Kirjoittaja Aihe: Sarjakuvien myyminen  (Luettu 57247 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Toni

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 726
  • Tähtivaeltaja Sarjakuvaneuvos Rakkaudesta Kirjaan
Vs: Sarjakuvien myyminen
« Vastaus #150 : 05.11.2013 klo 15:02:15 »
Vielä lainaus tuosta jutusta ja epärealistisista odotuksista...! "Frank Santoro, of ‘The Comics Journal’ confesses that he had to break the news to someone who owned 3,000 comics, which he thought were worth at least $23,000 that “It was probably more like $500.  And a comic book store would probably only offer him $200.”

Hyvä ja asiallinen artikkeli. Tämä ilmiö on kyllä niin surullisen totta. Ja koskee ihan samalla tavalla myös suomenkielisiä sarjakuvia. Lähinnä vanhat, ennen arvokkaiksikin ajatellut lehdet, kelpaavat nykyisin vain takan sytykkeiksi. Suurimmasta osasta ei pääse eroon edes ilmaiseksi lahjoittamalla. Maailma muuttuu vauhdilla.
https://tahtivaeltajablogi.com – Ilman on paha elää!

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 081
Vs: Sarjakuvien myyminen
« Vastaus #151 : 05.11.2013 klo 16:34:23 »
Keräily on hyvällä mallilla, kun muistaa suhtautua siten, että sarjakuvan lukuarvo on sen tärkein arvo.

Lainaus
Comics flourished at a time when they were cheap entertainment that cost less than a dollar and were easily accessible at grocery stores, gas stations, even airports.

Nythän sarjakuvaa on jälleen helposti saatavilla sähköisessä muodossa.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 15 765
Vs: Sarjakuvien myyminen
« Vastaus #152 : 06.11.2013 klo 12:39:52 »
Minä nyt olen täysin väärä ihminen kommentoimaan ketjussa, ottaen huomioon että on tullut muutamaan otteeseen laitettua ne sarjakuvat ihmissuhteiden edelle mutta
kun puhutaan keräilystä ja sarjakuvakokoelman tuhoamisesta...
Tämä video lienee kohdillaan

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 081
Vs: Sarjakuvien myyminen
« Vastaus #153 : 23.07.2023 klo 20:44:21 »
Sarjakuvakokoelmaani suuria määriä juuri myyneenä pari huomiota ketjun aiheeseen liittyen.

Käytännössä sarjakuviani päätyy osin kirjoiksi (eli lehdet saavat uuden elämän kovien kansien välissä), mikä oli mielestäni vinha ajatus ja sai suorastaan olon tyytyväiseksi, vähän kuin koko elämän kestäneellä harrastuksella olisi ollutkin jokin suurempi tarkoitus. Olin myös tyytyväinen siitä, että sarjakuvaa halutaan vielä omistaa nimenomaan suomeksi, vaikka onhan siinä nostalgiaa mukana.

Se hieman painoi mieltä, että kuvittelin ennalta juuri näiden lapsuuden aarteiden jäävän lopuksi käteen ja päätyvän lopulta paperinkeräykseen, mutta juuri tuo perussarjakuva liikkui rivakasti johtuen isoista ostajista. Käytännössä hyllymetreinä mitattuna 2/3 meni yhdelle ainoalle ostajalle, eli totta kai puhtaalla tuurilla oli suuri osansa, vaikka järkevälle tasolle asetettua hintaa ei voi koskaan aliarvioida.

Sen mitä ostajat suostuivat juttusille, oli melkein jokaista yhdistävä tekijä se, että ostettiin parempikuntoisia vanhojen tilalle tai ostettiin toista ja peräti kolmatta kertaa samoja sarjakuvia, joista oli joskus luovuttu. Toisinaan haettiin koko paketti vain jotain tiettyä numeroa varten, että saatiiin kokoelma täyteen, eikä muiden lehtien yleiskunnolla ollut juurikaan merkitystä.

