Kirjoittaja Aihe: Petri Hiltunen  (Luettu 130086 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

VesaK

  • Avustava toimittaja
  • *
  • Viestejä: 15 811
  • Kuka mitä häh?
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #240 : 15.09.2011 klo 13:26:41 »
Tuleekohan tumma kuva lumituiskuineen toisen osan kanteen? Ykkösosan tapahtumiin se ei olisi edes sopinut.

Niinhän tässä kävi, että homma lähti paisumaan ja alkuperäisen kannen tapahtumat jäivät Anabasiksen jälkipuoliseen. Petri sitten loihti uuden kuvan ykkösosaan.
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

tertsi

  • Vieras
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #241 : 15.09.2011 klo 13:36:09 »
Eeppisissä kuvissa kulkusuunta on yleensä vasemmalta oikealle.

Taisteluissakin hyökätään yleensä samaan suuntaan. Hiltunen kapinoi ja kulkee vastavirtaan!


Hiltusen valitsema lukusuunnan vastainen kulkusuunta antaa vaikutelman raskaasta ja vaivalloisesta etenemisestä. Lurkerin esimerkkikuvassa hyökätään kepeästi ja iloisesti lukusuunnan mukaisesti.

Aivan oikea valinta Hiltuselta.

CryingBlueRain

  • Jäsen
  • Viestejä: 959
  • "Rapistuva natsikolossi etsii pelastajaa"
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #242 : 15.09.2011 klo 13:39:07 »
Voi olla että jossain maassa Hiltunen ei ole Hendrix-tasoinen piirtäjä, ehkä pitäisi enemmän puhua Albert Järvisestä, mutta kiistatonta piirtäjien eliittiä näillä lakeuksilla.

Pääasia ettei Hiltunen ole clapton-tason piirtäjä. Pari loistavaa albumia nuoruudessa ja sitten vuosikymmenet enimmäkseen keskinkertaisuutta...

Pohjois-Karjalan poikana Hiltunen lienee vaaramaiseman eikä lakeuden miehiä. Öhö öhö, että olenkin nokkela.

Pidän joitakin kotimaisia piirtäjiä Hiltusta parempina, mutta toisaalta Hiltusta huonompien piirtäjien luettelosta vasta pitkä tulisikin. Ja kyllähän Hiltun raskas viiva sopii näihin muinaisista tosimiehistä kertoviin tarinoihin kuin nyrkki vapaavalintaiseen paikkaan.

Sarjakuvakenttämme lyyrisistä atavisteista sekä Lukkarisen Hannulla että Hiltusen Petrillä tuntuu olevan yksi yhteinen ongelma: molemmat ovat taitavia kuvaamaan rosoisia miehiä, mutta naishahmojen kanssa on välillä haparointia.
« Viimeksi muokattu: 15.09.2011 klo 13:45:46 kirjoittanut CryingBlueRain »
Ilman kielioppia ja historiankirjaa
ei ole mitään,
yksitoista tyttöä, yksitoista pensasta
ei ole mitään.

CryingBlueRain

  • Jäsen
  • Viestejä: 959
  • "Rapistuva natsikolossi etsii pelastajaa"
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #243 : 15.09.2011 klo 13:40:24 »
Petri on selvästi laittanut hahmojen suuhun "omaa puhettaan" siis sellaista kieltä jota voin kuvitella tulevan hänen suustaan. Miksi? Tähän siis yritän palata lauantaina.

En pääse paikalle, joten olisin aidosti kiitollinen, jos jaksaisit lyhyesti referoida mitä Hiltunen vastasi.
Ilman kielioppia ja historiankirjaa
ei ole mitään,
yksitoista tyttöä, yksitoista pensasta
ei ole mitään.

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 16 644
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #244 : 15.09.2011 klo 13:49:09 »
Hiltusen valitsema lukusuunnan vastainen kulkusuunta antaa vaikutelman raskaasta ja vaivalloisesta etenemisestä. Lurkerin esimerkkikuvassa hyökätään kepeästi ja iloisesti lukusuunnan mukaisesti.

Aivan oikea valinta Hiltuselta.

Lännenfilmeissä vaelletaan tietty oikealta vasemmalle: länteen.

Jos Hiltusen kuvaama sotareissu on kannessa jo yli puolenvälin ja laahustetaan takaisin Assyrian läpi, niin silloinhan suunta on "oikein"...

CryingBlueRain

  • Jäsen
  • Viestejä: 959
  • "Rapistuva natsikolossi etsii pelastajaa"
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #245 : 15.09.2011 klo 13:53:12 »
Jos Hiltusen kuvaama sotareissu on kannessa jo yli puolenvälin ja laahustetaan takaisin Assyrian läpi, niin silloinhan suunta on "oikein"...

