A tough new enemy for Lucky Luke: racism
https://www.web24.news/u/2020/10/a-tough-new-enemy-for-lucky-luke-racism.html
Mit dem Cowboy gegen Rassismus
https://www.tagesschau.de/ausland/lucky-luke-rassismus-comics-101.html
Luin nyt tuon Un cow-boy dans le cotonin, ja joo, poliittisuus on vahvasti mukana, ja taas nostetaan esiin myös villin lännen puolelta joitain piirteitä jotka aiemmin ovat jääneet varjoon, kuten se että lehmipojista sellaiset neljäsosa oli mustia, ja tietysti myös Bass Reevesin hahmo...piirteitä joita Lucky Luke itsekin on ollut vääristämässä (sarjana, vaikkei henkilönä) ja tietysti tässä päästään tutustumaan sisällissodan jälkeisiin etelävaltioihin, segregaatioon ja rasismiin, Ku Klux Klaniin jne...
Tässä oli joitain kiinnostavia ideoita, mutta jotkut sellaisia että niitä olisi voinut käsitellä syvemminkin, kuten
kohtaaminen oman menneisyytensä kanssa: Lucky Luken ihailija on kerännyt memorabiliaa joissa näkyy mm. hahmon visuaalinen muutos niistä ihan ensimmäisistä seikkailuista, josta olisi ehkä saanut enemmänkin pohdittavaa ajan kulumisesta ja miltä sarjan eri vaiheet ja niiden esittämä western-myytti näyttävät nykyhetkessä...mutta ehkä sellainen dekonstruktio ei olisi ollut tämän perussarjan hengen mukaista, olisi pitänyt olla spin-off-albumi.
Daltonitkin ovat mukana
ja ovat ihan hauskoja mutta osuutensa jää lopulta hyvin irralliseksi muusta. Lupaavasti pedattiin tapahtumasarjaa jossa Daltonit olisivat ehkä pelastaneet Lucky Luken Ku Klux Klanin kynsistä, mutta näin ei tarina mennyt ja lopulta tuntui että olivat ihan vaan väkisin yritetty ympätä albumiin joka ei heitä kaivannut. Ehkä tarjosivat sellaista perinteisempää slapstick-huumoria keventämään vakavampaa perustarinaa.
Ja Lucky Luke itse
jää tässä lopulta enemmän ulkopuolisen havainnoijan osaan, toimii oikein silloin kun suoraan huomaa vääryyttä tapahtuvan mutta toisaalta perinteisentyylisenä aktiivisena protagonistina toimii tässä albumissa huomattavasti vähemmän kuin tavallista...mikä ehkä sinänsä sopii myös tarinaan, tässä ongelmat eivät ole sellaisia että niitä ratkotaan ampumalla varjoaan nopeammin.
Lopputulos: ihan ilokseni tämän luin, post-Morris-albumien parempaa laitaa (mutta jos niistä aiemmista ei yksikään ole napannut yhtään niin ei tämäkään tilannetta muuta). Paras piirre on että vakavuus ja huumori on onnistuttu varsin hyvin saamaan mukaan niin että huumori ei vähennä vakavien aiheiden vakavuutta, mutta on kuitenkin selvästi mukana...ja tietysti että saadaan käsiteltyä sellaisia aikakauden puolia jotka aiemmin on jääneet sivuun.
Mutjoo, tietysti tämä on pintaraapaisu, jotkut ideat jää kehittymättä ja kuten usein käy, albumi on enemmän valitun teeman esittelyä kuin ihan täysillä toimiva tarina...