Azumanga daioh

[rama]

Ääniefektien korvaamattomuudella ei ole itseisarvoa; se puolustaa paikkaansa vain silloin, kun korvaaminen vahingoittaisi sarjakuvan dynamiikkaa ja/tai ulkoasua (ja joskus ei silloinkaan). Tässä tapauksessa se tekee kuitenkin lähinnä päinvastaista, kun samoihin ruutuihin on ahdettu sekä efektit että käännökset - joista ensimmäiset eivät palvele mitään tarkoitusta.

Olen tästä tasan eri mieltä. Lähes kaikissa taidolla piirretyissä sarjakuvissa efektit ovat olennainen osa kuvan suunnittelua ja sen tasapainoa. Eikä tarvitse mennä edes Hiroaki Samuran kaltaisten nerojen töihin nähdäkseen tämän...

[PTJ Uusitalo]

Niinhän minä juuri pääsin sanomasta - silloin kuin efektien korvaaminen vahingoittaisi sarjakuvan ulkoasua.

Mutta en siltikään näe, mitä tarkoitusta alkuperäiset efektit palvelevat esimerkiksi tässä stripissä. Mitä muuta ne tekevät kuin vain stripistä ahtaamman näköisen ja epätasapainoisemman, pilaten mangakan tekemän huolellisen yleisilmeen?

[rama]

Niinhän minä juuri pääsin sanomasta - silloin kuin efektien korvaaminen vahingoittaisi sarjakuvan ulkoasua.

Mutta en siltikään näe, mitä tarkoitusta alkuperäiset efektit palvelevat esimerkiksi tässä stripissä. Mitä muuta ne tekevät kuin vain stripistä ahtaamman näköisen ja epätasapainoisemman, pilaten mangakan tekemän huolellisen yleisilmeen?

Sanoit

Ääniefektien korvaamattomuudella ei ole itseisarvoa; se puolustaa paikkaansa vain silloin, kun korvaaminen vahingoittaisi sarjakuvan dynamiikkaa ja/tai ulkoasua (ja joskus ei silloinkaan).

...mutta mielestäni lähes kaikissa muissa paitsi strippisarjakuvissa ääniefektien korvaamattomuudella kuvan olennaisena osana nimenomaan on itseisarvo (ensimmäinen esimerkkisi esimerkiksi on kuvan suorastaan järkyttävää raiskausta).
Hmm, tuntuu kuin käytännössä päätyisimme samaan johtopäätökseen vaikka teoriassa olemme täysin vastakkaista mieltä...

[PTJ Uusitalo]

Yonkoma on yonkomaa, mutta niidenkin ulkopuolella on monia tapauksia joissa ääniefektin korvaaminen ei millään tavalla vahingoittaisi kuvaa - Samurat ja muut maalataan-efektit-osaksi-taustoja -tapaukset ovat tietysti näiden ulkopuolella. Loppujen lopuksi ei ole niinkään ihmeellistä, että nykyään esimerkiksi fanikääntäjillä riittää tähän pieteettiä (esimerkki), mutta kustantajilla ei - jälkimmäinenhän pääsee siinä helpommalla ja halvemmalla.

Tavallaan nyt kun Tokyopopin lanseeraama mangankustannuskäytäntö ("100% autenttista, mihinkään ei ole koskettu") on korvannut 90-lukulaisen "muokataan kaikki siihen pisteeseen asti ettei lukija edes huomaa lukevansa käännössarjakuvaa" -käytännön on tässäkin asiassa koettu ehkä tiettyä mielipiteenvaihtumista.

Loppujen lopuksi tämä viestittää seuraavaa: kun ihmiset pyytävät kustantajilta, ettei alkuperäisiin efekteihin koskettaisi, olisi hyvä myös perustella ja antaa vinkkejä siihen millaisissa tapauksissa tämä ei ole tarpeellista. Esimerkiksi Azumangan suhteen, koska nuo kanat olisi ihan yhtä hyvin voinut pyyhkiä ylikin noilta valkoisilta taustoilta ja asetella kssh ksshit ja loiskikset niiden tilalle. Jossain toisessa tapauksessa tilanne taas voisi olla aivan toinen.