Jos ymmärsin tarinan maantieteestä yhtään mitään, tossa kohtauksessa ylitetään Taurusvuoristoa Kaksoisvirtainmaan ja Anatolian ylängön välillä. Eli tosiaan, idästä länteen vie siinä hopliitin tie.
Ilman kielioppia ja historiankirjaa
ei ole mitään,
yksitoista tyttöä, yksitoista pensasta
ei ole mitään.

JanneT

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 131
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #246 : 15.09.2011 klo 14:08:33 »
Jeff Smithillä muistan jossain luupäässä huiman pakokohtauksen, jossa viipotettiin tavan mukaisesti vasemmalta oikealle, kunnes kompastuttiin ja jatkettiin rämpimistä hitaasti metsässä oikealta vasemmalle. Mutta siinä kyse oli sarjallisista kuvista ja tuossa Sormusten Herrasta-esimerkissäkin on kyse oikeasti liikkuvasta kuvasta. Noissa alpparikuvissa kuitenkin ollaan yhdessä stillkuvassa keskellä ei-mitään eikä vasemmalla tai oikealla näy mitään mihin matkalle tai mistä tullaan. Vähän kuvien liike ehkä kevenisi peilikuvana, mutta sitäkin voi sitten perustella hyväksi tai huonoksi eli veikkaan että toimisi silti hyvin kummin päin vain.

Kyllähän noissa aakeissa taistelumarsseissa usein toinen osapuoli kuvataan liikkumassa vasemmalta oikealle ja toinen oikealta vasemmalle ilman sen suurempia ongelmia.

Jos kulkusuuntia ajattelee luku/katsomiskokemuksen kannalta niin itä-länsiajattelulla tuskin on elämykseen mitään vaikutusta, paitsi jos sattuu tällaisen metatason löytämään.
Kuvitukset       Sarjakuvat         Animaatiot       Käsikirjoitukset                 http://www.jannetoriseva.fi

Hamilkar

  • Jäsen
  • Viestejä: 467
  • "ph’nglui mglw’nafh Cthulhu R’lyeh wgah’nagl fhta"
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #247 : 15.09.2011 klo 22:41:55 »
Pidin albumista, mutta hopliitin ei mielestäni kyllä kuulu sanoa 'okei'.
(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Lurker

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 16 644
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #248 : 16.09.2011 klo 09:14:26 »
Jos kulkusuuntia ajattelee luku/katsomiskokemuksen kannalta niin itä-länsiajattelulla tuskin on elämykseen mitään vaikutusta, paitsi jos sattuu tällaisen metatason löytämään.

Omat lukukokemukseni ovat aina metatasoa. Miten muuten voisi ymmärtää mitään lukemastaan?

JanneT

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 131
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #249 : 16.09.2011 klo 09:54:57 »
Omat lukukokemukseni ovat aina metatasoa. Miten muuten voisi ymmärtää mitään lukemastaan?

Joo kyllähän tasot, jotka eivät välttämättä ole valmiiksipureskeltuja jokaiselle lukijalle voivat tuoda lisää syvyyttä teokseen ja aihepiirin tunteminen tietysti aina lukukokemukseen. Tätähän on jo klassinen, symboliikalla turboahdettu maalaustaidekin täynnä. Vaikea sanoa onko Hiltusen albumissa näitä tasoja kuinka paljon tarinassa tai visuaalisessa ilmeessä läsnä esimerkiksi kulkusuunnissa tai jossain muussa. Oliskos tuossa kysymyksentynkää Hiltuselle?
Kuvitukset       Sarjakuvat         Animaatiot       Käsikirjoitukset                 http://www.jannetoriseva.fi

[kivi]

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 570
  • Akvaarious.
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #250 : 16.09.2011 klo 10:29:49 »
Hiltusen valitsema lukusuunnan vastainen kulkusuunta antaa vaikutelman raskaasta ja vaivalloisesta etenemisestä. Lurkerin esimerkkikuvassa hyökätään kepeästi ja iloisesti lukusuunnan mukaisesti.

Aivan oikea valinta Hiltuselta.

Ainahan kirjan kansissa kuljetaan lukusuuntaa vastaan. Se pysäyttää kirjojen kansia kaupassa katselevan selaajan, ja lukusuunnan vastaisen kuvan huomioarvo on yli kaksinkertainen lukusuunnan myötäiseen verrattuna.