Ostajat olivat sen ikäisiä, että kun vain tiesivät sarjakuvien hinnan olevan reilu ja vähintään vastaavan kuntoa, ei rahalla ollut oikeastaan enää merkitystä. Kukaan ei yrittänytkään tinkiä, mutta moni kyseli olisiko jotain samansuuntaista tms. eli sanoisin sarjakuvaharrastajien tuntevan sarjakuvien arvon hyvin, ja vaikka rahaa olisikin niin sitä tultiin luokseni käyttämään tarkoituksella isosti, koska hinta-laatusuhde oli kohdallaan.

On minulla vielä käytännön viisauskin tämän päätteeksi. Käytin helppoa metodia arvioida sarjakuvakokoelmani arvo. Laskin kylmästi kovakantiset x 5 euroa, suuret manga-albumit x 4 euroa, pokkarit x 3 euroa ja kaikki muu nolla. Kun olen myynyt jossain määrin puolet kaikesta sarjakuvastani, sanoisin että aliarvioin kokoelmani arvon muutamalla sadalla eurolla eli osuin hyvin kohdalleen.

Kuulostaa kovalta, mutta striimauspalvelun saa kuukaudeksi kympillä ja 15 euroa maksavaa peliä olen kellottanut yli 150 tuntia. Sitä jos sanoo, että ehtisi jossain välissä kaksi tuollaista peliä vuotta kohti tahkoamaan, niin se olisi yhteensä 150 euroa. Siiinä on kaikki perheellisen viihteeseen tarvitsemat rahat. On täysin mahdollista, etten koko elämäni aikana osta enää yhtään sarjakuvaa kuin korkeintani jonkin nostalgiatunteen vallassa.

Siis lukekaa ja nauttikaa, koska sarjakuviin käytettyjen rahojen sureminen olisi sama kuin juotujen viinojen murehtiminen.

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 081
Vs: Sarjakuvien myyminen
« Vastaus #154 : 14.08.2023 klo 13:51:44 »
Toinen viikonloppu ohitse, ja käytännössä koko supersankarilehtikokoelma myyty.

Sanon tämän rehentelyn sijaan ihan sillä, että näinä maailmanaikoina joku hätätilassa pystyy ainakin pääkaupunkiseudulla muuttamaan sarjakuvakokoelmansa leipään ja maitoon. On siis täysin puppua, että sarjakuvan myyminen olisi vaikeaa, kun sitä tullaan juoksujalkaa ostamaan kotiovelta. Oikeasti tällä valitusvirrellä tahdotaan sanoa, että on vaikea tehdä sarjakuvilla voittoa tai edes saada omiaan takaisin, mikä on aivan eri asia.

Supersankarilehteä on todella saanut pakata laatikoihin kuin sitä ei olisi ollut enää vuosiin missään tarjolla. Kertoo se varmasti jostain kohtaamisongelmasta vähintään Espoossa, mutta sillä välillä kun yksi yrittää tinkiä hintoja on kaksi ehtinyt jo ostaa kaiken.

Osaltaan tietysti kyse on siitä, että olen mielestäni saanut lukuarvona täyden hyödyn suurimmasta osasta kokoelmaani, enkä ollut puristamassa keneltäkään viimeisiä euroja, vaan mieluumin painoin kappalehinnan alas ja ajattelin sarjakuvien tuottavan lukuiloa jälleen toisille. Todennäköisesti ero lopputulokseen toisella taktiikalla olisi jäänyt kapeaksi. Sitä voi myydä pienen osan kovalla hinnalla, mutta sitten suuri osa jäisi myymättä. Kun saa suuria määriä lehtiä menemään kerralla, riittää alhainenkin kappalehinta ja on mukavampi työntää lehtiä myötäjäisinä ostajan kainaloon kuin takaisin kaappien perille.

Sellaisia huomioita voisin nostaa esiin, että käytännössä kaikki "suurostajat" ovat tulleet Kvaakin kautta. Sekä euro- että kappalemäärissä kaula on huomattava, eikä jäljellä olevan kokoelmani arvo voi enää ykköstilaa muuttaa.