[alkimohap]

Mutta en siltikään näe, mitä tarkoitusta alkuperäiset efektit palvelevat esimerkiksi tässä stripissä.

Tuossa minäkin korvaisin alkuperäisefektit, sillä sen luulisi onnistuvan suht siististi.

Loppujen lopuksi tämä viestittää seuraavaa: kun ihmiset pyytävät kustantajilta, ettei alkuperäisiin efekteihin koskettaisi, olisi hyvä myös perustella ja antaa vinkkejä siihen millaisissa tapauksissa tämä ei ole tarpeellista. Esimerkiksi Azumangan suhteen, koska nuo kanat olisi ihan yhtä hyvin voinut pyyhkiä ylikin noilta valkoisilta taustoilta ja asetella kssh ksshit ja loiskikset niiden tilalle.

Tässä se kova pähkinä purtavaksi suomentaja-graafikolle (jonka olisi hyvä olla myös mangaa harrastava ja tutkiva sarjakuvantekijä ). Sama strippi, jonka mainitsin aiemmin. Tuossa nuo klopiksi ja tumpsiksi suomennetut ovat minusta jo enemmän piirrettyjä kuvia kuin kirjoitusta. Siksi ei edes tarvitse osata japania, jotta hauskuus välittyisi.

Mitä em. esimerkille tekisi? Siinä vaikuttaa totisesti sekä se, miltä efekti kuulostaa japaniksi, että se, millä tavalla ne japanin tavumerkit on piirretty ja vielä lisäksi kuva, jossa Chiyo-chan lyö otsansa jakkaraan. Vasta, kun nämä kolme on tutkittu, voimme tietää, millainen klop on kyseessä, ja miten sitä kannattaisi lähteä suomeksi esittämään, jos kannattaa. Taidetta. Vaikutelma olisi suomeksi pakosta erilainen, vaikka alkuperäistä typografiaa ja efektikuvan muotoa kuinka yrittäisi matkia, kun kirjoitusmerkkejä tulee eri määrä ja ne ovat eri muotoisia. Siis ulkoasu muuttuu väistämättä jonkin verran. Saako suomenkielisestä kehitelmästä sellaisen, että se välittää alkuperäisen vaikutelman riittävän hyvin vai olisiko parempi riipustaa suomennos pienellä vaikka niin, että se olisi mahdollisimman luonnollisen näköinen osa alkuperäistä efektiä? Veikkaan, että jälkimmäinen on se järkevä ja riittävän toimiva ratkaisu. (Kana-merkit, etenkin tuossa esimerkissä käytetyt katakanat, sopivat muutenkin kuvalliseen kikkailuun paremmin kuin latinalaiset aakkoset.)

Pääidea: tässä kohtaa se, pitääkö efekti kääntää vai ei, riippuu minusta enemmän efektistä kuin sarjasta, jos tuon PTJ Uusitalon pointin tulkitsee niin, että Azumangan kaikki efektit voisi kääntää, koska ne ovat yleensä valkoisella pohjalla ja siksi helposti editoitavissa.

[PTJ Uusitalo]

Vaikutelma olisi suomeksi pakosta erilainen, vaikka alkuperäistä typografiaa ja efektikuvan muotoa kuinka yrittäisi matkia, kun kirjoitusmerkkejä tulee eri määrä ja ne ovat eri muotoisia. Siis ulkoasu muuttuu väistämättä jonkin verran.

Eittämättä, mutta kysymys kuuluukin - kumpi on lukijalle tärkeämpää mangassa, mahdollisimman paljon alkuperäisen kaltainen ulkoasu vai sen luettavuus? Kääntämättömät kanat antavat joka tapauksessa lukijalle hyvin vähän, jos hän ei osaa japania. Onko niiden lukukokemusta häiritsevä vaikutus suurempi kuin niiden korvaamatta jättämisestä saatava hyöty?