Tätä voidaan käyttää myös sarjakuvan sisällä. Oikeanpuoleisella sivulla on (meikäläisittäin lukien, ei japanilaisittain) suurempi huomioarvo siksi että se tulee ensin näkyviin, on läsnä koko vasemman sivun lukemisen ajan, ja poistuu viimeisenä - tämän vuoksi oikean sivun oikeassa alalaidassa pitää koko ajan olla jotain mikä kutsuu kääntämään sivua - mutta oikean sivun suurempi huomioarvo johtuu myös siitä, että tasapainoisessa taittosommittelussa liikesuunta on aina aukeaman keskelle, jolloin oikean sivun liikesunta on luonnollisimmillaan ollessaan lukusuuntaa vastaan.

Kivi

OM

  • Galleriataiteilija
  • Viestejä: 2 303
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #251 : 16.09.2011 klo 10:37:29 »
No niin. Lupasin palata Petri Hiltusen uuden albumin nähtyäni kirjakaupassa.
Ensiksikin plussaa siitä, että oli kovissa kansissa. Oli jotenkin juhlallisen tuntuinen kädessä, kun oli kovaa sormien välissä ;).

Pidin kovasti albumin pikku-tarkasta piirrosjäljestä, joka näkyi  esimerkiksi sotilaiden haarniskoissa ja muissa yksityiskohdissa.  Varjostukset hahmoissa olivat erinomaiset. Hahmoihin saisi elävyyttä vieläkin enemmän käyttämällä eri vahvuisia viivoja esimerkiksi vaatteiden laskoksissa, kasvoissa ja muissa teknisissä yksityiskohdissa. Albumissa tarinaa vietiin eteenpäin miellyttävällä ruutujaolla. Mukana oli myös joukko isompia panorama ruutuja, jotka toivat esille vaikuttavaa tila efektiä.
Petri Hiltusella on taito pitää hahmot tunnistettavan näköisenä lähes koko albumin ajan, joka on merkki erittäin lahjakkaasta piirtäjästä. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, pidän Hiltusen historiallisista tarinoista. Perti Hiltusella on kyky tuoda hirtoriallisia tarinoita nykyaikaan mielenkiintoisella ja historiaa kunnioittavalla tyylillä. Tässä  albumissa pystyi aistimaan antiikin tuoksun tuhansien vuosien takaa.
 Pidin myös siitä, että monessa ruudussa oli hallittua dramatiikkaa. Joistakin ruuduista mieleeni tuli loistavan Burne Hogartin tyyli. Hogartin useissa ruuduissa on hallittua tilan käyttöä niin, että yhdessä ruudussa oli meneillään jopa 3 dramaattista action kohtausta ja silti ruutu on ehyt kokkonaisuus joka pysyy hyvin hallittuna.

Mielenkiintoinen albumi ja hyvin toteutettu.
Hintaa näytti olevan kirjakaupassa 16 egee. Ei minusta paha hinta. paperin laatu ihan kohtalaista. Ei kuitenkaan parasta mitä olisi voinut käyttää. Mutta kaikki extra maksaa.
« Viimeksi muokattu: 16.09.2011 klo 10:51:52 kirjoittanut Orjan May »

pertti jarla

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 981
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #252 : 17.09.2011 klo 16:53:06 »
Kuvittajana aiemminkin varmaa jälkeä tehnyt Hiltunen on nyt kyllä nytkähtänyt uudelle levelille. Ehkä pohjana olevan tarinan suuruus on inspiroinut. Kuvissa on tekijän aiempiin albumeihin verrattuna vielä enemmän syvyyttä, suuruutta ja spektaakkelia. Hahmoilla tosiaan on omat, tunnistettavat kasvonpiirteensä, muu olisikin tämän laajuisessa stoorissa kohtalokasta. Pitkän kertomuksen mutkat on sovitettu ruutukerronnaksi sujuvasti ja selkeästi. Anabasiksen ensimmäinen osa on paras lukemani kotimainen seikkailusarjakuva.
Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti

Tina DeMona

  • Pervo Örvelö
  • Avustava toimittaja
  • *
  • Viestejä: 1 646
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #253 : 18.09.2011 klo 01:51:11 »
No niin. Jos tämä näille raukoille rajoille johonkin myyntipisteeseen joskus maailmassa ilmestyy, se on kyllä pakko-ostos.

Reima Mäkinen

  • Avustava toimittaja
  • *
  • Viestejä: 9 470
Vs: Petri Hiltunen
« Vastaus #254 : 19.09.2011 klo 14:47:02 »
tämän vuoksi oikean sivun oikeassa alalaidassa pitää koko ajan olla jotain mikä kutsuu kääntämään sivua -
Hienoa että jaksat kirjoitella näitä auki täällä. Petri esittää muuten aivan loistavan poikkeuksen tuohon "sääntöön" Anabasiksen sivulla 15.

