin tuo ko. ratkaisu. Siksi olikin aika hämmästyttävää, että sarja toimi niin hyvin niin pitkään (ja kun otetaan vielä huomioon se, että Yusaku sai tunnustettua rakkautensa Kyokoa kohtaan heti kättelyssä, eikä sen vatvomiseen käytetty aikaa).

No sanotaan sitten niin, että kun tekijä oli tehnyt lukijalle selväksi miten tarinassa tulee käymään Ei sillä, kilpakosija, eli Shun Mitaka, oli kyllä mainio hahmo. Kiusasi Yusakua riittävän kovaa olematta silti ärsyttävä tai ylimielinen ja Kyokon suhteen Shun sai jossain vaiheessa miettimään oikeasti, että meinaako Takahashi kiepauttaa tarinan niin, että Yusaku ja Kozue muodostavat toisen parin. Kaiken lisäksi Shun oli aika sympaattinen hahmo mm. lämmittäessään keittoa kipeänä olevalle Yusakulle. Tuollaista arkihuumoria sarjassa oli erittäin paljon, mikä kai saikin minut aina niin helposti hyvälle tuulelle - ja se on jo jotain mitä ei yleensä tapahdu. Mutta ei minulle ainakaan tule mieleen yhtään toista sarjaa, jossa ko. arkihuumori ja slapstick-huumori yhdistyvät luontevasti, puhumattakaan että soppaan lisättäisiin uskottava ja koskettava ihmissuhdetaso.

[Doc Lomapäivä]

Tuli tutustuttua sarjaan. Aluksi tuntui että mikäs se tämä muka on, mutta kun sai juonesta kiinni niin toimi! Todella mainiosti kirjoitettua kolmiodraamaa (tai neliö, tai viisiö, tai...) Taas osoitus siitä että hyvä kirjoittaja ei tarvitse murhia ja aseita tuekseen.

[Mariana]

Olipas mukavaa lukea näin mieltä ylentäviä kommentteja. Olen lukenut sarjan ensimmäisen osan ja tykästyin kovasti. Tosin Ranman ja Inu Yashan tuoma lukukokemus sai hieman arkailemaan muiden osien etsinnän suhteen. Mutta nyt rohkaistuin tosissani etsimään lisää tästä sarjasta.

[Jarkko Sikiö]

Jeps, rohkeasti vaan jatkamaan, ensimmäisten seitsemän Viz-kokoelman kohdalla ei tapahdu minkäänlaista notkahdusta laadusta.

Itseäni ilahduttaa aina vain, kun uudet lukijat löytävät sarjan. Kovin monella ei ole sarjasta pahaa sanottavaa. Mutta näin lämpimän hauskaa sarjakuvaa ei ole osunut toista kertaa kohdalle - eikä se ole ollut yrittämisen puutteesta kiinni.

[paavali-setä]

Ihan alkuun on sanottava, että Maison Ikkoku on todella loistava. Juonessa on kieltämättä omat nousunsa ja laskunsa, mutta jonkun mielestä huono kohta voi olla toisen mielestä juuri se oleellinen juonenkäänne tai alustus tai selitys jollekin muulle tapahtumalle.
Erikoisena sivujuonteena putkahtaneen "aution saaren kohtauksen" luulin jo pilaavan koko sarjan, kunnes löysäsin hieman pipoa ja tajusin, että siinäpä kuvattiinkin mainiosti henkilöhahmojen luonteita. Ajatelkaa Kyokoa lakaisemassa hiekkarantaa! Mutta niinhän Kyoko aina uppoutuu sijaistoimintoihin, kun pitäisi ratkaista joku tärkeä asia; menee ulos lakaisemaan ja jättää asiat vellomaan ilman ratkaisua. Tai kyllähän niihin ratkaisu ilmaantui, mutta millainen ?
Niin ja mitä Herra Yotsuya tekikään, Haah hah haaa !
Eikä Ibuki Yagami ole todellakaan turha hahmo, niin kuin Jiksi edellä väittää.
Ibuki ei ehkä ole henkisesti kovin kehittynyt, mutta aiheutti "wishy-washy Yusakulle" harmia ihan raivostukseen asti. Mutta Yusakun oma vika, olisi ryhdistäytynyt ajoissa. Toisaalta Ibuki auttoi ymmärtämään Kyokon menneisyyttä juuri niin kuin Jiksi mainitsi:  "Kyoko peilasi omia kokemuksiaan Yagamin ja Godain suhteeseen". Ettei vain Kyoko ollut vähän samanlainen nuorempana, mutta naiiviuttaan ( pullossa kasvatettu perheen ainut lapsi ). Siksi Kyokosta varmaan tuli niin "stubborn" ( suomeksi: junttura ).

[paavali-setä]

P.S.
Mariana: Älä suotta vertaa Inuyashaa ja Ranmaa Maison Ikkokuun. Niillä ei ole mitään tekemistä MI:n kanssa. Eikä minun mielestäni keskenäänkään. ( Paitsi ehkä erään Rumikon kautta )

[Jarkko Sikiö]

Minusta Mochiru Hoshisaton Living Gamessa on samanlaista lämpimän hauskaa tunnelmaa.

Pitänee joskus tutustua tuohon Living Gameen, viime vuosina olen vain ostanut niin vähän mangaa, ettei mikään pääse kovin korkealle ostoslistallani.

