mutta kyllä nuo ovat parhaita suomalaisia seikkailusarjakuvia kokonaisuudeltaan, mihin olen törmännyt.
Ei pelkästään parhaita, vaan lähestulkoon ainoitakin.
Historiallisesta seikkailusta en saa Hiltusen ja (itsetarkoituksellisen kehnojen) Suomi-korkkarien ohella kuin kolme esimerkkiä mieleeni:
Kari Suomalainen teki albuminakin julkaistun sarjakuvaversion Topeliuksen "Välskärin kertomuksista". Suomalaiset miekkamiehet 30-vuotisen sodan pyörteissä on aihe, johon joku nykypolvenkin kunnianhimoinen piirtäjä voisi tarttua.
Ilpo Koskela piirsi 80-luvun lopulla monta jaksoa tyylikästä suomalais-virolaista gangsteridraamaa "Aleks Revel". Ajankuvaus (1930-luvun alku) oli niin taitavasti tehtyä, että hämmästyin suuresti kuullessani Koskelan olevan ammatiltaan graafikko eikä historiantutkija. Aleks Revel on lähin suomalainen vastine Corto Malteselle, mitä tulee mieleen.
Ilpo Lagerstedtin käsikirjoittama ja P.A. Mannisen piirtämä Toinen ristiretki ilmestyi albumina joskus 80-luvun puolivälissä. Kunnianhimoinen mutta epäonnistunut tarina kertoi 1200-luvun Suomesta. Verta ja suolenpätkiä piisasi kuitenkin yhtä paljon kuin Hiltusen stooreissa konsanaan (ihmekös tuo, kun Misantrooppi-Manninen oli piirtäjänä). Muistan vieläkin Toni Jerrmanin arvostelun: "Olipas tylsä. Veri kyllä lensi kun Baldar ja Valdar vähän seikkaili". Ristiretkiajan melskeet Pohjolassa ovat aihe, josta saisi kyllä enemmänkin ja parempia sarjakuvia tehtyä.
Manninen piirtää nykyisin Tähtivaeltajaan Ellen Lendor -sarjaa, joka on kai ainoa kotimainen miekka- ja magia -vaihtoehto Hiltusen Praedoreille. Itse tykkään Mannisen tekeleestä enemmän.
Sitten on tietysti Veikko Savolaisen legendaarinen Joonas 1950 - ja 60-luvuilta. Näitä sanoma- ja aikakauslehtistrippejä on sittemmin julkaistu albumeinakin. Mainioitahan ne ovatkin - Savolainen hallitsi yhtä hyvin kummituskartanoaiheet, film noir -tyylin jännityksen kuin avaruusoopperankin!
No niin, anteeksi, lipsuin irti aiheesta. "Laulu yön lapsista" on ensivilkaisun perusteella lupaava - saattaa osoittautua Hiltusen parhaaksi tähän mennessä, ja silloin puhutaan kyllä jo jonkinlaisesta laadusta!
"Ontoissa Kukkuloissa" H. osoitti osaavansa panna myös Suomen historiaa ja kansantarustoa poikki ja pinoon. Mahtaakohan mies joskus palata kotimaisiin aiheisiin? Miksi hänen oikeastaan pitikään lähteä Jaconiaan, Skotlantiin tai preerioille saakka? Kyllä Suomenkin historiasta tai nykyisestä lähiötodellisuudesta löytyy aineksia kauhulle, toiminnalle ja taistelukohtauksille...