Tolkienia ja Lucasta on huono käyttää esimerkkeinä kun molempien kieli on englanti, vaikka kirjoittaisivat mistä. Ja lainasanoja toki on kieli täynnä mutta silti minun, lukijan, silmään se tökkäisee, enkä näköjään ole ainoa, joten sanavalintana se on ongelmallinen (sitten kun kyseistä albumia luetaan 200 vuoden kuluttua niin tilanne voi olla toinen). Ja periaatteessa lordin voin antaa mennä mutta "sir" on ihan oikeasti huono sanavalinta jos albumin ei ole tarkoitus olla pastissi angloamerikkalaisista antiikkikuvauksista (ehkä se on, olen vain nopeasti selannut sen mutta en ole lukenut tarkemmin).
Puhutteluista yleensäkin, on tietysti tekijän valinta esim. kuvata antiikin sotilaat linnamaisina korpijermuina ja antaa näiden puhua niin, ja kyllä se voi hyvinkin toimia. Toisaalta jos valittu tyylilaji vaatii muodollista ja monimutkaista puhuttelua niin minusta "se näyttäisi huonolta puhekuplassa" on huono selitys ohittaa tämä, koska ehkäpä sarjakuva on silloin huono muoto tähän tarinaan.
Enkä minä oikeasti ole edes mikään anakronismien kyttääjä tai autenttisuusnitku, mutta tuossa vähän aikaa sitten dumppasin eräänkin historiallisen romaanin joka periaatteessa sijoittui keskiaikaiseen Englantiin mutta kaikki henkilöt puhuivat, ajattelivat ja käyttäytyivät kuin olisivat suoraan 2000-luvulta...(Ken Follettin World Without End, raatimme ei suosittele)