Kahden viikonlopun välissä muutin myös sarjakuviani rahaksi tai PS4-peleiksi sillä perusteella, että ne olivat arvokkaita kappalehinnaltaan ja siksi perusvaikeita tai hitaita myydä, mutta divarilla vakioasiakaskunnan ansiosta on merkittävästi pidempi käsi. Kun divari tarjosi kovakantisista Vartijoista kaksi (2) euroa, kiitin kohteliaasti ja lähdin toisaalle. Tällaisia ei pidä ottaa henkilökohtaisina loukkauksina, sarjakuva ei vain ole kyseisen divarin tärkeintä myyntiartikkelia. Toisaalta kun perään hönkäistään, että vaihdossa samasta parin kympin laatikosta saisi toista sataa, ei tee mieli palata asioimaan muissakaan tarkoituksissa.

Kun tarjous on ollut asiallinen tai myyjä selittänyt tilanteen avoimesti, olen tyytyväisenä jälkeen päin myhäillyt laskiessani omistajien saaneen omansa takaisin, koska samoilla liikkeillä on toimivat nettisivut ja peräti ajan tasalla. Kaikkein yksinkertaisimmillaan divarin nettisivuilla kerrotaan, millaista halutaan ja sitten vain nettisivuilta katselemaan mitä siellä ei jo ennestään ole varastossa (koska kuka sitä nyt ostaisi samaa kappaletta pölyttymään ennen kuin edellinenkään on myyty).

Kuvittelen ihmisten ongelmien divarien kanssa kumpuavan siitä, että yritetään tarjota kerralla liian paljon ja liian paljon samantyylistä. Korkeintaan muutaman satasen edestä menee kerralla helposti, ja hitaasti myyvän sarjakuvan kanssa kannattaa pakata matkaan myös sitä halpaa ja nopeasti menevää sarjakuvaa. Siinä tärkeimmät vinkit, ei siihen mitään sen suurempaa mystiikkaa kuulu.

Kun tarjottava osuu mahdollisimman hyvin divarin profiiliin, saa halutessaan niin rahaa kuin pelejä, vaikka ensin toki muistutetaan vaihtohyvityksen olevan ykkösvaihtoehto kuin myös "sarjakuvia sarjakuviin" -säännöstä. Kun tahdotaan kauhua, kannattaa Niilo Pielinen viedä toisaalle. Käytännössä vaihto on aina divarinpitäjälle mieluisempi vaihtoehto kuin raha, mutta mieluisaa tavaraa harva laskee käsistään jos myyjä hyväksyy realistisen tarjouksen.

Sen sijaan ne harvat divarit, joiden omistajat yhä hallitsevat vakioasiakkaitaan kuin kuningas alamaisia kannattaa kiertää kaukaa. Sellainen kuningasomistaja ei voi sietää ajatusta, että asiaskaskunnalla, edes satunnaisella ovesta sisään astuvalla, olisi mitään valtaa kruunupäähän nähden ja on turha ehdotella mitään.

Facebook sitten on aivan oma eläimensä, sellainen aivan mahdottoman nopea. Käytännössä väkeä tulee paljon, mutta euromäärissä myyntiä syntyy kerralla pienempiä eriä, mikä on sekin aivan ok ja kaikin puolin tervetullutta. Käytännössä vain kaksi (2) ostajaa on pystynyt vastustamaan kiusausta ostaa mitään ylimääräistä, osa peräti on tullut paikalle varta vasten ihan jo toiseen kertaan. Sehän se vasta sopiikin.

Kenties kaikkia tapaamiani sarjakuvaharrastajia on yhdistänyt hyväntuulisuus oven avaamisesta lähtien, pari mainitsikin kuinka erityistä on päästä näkemään toisen keräilijän kokoelma. Kenties tässä kokoelman loppumetreillä vielä syntyy suuria oivalluksia, mutta ainakin hintamielikuva on niin voimakas, että jos yrittää kallista myydä liian halvalla ei tule mitään kyselyjä. Sitten kun hintaa korottaa, niin samasta syntyy melkein tappelu. Ja toinen viisaus on,, että vaikka moni sanoo ettei kunto merkitse, ei tässä tahdissa ovi kävisi jos ei kunto miellyttäisi. Se on vain sellainen pieni bonus, että on mukava omistamiensa asioiden olla myös kuntonsa puolesta kondiksessa.

