Piinasin mestari Hiltusta kaiken maailman kysymyksillä
Porin sarjakuvajuhlien aikana, muutamaankin otteeseen.
Saamieni vastauksien joukosta mainitsisin Praedor-sarjakuvien maailman lähtöajatuksen. Hiltunen kertoi törmänneensä fantasiaviihteessä toistuvasti villin magian myrkyttämiin kaupunkeihin, joita verraten rauhallinen tai ainakin elinkelpoinen muka-keskiaikainen maaseutu ympäröi. Hän oli halunnut kokeilla tämän kuvion kääntämistä päälaelleen: Jaconiaa, vain tiukasti säädellyssä määrin maagista muka-keskiaikaista seutua, ympäröi hallitsemattoman magian tuhoama, näennäisen loputon Borvarian kaupunki. Hiltusella oli yksinkertainen mutta pätevä selitys sillekin, miten rannaton kaupunki vailla varsinaista maaseutua voi olla mahdollinen.
Olisin kirjoittanut tämän tekstin Praedor-keskustelusäikeeseen, jos olisin semmoisen löytänyt. Onko paikalla Praedorin ystäviä, joita huvittaisi aikansa ratoksi vertailla Jaconiaa ja Borvariaa yhdysvaltalaisen
John Josecon vuonna 2014 luomiin
Valyssiin ja Salamanstraan?
Salamanstra-sarjakuvalla ja Praedorilla on molemmilla vahvoja yhtymäkohtia Arkadi ja Boris Strugatskin Stalkeriin, jonka Hiltunen on nimennyt tärkeäksi innoittajakseen. Sitä en tiedä, mitkä ovat olleet Josecon välittömät esikuvat. Oman lukeneisuuteni rajat tulevat niin pian vastaan, että Salamanstraa kuluttaessani olen useita kertoja ajatellut: »Hei, tämähän on melkein kuin Praedorissa!»