[Jonir]

Köh, miksi, oi miksi he ovat vaihtaneet ykkösosan hyvän kääntäjän kakkososan keskinkertaisuuteen? 2-osan kääntäjä seviytyy kyllä hyvin sanaleikeistä mutta puhe on kangertelevaa eikä kuulosta likimainkaan normaalilta puheelta paikoitelleen.
1-osan puhe taas sopi niin hyvin nuorten naisten suuhun, harmittaa että tämäkin piti nähdä....

[PTJ Uusitalo]

Antti varmasti ilahtuu saadessaan kuulla, että hänestä on näin moneksi!

Minusta kakkososan lauseet eivät olleet useinkaan niin tönkköjä kuin ykkösosassa. Luemmekohan varmasti samaa sarjaa?

[Jonir]

"Lupin IIIn Rakastettu Fujiko." 
Tuo "Rakastettu" ei oikein sovi siihen miltä Tomon ilme näyttää. Tämä repliikki ylittii jopa myötähäpeän kynnyksen.

Osakan aivastus on sentään taas käännetty hilpeästi joten ei kai se aika kakkososan kanssa ihan hukkaan mennyt.

[Lizzie McGuire]

Mielestäni tämä Azumanga Daioh on hyvä sarja, ainakin siitä päätellen, kun olen lukenut sitä yhden mangapokkarin myötä.
Ensimmäinen pokkari oli hervottoman hauska, mutta tiedä muista, kun en ole jaksanut ostaa tai lukea. Hyvä, että Azumangaa alettiin julkaista mangana, suomenkielisenä. Animeita Azumangasta en ole katsonut, mutta luulen, että yhtä hauskoja nekin ovat.

[PTJ Uusitalo]

"Lupin IIIn Rakastettu Fujiko."

Uuh, itse asiassa juuri tuossa repliikissä olikin kirjoitusvirhe. Siinä lukee "Lupin III rakastettu Fujiko Mine"... Sääli.

Mutta minusta ilme sopii oikein hyvin; Tomohan on siinä nolona tunnustaessaan idolinsa. Kukapa nyt Fujikolle vetäisi vertoja?

[prankster wankster]

Kuuntelin pitkään ihmisten hypetystä tästä sarjasta. En ole juurikaan tutustunut japanilaiseen huumorisarjakuvaan, joten olin innoissani. Kuulema hillitön! Uniikki!

Vastustan kiusausta enkä latele mitään erityisen loukkaavaa ja julkaisukelvotonta.

Olen "nauttinut" kyseisestä sarjasta yhden animejakson ja noin puolikkaan mangapokkarin verran. Lisäksi tietenkin on tullut luettua netistä yksittäisiä strippejä ja yritinpä vielä muuttaa asennoitumistani ensimmäisellä sivulla postattuun näytelinkkiin.

Anime loksautti leukani auki. Siis tämä on hauskaa? Missaanko jotain? Selitykseksi ei kelpaa ymmärtämättömyyteni japanilaisesta viihteestä/nuoren elämästä/huumorista (väitän nauraneeni vuonna 1994). Ruudulla hahmot vääntelivät naamojaan ja raivostuttavat hahmot lauloivat raivostuttavia lauluja kerrassaan raivostuttavalla äänellään. Tajusin sen verran että hahmot ovat stereotyyppejä ja että vitsit rakentuvat heidän varaansa (kuten niin usein strippisarjakuvissa on tapana). Mutta miksi nauraisin raivostuttavalle* hyperaktiiviselle hahmolle joka lässyttää. Ja lentelee hiussaparoillaan. Ihan kivaa ja kekseliästäkin ajoittain, muta että hauskaa?

Manga ei ollut sen kummempi. Ongelmana on se, että minä en näe mitään vitsiä. Näen hahmoja jotka käyttäytyvät typerästi, mutta se typeryys on tylsää. Minun mielestäni huumori rakentuu oivaltamiselle, ja tätä oivaltamista ei sarjassa ole.