Mainitsemistasi Mitsuru Adachin töistä pidän kyllä kovasti ja jossain vaiheessa hyllyyn on tarkoitus lisätä Short Programin seuraksi muitankin herran sarjoja.

paavali-setä: Rinnastin Nozomun ja Yagamin vahingossa aikaisemmassa viestissäni. Tarkoitus oli siis sanoa, että Nozomu oli turha, koska hän oli vain yksi omituinen hahmo lisää ja toimi lähinnä Yotsuyan riitapukarina. Yagami oli huomattavasti keskeisempi hahmo, mutta loppujen lopuksi hänen tärkeytensä sarjan kannalta oli vähäinen, vaikka roolinsa olikin suuri. Sarjassa oli kuitenkin onnistuneita sivuhahmoja, jotka esiintyivätkin vain vähäisissä rooleissa. Sellaisena Yagamikin olisi voinut toimia.

[Hege]

Huh,huh, nyt se on tehty, MI on luettu läpi (urakkana kolmessa päivässä flunssan kourissa). Tarinahan nytkähti käyntiin varsin vauhdikkaasti, rakkaudentunnustuksia huudeltiin ensimmäisten satasten(sivuja) aikana ja ajattelin että tässä ei ainakaan junnata Ranman tapaan. Ensimmäinen tonni menikin kepeästi rallatellen, mutta sitten, vaikka vuodet kuluivat ja pientä kehitystä tapahtui, alkoi kerronta hyydyttää. Onneksi ajoittaista lisäpotkua ilmestyi antamaan mummo "Are you a man?" -tiedusteluillaan, sairaalaepisodi ym.

Kaikesta hyvästä huolimatta matkalla 2000-3000 alkoi pientä turtumista jankkaukseen ilmetä ja hukkasin juonessa välillä itseni pahoin (josko kuumeella osuutensa asiaan). Pitkät jaksot ilman mitään tietoa Kozuesta saivat minut muistelemaan epätietoisena oliko ero tapahtunut jossain keskustelussa ja jäänyt minulta huomaamatta kunnes Kozue taas ilmestyi paikalle.

Ja sitten vihdoin tänä aamuna loppusuora ja viimeiset reilut 400 sivua joiden aikana tarinassa tapahtui enemmäin kuin edellisessä tonnissa. Myönnettäköön että silmäkulmani kostuivat jonkin verran (nenän tukkoisuudella saattoi olla vaikutusta) varsinkin kun tärkeät sanat vihdoin lausuttiin.

Rakkaustarinoissahan on se ongelma, että kun pääpari saa vihdoin toisensa häviää tarinasta yleensä kaikki veto, sillä siihen hetkeenhän koko matka on tähdätty. Ja vaikka matkasta olisi voinut nipsaista kenties semmoiset 500 sivua pois niin MI rullasi tämän kerronnallisen "nollapisteen" jälkeen varsin ryhdikkäästi loppuun saakka.

Kaiken kaikkiaan varsin hyvä, joskaan ihan heti en lue uudestaan. Pistetään mangalistalla sijalle 2, Nausicaa ei kai mikään voi ykköspallilta tiputtaa.

[Jarkko Sikiö]

Huh,huh, nyt se on tehty, MI on luettu läpi (urakkana kolmessa päivässä flunssan kourissa).

Olisin voinut kuvitella, että muutaman päivän maratonina vedettynä lukukokemus olisi ollut erilainen kuin itselläni vuosien mittaan. Hauska kuitenkin nähdä, että tarina aiheutti täsmälleen samankaltaisia mietteitä ja tuntemuksia.

Uskoisin katsomattakin tietäväni, minne paikkeille tuo sivujen 2000-3000 puudutus osuu. Kyllähän siitä pääsee yli, kun se ei aivan kammottavaa ole, onpahan vain sellainen tarinanvenytyskohta.

Löytyykö tarinasta näin putkeen luettuna jotain lempikohtausta, joka olisi jäänyt erityisen hyvin mieleen?

[minnas]

 

[Hege]

No siinähän sitä tulikin jo samaa asiaa mainittua, ensimmäisenä mieleen tulee mummoepisodi, siinä uusi henkilö tuo sopivasti lisäpotkua ja naurulihaksen aktivoivia suorasukaisia kommentteja.
Toisena mieleen tulee lopun "Promise me... that even if it's by one day... you'll outlive me." Joka on sekä  että  henk. koht. tässä kohdassa vesihanat aukesivat.
Onhan siellä muitakin, Kentaron kanssa tapahtuvat (varsinkin automatka rannalle), Kentaron isän kanssa tapahtuvat, sairaala, kilpakosijoiden juomareissu...

Ja missä sitten olisi voinut leikellä... Juurikin tuo Domestic dispute, oletin että Nozomo olisi painokkaammin (kenties lopullisesti) vienyt Kozueta pois Godailta, eikä uuden merkityksettömän henkilön mukaantuonti näin myöhään sarjassa ole kovin hyvä idea.
Sitten on tämä Mitakan empivä morsio koirineen (siis vielä yksi empijä lisää... augh) ja Kyokon lomamatka Godain seuratessa.
Eräs ihmetyttävistä asioista oli Kentaron totaalinen häviäminen kuvioista jälkipuoliskolla.

Toinen rasittava jakso oli Yusakun potkut ja työskentely ravintolassa Kyokolta salaa, jolloin Yusaku päätyi naapureidensa kiristettäväksi. Ei kai kukaan voi oikeasti olla niin nyhverö?

Tätä en kokenut niin rasittavaksi, vaikkakin tuskailuvaihe (oliko se nyt sitten nyhveryyttä vai pelkoa kasvojen menettämisestä, työtehtävä kun ei ollut niitä hohdokkaimpia) olisi saanut olla hieman lyhyempi... loppuratkaisussa tiedon siirto aterian muodossa oli kyllä hupaisaa.