Heips,
Petri Hiltusen graafinen tyyli on helposti tunnistettavissa aina kun uusi albumi tulee ulos. Vaikka hän onkin tarinan kertojana ja piirtäjänä erinomainen, olisi hyvä jos taiteilija kokeilisi piirtää käyttäen erilaisia tekniikoita ettei toisteta samaa kaavaa ja tyyliä aina uudestaan ja uudestaan. Minusta hänen useissa albumeissa piirostyyli on melkolailla samanlaista ja hänelle ominaista. Esimerkiksi hiuksetkin voi piirtää ja tussata monella eri tapaa. Hienoa graafista viivaa ja ruutujen käyttöä kuitenkin Hiltusella.
Alla lainaus netistä löytämästäni Petri Hiltusen albumin arvostelusta:
"Hiltunen hallitsee länkkärin ja seikkailun lajityypit, mutta ei saa kohtauksia toimimaan. Hahmot ovat tarkoituksella yksiulotteisia, mutta juuri persoonallisuus ja psykologisuus voisi tuoda tarinoihin kaivattua jännitettä.
Strippimuoto on pakottanut kuvat ahtaiksi, mitä Hiltunen itsekin valittelee esipuheessaan. Jälkimmäisessä tarinassa mittasuhteet heittelevät. On tainnut tulla konkarillekin kiire."-Lainaus Perti Hannini KESKISUOMALAINEN 22.5.2008
En ole samaa mieltä mitä tuossa artikkelissa sanottiin.
Hiltusen valtit ovat ennenkaikkea tarinan kerronnassa. Useat hänen albumeistaan ovat kiinnostavia siksi, koska Petri tekee tärkeää tausta työtä ja perehtyy aiheeseensa intensiivisesti.
Jotta omiin sarjoihinsa saisi uutta syvyyttä taiteellisesti, sen voisi toteuttaa kokeilemalla esimerkiksi uusia työvälineitä. Käyttääkö Petri Hiltunen rastereita? Siinäkin olisi elementti, joka parantaisi sarjakuvan ilmettä. Itse en osaa oikein tota rasteri hommaa niin hyvin. Täytyypi kokeilla joskus.
Esimerkiksi Jean Giraud käyttää piirtäessään Blueberryä siveltimiä. Kun hän tekee nimellä Moebius silloin työvälineenä on kynät (esimerkiksi Rotringin tekninen täytekynä). Tuolla kynällä hän teki albumin 40 days dans le desert.