*laske montako kertaa käytin termiä "raivostuttava"

[Jonir]

Ei se varsinaisesti olekaan "iskee kirveellä jalkansa irti- hah hah haa" -hauskaa, vaan sellaista lämminhenkistä tunnelmointia joka sattuu olemaan Strippi-muodossa.  Sarja vaatii oikean mielentilan mutta silloin se on todella hauska eikä haittaa vaikkei sarjan kanssa naura samalla tavalla kuin esim. Karvisessa.

Hyvä sarjakuva, mutta suomenkieliseen kolmososaan vaaditaan pikaisesti se parempi suomentaja.

[Jampam]

Ongelmana on se, että minä en näe mitään vitsiä. Näen hahmoja jotka käyttäytyvät typerästi, mutta se typeryys on tylsää. Minun mielestäni huumori rakentuu oivaltamiselle

Toivottavasti oivallat Azumangankin vitsit vielä jonakin päivänä . Itse olen nauranut niiden kanssa useampaankin otteeseen.

"Lupin IIIn Rakastettu Fujiko." 
Tuo "Rakastettu" ei oikein sovi siihen miltä Tomon ilme näyttää. Tämä repliikki ylittii jopa myötähäpeän kynnyksen.

Rakastettu-sanaa viitannee siihen, että Lupin III -sarjan hahmo Lupin III rakastaa Fujikoa. Ei siis siihen, että Lupin III -sarjan Fujiko-hahmo olisi yleisesti fanien keskuudessa rakastettu. Vai tarkoititko, että sana ei tässäkään merkityksessä sovi Tomon ilmeeseen? En kykene samaistumaan näin voimakkaaseen tuntemukseen, kun omasta mielestäni kuulostaa erittäinkin hyvältä käännökseltä. Moni kun ei välttämättä tunnistaisi hahmoa pelkän nimen perusteella, ja käännös kertoo luontevasti kaiken olennaisen muutamalla sanalla.

[PTJ Uusitalo]

Kuinka monen yonkoman otantaa olet tutkinut päästäksesi tuohon johtopäätökseen?
 Itseäni ainakin nimittäin kiinnostaisivat nuo aiemmin mainitsemasi yonkomat, joita on julkaistu länsimaissa Azumanga Daiohin "imussa". Onko niitä paljonkin, ja onko kukaan lukenut niitä? Suosituksia?

Lucky Star -manga on tosiaan täyttä tuubaa, kuten Jari jo sanoikin. Kyoto Animationilta sanottiin animeversion kakkoskauden olevan "erittäin epätodennäköinen", koska "materiaali vaati runsaasti parantelua tuotantovaiheessa." Eli ei siis ollut hauskaa.

Näitä imussa mukana tulleita yonkomia on julkaissut lähinnä ComicsOne. Esimerkiksi käyvät vaikkapa Tori Koro, joka sai ANN:n arvostelussa D:n ja pääsi sattuneesta syystä hiljattain kaiken englanniksi julkaistun mangan lukeneen Jason Thompsonin listalla surkeimmista mangoista sijalle 2. Toinen esimerkki voisi olla Cosplay Koromo-chan, joka henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan on aika hiton surkea esitys. Olikos näitä nyt edes muita? Mutta joka tapauksessa tuskinpa nämä edustavat edes sitä huonointa päätä, miksi niitä muuten olisi vaivauduttu Jenkkilän kamaralle rahtaamaan.

Asiasta kymmenenteen, arvostelu valmistuu hiljalleen. Jännää, että yhdessäkään toistaiseksi julkaistussa sellaisessa ei ole kommentoitu suomennosta juuri millään tavalla... Mitä nyt vähän mainittu sovittamisesta tai ilmoitettu, että "Ensimmäistä osaa vaivaa kuitenkin käännöksen epätasaisuus. Tekstissä on lukuisia oivallisia oivalluksia ja ilmeikkäitä ilmauksia, mutta myös tiettyä epätasaisuutta ja kankeutta." (Juho Kangasmaa, Japan Pop) - ja sekin vain toisessa mielipiteessä eikä itse pääarvostelussa. Tsk tsk.