Herroja on monenlaisia. Suomenkielessähän on nykyään tuolle jopa pilkaava tai ironinen vivahde, toki ehkä sanajärjestykestä riippuen.
No joo. Armeijassa herroitellaan, pääministeriä tai presidenttiä herroitellaan tai rouvitellaan. Pilkkaavat tai ironiset vivahteet riippuvat asiayhteydestä ja lukijan/kuulijan tulkinnasta. Näissä nyt puheena olevissa tapauksissa suomenkielinen "herra" olisi ollut noin tsiljardi kertaa luontevampi vaihtoehto kuin englanninkielisen sanan istuttaminen antiikin kreikkalaisten suuhun suomenkielisessä tekstissä.
Jonkinlainen kielentarkistus olisi selkeästi hyödyttänyt eräitä muitakin Hiltusen töitä. Esim.
Laulussa yön lapsista venäjänkielisten sanojen translitteraatiot olivat muistaakseni pahasti pielessä.
Mutta albumi oli silti hyvä. Luin taannoin 90-luvun inkkarialbumit uudelleen. Niihin verrattuna Hiltunen on mielestäni kehittynyt myös piirtäjänä, vaikka anatomiavirheet ja ajoittainen jäykkyys eivät ole täysin kadonneet.
Sellaisenkin mielipiteen olen jo kuullut, että Hiltun pitäisi tässä vaiheessa keskittyä käsikirjoittamiseen ja jättää piirtäminen...itse en ehkä menisi ihan
niin pitkälle, mutta ei Hiltusesta virtuoosipiirtäjää taida enää kasvaa. No, eipä jokaisen kitaristinkaan tarvitse olla mikään hendrix.
Minulla ei ole silmää arvioida, toimisiko tämä selvästi mv-asuun suunniteltu sarjakuva väreissä. Jos toimisi, niin mahtaisiko tässä värien kanssa ja muutaman ruudun uudelleenpiirtämisellä jo olla potentiaalia jonnekin ranskankielisille käännösmarkkinoille? Antiikkiviihteelle tuntuu aina olevan kysyntää, ja Hiltusen realismi tarjoaisi hyvän vastapainon 300-tyylisille muinaisfantasioille.