Reima Mäkinen

  • Jäsen
  • Viestejä: 9 836
Vs: Sarjakuvien myyminen
« Vastaus #155 : 15.08.2023 klo 15:50:13 »
kun puhutaan keräilystä ja sarjakuvakokoelman tuhoamisesta...
Tämä video lienee kohdillaan
Poistettu. Mun sarjistenrepimisvideot kuitenkin lienee vielä kanavallani.  :)

On täysin mahdollista, etten koko elämäni aikana osta enää yhtään sarjakuvaa kuin korkeintani jonkin nostalgiatunteen vallassa.

Siis lukekaa ja nauttikaa, koska sarjakuviin käytettyjen rahojen sureminen olisi sama kuin juotujen viinojen murehtiminen.
Nämä ovat monipiippuisia juttuja. Periaatteessa sarjakuvaa on julkaistu tähän mennessä jo ihan tarpeeksi, enkä vielä omista ihan kaikista lukukappaletta. Mutta sitten jos rakastaa lajia, lienee paikallaan osoittaa se tekemällä silloin tällöin myös ostoksia. Uusiakin julkaisuja. Toki sitä voi myös tukea piirtäjiä vaikka Patreonissa, mutta itse en ole vielä semmoista taas kokenut lainkaan mielekkääksi.  :)
"Facts are meaningless. You can use facts to prove anything that's even remotely true." Homer Simpson

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 081
Vs: Sarjakuvien myyminen
« Vastaus #156 : 15.08.2023 klo 16:44:26 »
Mutta sitten jos rakastaa lajia, lienee paikallaan osoittaa se tekemällä silloin tällöin myös ostoksia. Uusiakin julkaisuja.

Hyvin sanottu. Koska kukaan ei vihaa alkoholia niin kuin entinen alkoholisti, omatkin tunteeni sarjakuvan keräilyn suhteen ovat hieman ristiriitaiset, ja vähän kuin parisuhteen katketessa entisessä rakkaassa näkee pelkkiä vikoja.

Kuitenkin olen vasta perheeni kolmanneksi ahkerin ja innokkain sarjakuvan harrastaja. Kaikkein mieluisinta mangaa luetaan 3-4 kertaa. ja ellei sarja ole tiukkarajaisesti tyttöjen tai poikien lukemistoa, sen voi kertoa taloudessani vielä kahdella. Jos vuodessa pokkari luetaan 6-8 kertaa naurusuin, lukuarvo on euroa kohden suuri.

Kuka tietää, jos sitä oppisi vaikka tekemään heräteostoksia myös omaan hyllyyn ilman keräilytarkoitusta. Kuitenkin nyt sitä alkaa olla vasta siinä tilassa, että on kohta laitettava myyntiin muutama kirjahylly.
« Viimeksi muokattu: 15.08.2023 klo 16:46:09 kirjoittanut Jarkko Sikiö »

Jarkko Sikiö

  • Valvoja
  • ***
  • Viestejä: 8 081
Vs: Sarjakuvien myyminen
« Vastaus #157 : 07.10.2023 klo 08:09:23 »
Sarjakuvahyllyt ovat täyttyneet peleillä. En ole vielä kovin tosissani ehtinyt edes myymään, mutta hieman olen herännyt sen suhteen, että jos pelin myy satasella, sen ostaja tietää saavansa omansa takaisin (olettaen, että säilyttää kohdettaan oikein).

Sen sijaan minusta tuntuu aivan kohtuuttomalta, että sarjakuvien vaihtohyvitys on revennyt kauas niiden myyntihinnoista. Toki ymmärrän yrittäjää, että on maksettava vuokra ja leipä oman perheen pöytään, minkä jälkeen olisi saatava vielä voittoa... mutta jos 15-20 euron sarjakuvasta jo ostaessa tietää saavansa hyvityksenä 2 euroa, en tiedä miten kauan koko kuvio enää voi pyöriä.

Kun vaihtohyvitys on kohdallaan, esim. 2,5 euroa niin silloin tietää vaivatta pystyvänsä myymään kohteen 5 eurolla itse ja kuten kauppiaalle, myös asiakkaalle käteinen on aina mieluisampi vaihtoehto.