Pidin albumista, mutta hopliitin ei mielestäni kyllä kuulu sanoa 'okei'.
Oma suosikkini on "Älä jaksa, Ksenofon!"  :)

Ketjussa esittämäni arvailu kirjan nimisivun kuvanostosta meni oikein. Petri itse olisi mieluummin vaikka piirtänyt uuden kuvan siihen jos olisi tiennyt moista tarvittavan. Nyt alkuun läntättiin kuva väsyneestä ja surullisesta (ruuminkieli!) miehestä. Kannen ratkaisu oli sitä vastoin Petrin mukaan tarkoin harkittu. Kysehän on vetäytymisestä eikä hyökkäyksestä. Puhuimme tästä Petrin kanssa ennen haastattelua ja totesin että populaarikulttuuri on totuttanut meidät näkemään tiettyjä kaavamaisia ratkaisuja ja kuvia. Jos joku tekee muulla tavalla, vaikka kuinka harkiten, yleisön ensimmäinen (ja usein ainoa) tulkinta on että kyseessä on moka.

Sarjakuvissa, kuten kirjoissa kyse on kirjoitetusta kielestä. Molemmissa joutuu tekemään samankaltaisia valintoja. Sarjakuvissa on vain vähemmän tilaa.  
 En ollenkaan ymmärrä mitä tarkoitat tuolla. Suomen kirjakieli on siitä hyvä
Puhun nyt vain tosiaan siitä millaisen ongelman tai ongelmien kanssa itse olen paininut. Nykykielellä (nykyään) sanoisin esimerkiksi: Siskosi pyysi tuomaan tämän. Sata vuotta sitten olisin sanonut: Sisarenne pyysi (minua) toimittamaan tämän (teille). Tai: Sisarenne pyysi minua katsomaan että saatte tämän. Tai: Sisarenne uskoi haltuuni tämän teille toimitettavaksi. Eikä tuossa ole vielä edes mainittu nimeltä kumpaakaan tavaran saajaa tai lähettäjää, mikä sopisi minusta paremmin kuin hyvin sen aikaiseen kieleen ja tapaan puhua.

EDIT: Minustakin lyhyt kieli on hyvää, mutta koska sarjakuvassa pitää varoa tautologiaa, nurkan takana vaanii tylsyyden vaara. Siis jos valitsee aina sen lyhimmän tavan ja sanan.

Petrin kanssa kieliasiaa ei valitettavasti sitten keritty kuitenkaan hirveästi puida. Oli vain tunti aikaa ja innostuimme puhuman enemmän kirjan sisällöstä.  :) Hän kertoi kyllä harkinneensa eri vaihtoehtoja. ” mielestäni lordi on suomenkieltä, lord englantia. Nykyään kirjoitetaan sotalordeista eri puolella maailmaa ja vaikka Lord of the Rings on käännetty sormusten herraksi, on Lord Voldemord suomennettu lordi Voldemortiksi. Voin olla väärässä, voi olla ettei se ole suomea. Siinä tapauksessa pahoittelut.”
Voin tässä vielä vahvistaa että sana löytyy esimerkiksi Nykysuomen sivistyssanakirjasta (SKS 1979).
Ja on ilmaisujakin: herra, valtias, hallitsija, majesteetti, ylhäisyys, teidän korkeutenne jne.
Joista suurin osa on tosiaan huomattavasti kankeampia (ja pidempiä) kuin lordi…

Itse pidän täysin tarpeettomana kehittää jonkinlaista koukeroista pseudokieltä kuvaamaan kohteliaita ilmaisuja
Jep. Rajansa kaikella. Kirjakielestä mulla vaan tulee aina mieleen Kaurismäen elokuvien dialogi, joka ei ole mitenkään koukeroista, mutta tuntuu toisaalta olevan valovuosien päässä puhekielestä (tai vaikkapa siitä miten sotajermut keskustelevat keskenään).
Rajansa on myös sillä kuinka paljon aikaa kukin käyttää dialogin hiomiseen. Kaikilla ei ole tähänkään Aku Ankan toimituksen resursseja. Aiemmin viittasin siihen että jokainen varmasti valitsee kuitenkin mielestään parhaan ratkaisun eikä kaikkia voi miellyttää koskaan. Mulla muuten vaikuttaa yllättävän paljon ihan assosiaatiot eli se millaiseen kieleen olen missäkin törmännyt. Uskon että se on näin muillakin. Jotkut sanat tai ilmaisut on mielessäni spoilattu ja jotain toista puheenpartta  saatan taas digata ja haluta viljellä ihan muuten vaan.
« Viimeksi muokattu: 19.09.2011 klo 14:51:54 kirjoittanut Reima Mäkinen »
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson