Noh. Eipäs mennä henkilökohtaisuuksiin Harri.
Minut näemmä ymmärrettiin väärin. En vastusta uudistuksia. En kuitenkaan usko, että koko ajan, aina vain ja jatkuvasti voidaan mennä eteenpäin. Monissa asioissa otetaan hirvittäviä harppauksia taaksepäin, koska ei tyydytä siihen mitä on vaan halutaan muuttaa jotakin.
Edistystä on oltava ja sarjakuvat on vielä nuori ja kehittyvä taiteen laji. Minun mielestäni on kuitenkin turha väittää, että nämä "taiteellisemmat" sarjakuvat olisivat jotenkin edistyneempiä, kuin perinteiset tarina ja henkilö vetoiset sarjakuvat. Minusta on faktaa, että mukaansa tempaavan ja kauniisti kuvitetun sarjakuvan tekeminen on haastavampaa, kuin jonkin modernin "taide" jutun vääntäminen. Toki jotkut näistä "taidesarjakuvista" ovat upean näköisiä jne., mutta jos sarjakuvasta puuttuu tarina, niin mitä järkeä niisä kuvissa on? Tai siis toki kauniita kuvia katselee mielellään, mutta eihän sellaista voi lukea. Sitä voi selailla, katsella ja ehkä jopa ihastella. Onhan sitä olemassa taidealbumeita.
Nyt kaikki luonnollisesti luulevat että luen vain Väiskiä ja Akua. En lue. Luen kaikenlaista sarjakuvaa Barksista ja Rosasta Marvelin kautta Mangaan ja sieltä taas Dilberttiin josta heilahdamme Luupäiden kautta P.A Manniseen. Mannisesta hortoilemme vielä Alan Mooren luokse. Mielestäni kaikesta edellämainitusta löytyy taidetta ja tarinaa. En ymmärrä miksi joku haluaisi vain puolikkaa, eli pelkän taiteen.
En rupea nimeämään mitään näistä minun mielestäni Taidetta taiteen vuoksi sarjakuvista (en edes muista monenkaan nimeä), koska minun mielestäni ei ole minun asiani ruveta pilkkaamaan mitään tiettyjä sarjakuvia tai taiteilijoita ja sitä paitsi minun mielipiteeni ei ole yhtään sen painavampi, kuin kenenkään muunkaan. Sama pätee tietysti myös toisin päin. haluaisin vain kysyä, että ovatko esimerkiksi sellaiset sarjakuvat edistystä, joissa hahmoja ei ole osattu kunnolla piirtää samanlaisina joka ruutuun, tekstit eivät meinaa millään mahtua puhekupliin ja "juoni" on vähintäänkin häilyvä. Tällaisiinkin olen törmnnyt... virallisissa ja laajalle levinneissä lehdissä.
Kokeileva sarjakuva on hyvä juttu (esim. Dark Knight Strikes Again on kuvitukseltaan ja kerronnaltaan todella persoonallinen ja sekava, mutta kuitenkin juonellinen, harkittu, älykäs ja tyylikäs kokonaisuus), mutta mielesäni kaikkea uutta ja ihmeellistä ei kannata ottaa hymyssä suin vastaan.
Muistanpahan erään jutun muusikosta jota kriitikot kehuivat aina aivan mielettömästi. Muusikko itse ei pitänyt itseään mitenkään merkittävänä. Erään kerran hän teki kokeen ja levytti omasta mielestään todella surkean levyn... ihan tahallaan. Ja taas kriitikot ylistivät kilpaa uutta mestariteosta... eli pitää olla kuitenkin valikoiva sen taiteen suhteen, koska joukossa on ihan oikeasti niitä, jotka nauravat partaansa ja kierivät lattialla, kun kansa hurmoksessa ylistää, että "Oo, jannu on nero".
